Kiinalainen kohopenkki yms. 2014

Ja koko vuori laitetaan kurkulle! - Vaan ei aina käy kuin haaveillaan...

Täällä sitä ollaan viikonlopun vietossa Suonenjoella. Vähän pelotti tulla tänne, sillä viimeksi sain kauhistuttavan silmätulehduksen. Nyt varauduin kahdenlaisilla silmätipoilla.

Tietenkin voi kysyä, pitääkö sitä sitten pöllyttää kuloheinikkoa, jos terveys ei kestä. Mutta miten voi olla pöllyttämättä heiniä hän, jonka on saatava valmiiksi kiinalainen kohopenkkinsä kasvukauden alkuun? Heinänpöllytyspäivä oli tänään, sillä jatkossa on luvassa sateita. Eikä heinä suuremmin nyt edes pöllynnyt, sillä eilen oli satanut koko päivän. Jossain vaiheessa tätä päivää paistoi jopa aurinko!

Oheinen kuva esittää yli viisikymmenvuotiasta naista ja hänen kiinalaista kohopenkkiään. Siihen tulee kurkkua. En tiedä, miten tässä kokeilussa käy. (12.4.2014)

 

 

 

Kiireisen puutarhurin tattikeitto:

Lasketaan kattilaan vettä jotain puolen litran ja litran väliltä.

Laitetaan kattila tulelle ja veteen kaksi kasvisliemikuutiota.

Kaivetaan pakastimesta pari keittojuurespussia ja viimeinen tattirasia, ja heitetään näiden sisällöt kattilaan.

Kun jo kiehuu, lisätään puolet pienestä sulatejuustorasiallisesta.

Sitten syödään ja ei kun taas kääntämään maata, kärräämään kompostia ja kylvämään persiljaa. (6.5.2014)

 

Kaali?

 

Olen varovasti lisännyt muutama vuosi sitten alkaneen, aivan kylmiltään lähteneen puutarhaharrastukseni piiriin kasvin tai pari keväässä, ja nyt on kokeiluvuorossa kukkakaali. En siis ole ikinä ennen yrittänyt kasvattaa sitä enkä ole eläessäni edes nähnyt kukkakaalin tainta, ja tämä - kuvassa näkyvä - yritys näyttää nyt hiukan oudolta. Voiko tästä muka tulla kukkakaalia? Vai olenko sotkenut jotain…

 

Kaisu sittemmin vahvisti kommentissaan, että kyseessä tosiaan ovat kalin taimet. (9.5.2014)

 

 

 

Horta-ateria

 

Kokeilen, selviänkö tämän päivän elossa täällä Suonenjoella tällä aterialla vai joudunko lähtemään 15. km päähän kauppaan.

Se on nyt kuitenkin selvää, että ruusukaalin viljely on typeryyttä. Keitetyt voikukannuput ovat 'ruusukaali'. Älyttömän hyviä! Pitää vaan kerätä heti aamusta, etteivät rupea aukeamaan. Nyt minulta aukesi keitettäessä kaksi, mikä ei kuulu asiaan. Harmi, ettei ollut enempää. Se on harva kerta, kun ihminen valittaa, että jotain voikukaan liittyvää on liian vähän. Mutta minkäs teet, voikukka ei kuki näillä pakkasilla ja räntäsateilla.

Meny sisälsi myös höyrytettyja horsman taimia. Ne eivät oikein vastaneet minun makutottumuksiani. Ehkä pitää vallan keittää. Kuitenkin väitetään, että noita horsman alkuja voisi syödä sellaisenaankin. Aika kirpeitä. Maistuvat rehulta - tosin en tiedä, miltä rehu maistuu, mutta sanottakoon, että maistuvat silta kuin vähän mädäntynyt heinäsilppu haisee.

Myös salaatinviljely on typeryyttä, jos lähettyvillä on runsaasti poimulehteä. Siitä kelpaavat syötäviksi vain nuppuiset lehdet, mutta vallan ovat hyviä. Söin niitä jostain toiselta puolen planeettaa tuotujen pisaratomaattien kanssa, mutta sen synnin kumoaa se, että lautanen on itse tehty.

Ja sitten vielä viimevuotisia kanttarelleja sipulin kanssa.

Tulin kyllä kylläiseksi tästä. Jäämme odottamaan muita seurauksia.

