Kevät Kärkkäälässä 2019

Kyllä se vain on keväällä aina päivä päivältä valoisampaa ja valoisampaa, myöhempään ja myöhempään...

Päästäistä!

 

Näyttää olevan kuukausi siitä, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogia. Isäntä käski nyt viimein tehdä sen, koska muuten ihmiset luulevat, että olen kuollut.

Minulla on vain ollut tässä muuta kirjoittamista.

Tänään puolilta päivin lähdettiin maaseudun rauhaan pääsiäisen viettoon. Monet muutkin näyttivät arvelleen, että pääsiäisaamuna on rauhallista ajella. Kun perillä näin krookusten kukkivan ja narissien työntyvän pihapenkasta, muistin, että ruukkunarsissit jäivät kassiin parvekkeelle ja juustokakku pakastimeen.

Lähdettiin silti siitä heti pöytäliinat silitettyäni ja muutenkin vähän pääsiäislavastettuani rantahetteikköön saunanrappusille päiväkahville. Oli sentään keksejä.

Rannassa oli jo vähän sulaa ja aurinko lämmitti. (21.4.2019)

 

 

Oreganoa, timjamia ja kasurit methiä

 

Tämä kevät oli ensimmäinen niiden yli kymmenen vuoden aikana, joina olemme vietelleet viikonloppujamme Kärkkäälässä, kun valkovuokot eivät älynneet kukkia äitienpäivänä tässä anoppin – nyt jo vainaan – laatimassa pihassa. Ne alkoivat hädin tuskin kukkia vasta viime viikonloppuna, ja nyt sateet ovat piiskannet ne lanaan. Samoin kuin ovat iskeneet kirsikkapuun kukat maahan.

Muurahais- ja kyytilanne on sellainen, että molempia on runsaasti. Tosin muurahaisia tällä on aina runsaasti, mutta kyiden suhteen sesonki on poikkeuksellinen. Kun läksin aamulla joogattuani raparperiin, varustauduin pitkillä kumppareilla ja pitkillä oksasaksilla, ja huidoin ennätysmäisiä puskia tovin ennen kuin aloin katkoa saalista. Nimittäin ensin oli hirveän kuivaa, mutta nyt on päivänä muutamana sadellut, mistä on seurannut ennätysmäinen raparperisato. Varret ovat paksuuntuneet niin valtaviksi ja niin äkisti, että ovat haljenneet. Siispä meillä on sapattijälkiruokana raparperitoscapiirakkaa.

Ja pääruokana on jo aiemmin luvattua Vish Purin voikanaa. Kävin eilen kaupassa, mutta aivan kaikkia aineksia kuten kasuri methiä eli kuivattuja sarviapilan lehtiä ei löytynyt.

Mitä maustekasveihin tulee, viime keväänä iloitsin, kun oregano oli talvehtinut, ja nyt siitä näyttää tulevan kaikkien aikojen oregano. Lisäksi on selvinnyt elossa talven yli timjami ja roosmariini, mutta tänä keväänä en jaksa iloita puutarha-asioista, sillä pidän niistä välivuoden ellen lopeta harrastusta kokonaan. Nyt on niin paljon muuta askaretta – on pakko valita. (24.5.2019)