Aamulla söin leivän päällä aika kasan voikukanlehtiä. Niiden pitäisi lisätä virtsaneritystä, mutta en havainnut moista. (15.5.2014)

 

Tuli ilmastonmuutos

 

Sää lämpeni lähes 20 astetta, ja jopa anopin valkovuokot puhkesivat viimein kukkaan.

 

 

 

 

 

 

 



Ja kevätesikot, joista en oikestaan pidä. 



 

 

 

 

 

Vuohenjuurimeri tuossa syreenin juurella on valloillaan.

 

 

 

 

 

 

 

 



Ja mitä ilmeisimmin tämä kuva on tulkittava niin, että kerrankin salkoruusuissani on edes yhden itusen verran elämää. Istutin näitä yhteensä neljä, kahteen paikkaan, ja toisessa paikoista ei ole yhtään mitään.

Huonosti kävi myös suurimmalle osalla sormustinkukkaa. Vain yksi pikku tupsu on elossa.

Mutta syksyllä ostetut perennat ovat kaikki lähteneet kasvuun. Samoin Aililta saadut isolehtiset kuunlijat ja syysasteri. Malva sen sijaan joko ei ole vielä noussut tai on menneen talven lumia. Kaikki jo alkujaan tällä tontilla kasvaneet kasvit, joita syksyllä jaoin ja siirtelin, näyttäisvät olevan kunnossa.

Kevään kuluessa olen paitsi jakanut vuorikaunokkia myös siirtänyt vihdoin saunakukan parempaan paikkaan.

Ja kasvimaani. Katsokaapa miten sipisiisti! Ja nyt pitää muistaa, että minä olen boheemi, jonka puutarhanhoidosta on sanottu, että siinä ei ole havaittavissa sen enempää esteettisiä kuin tuotannollisiakaan päämääriä vaan tarkoitus on kaiketi lähinnä vain seurata kasvun ihmettä.

Muoviputkilotarpeet löytyivät vaatekomeron nurkasta. Itse asiassa pakkauksia oli kaksi, mutta otin vain toisen käyttöön. Kaikki ei tässä projektissa mennyt ihan putkeen, kirjaimellisesti, sillä kaarien liitoskohdat olivat haurastuneet ja murtuivat. Yritin paikata liitoksia ilmastointiteipillä. Muistan, kun isäntä osti nämä n. 20 vuotta sitten äidilleen. Puoleen väliin tuubia kylvin lanttua, toisaan päähän laitan kaalintaimeni, jotka puutarhuriemeriita Kaisu on tunnistanut toisiaankin kaalintaimiksi - minähän eppäilin…

Etualan laatikossa tulee tänäkin vuonna kasvamaan kurkkua, ja sanomalehtipinoilla reunustetuissa penkeissä on tulossa kelta- ja punasipulia, porkkanaa ja kehäkukkaa. (18.5.2014)

 

 

Huh-hellettä!

 

Perjantai-iltana läksimme Suonenjoelle tarkastamaan kuumuuden aiheuttamia puutarhatuhoja ja korjaamaan eli kastelemaan sen, mikä mahdollisesti olisi vielä pelastettavissa.

Tuhoja ei käsittääkseni ollut, mutta kuivaa kylläkin. Kannoin illalla sata litraa vettä vaatimattoman kokoluokan viljelyksilleni - lantut olivat itäneet! - ja päälle nautimme siinä ennen puolta yötä shampanjaa ja mansikoita.

Seuraavana päivänä kannoin lisää vettä, ja oli kuin maa ei olisi illalla saanut vettä tipan tippaa. Lepäilimme päivän karmeassa kuumuudessa, vaikkakin suoritin kyllä joitain puutarhamanöövereitäkin kuten istutin kaalit ja kesäkurpitsat yms. Alkuillasta, kun se tontti oli kuumimmillaan, päätimme siirtyä oleskelemaan ilmastoituun autoon eli lähteä Uukuniemelle. Saavuimme perille radion säestäessä tapahtumaa Maamme-laululla. Tämä johtui vain siitä, että Suomi voitti Tsekin jääkiekossa, mutta oli se silti komeaa saapua tänne Venäjän vastaiselle rajalle kansallislaulun soidessa. Tänä iltana jääkiekossa kuulema kohdataan Venäjä, mikä sattui sopivasti, sekin.

Isäntä aloitti tuossa laiturin laiton. On peilityyntä ja kuuma kuin mikä. Pelkäänpä pahoin, että tulen vastoin aiempia tottumuksiani pudottamaan talviturkin jo toukokuun puolella. (25.5.2014)

 

 

Tapahtui ilmastonmuutos...

 

Uukuniemelle saapuessamme oli vesi siinä parikymmenasteista eli uimalämpöistä, ja onneksi kerkesin silloin uimaan, sillä sitten vesi yhdessä yössä jotakuinkin jäätyi!

Mökkitie sanoi, että 'forget me not', mutta voi olla, että menee marjastuskaudelle ennen kuin seuraavan kerran palaan sinne.

 

 

 

 

 

  

Viileissä paikoissa kuten meidän kompostien tienoilla kuusama vielä kukki.

 

Sääli oli tehdä näin lyhyt piipahdus, mutta paljon saatiin aikaan. Toin mökiltä Suonenjoelle osan joistain veljeni jostain syystä mökille viemistä ikivanhoista ikkunoista - teen niistä jotain suojaa tomaateille. Lapioin pariin ämpäriin viime vuonna unohtuneita kasveja. Äiti oli luvannut, että saan viedä koko jalopähkömön, mutta otin vain levinneet alut. Samoin otin yhden vuorenkilven, jonka istutan tuohon ison kiven päälle, ja nappasi vähän yhtä 'kivikkoneilikkaa', jonka oikeaa nimeä en tiedä. Yritin tunnistaa punakellukan alkuja, mutta saapa nähdä, osuiko arvaukseni oikeaan... (26.5.2014)

 

Särkynyt sydän - toinen yritys

 

Suonenjoella portaalle jätetyt kurkuntaimet olivat yhtä lukuunottamatta paleltuneet kuoliaiksi äkillisessä ilmastonmuutoksessa helteestä lähes pakkaseen sillä aikaa kun olimme kuumuutta paossa itärajan tuntumassa. Muita kylmydestä johtuvia vahinkoja ei ole havaittavissa.

Se sitä vastoin on havaittavissa, että transylvanian salviaa nousee kuin nouseekin maasta! Olin varma, että se jäi siihen yhteen kokeiluun. Myös malva on löytynyt, mutta aika kituliaalta näyttää.

Olen tänään istuttanut mökiltä tuodut kasvit, mutta missä luurasi mahdollinen punakelukka? Lisäksi jaoin vanhoja kuunliljojani ja siirsin syysleimukukkaa yhden pionin juurelta muualle. Samoin siirsin punaherukkapensaan juurelle kotiutuneen ukonhatturyppään hopeamarunoiden taustaksi.

Oheinen kuva esittää särkyneensydämen nuppuja. Olen kerran vuosia sitten saanut Kaisulta pikkuisen särkyneen sydämen; istutin sen ruukkuun ja sain sen hengiltä hyvin vähässä ajassa. Tämän eksemplaarin olemme ostaneet 'Perenna-Paanaselta' viime syksynä, ja kylläpäs minä olen iloinen, kun se on elossa talven jäljiltä. Särkynyt sydän on niin sievä! Harmittaa vain, että näinköhän istutin sen liian aurinkoiseen paikkaan…

Ikivanhojen ikkunoiden kujettelussa henkilöautossa on se ikävä puoli, että joutuu imuroimaan auton. Mutta ehkä on hyvä imuroida auto silloin tällöin, jostain syystä. Ikkunat ovat tosi hyvät, siis siinä mielessä, että ne ovat aika korkeat. Noin ylimalkaanhan niiden kehykset ovat aivan lahot, ovathan ne meillä mökillä aitan seinustaan pari vuosikymnetä nojailleet. On vielä pohdinnassa, miten värkkään niistä yhden tai kahden tomaatin kasvihuoneen. Täällä on aika heikosti puutavaraa. (27.5.2014)

 

 

Kasvun ihme!

 

Jo eilen illalla huomasin lihasteni kipeytyneen puutarhuroinnista. Tänä iltana särkee reisien ja pakaroiden

lisäksi myös käsivarsia ja selkää, sillä tänään olen vetänyt ruohonleikkurin tai isännän tahdon ulottumattomissa olevista paikoista siimaleikkurilla kasvustoa nurin. Ja sitten haravoinut.

Kahdessa niistä sanomalehdestä kääräistyistä poteista, joista kurkuntaimet paleltuivat, oli aluksi ollut itämässä roosmariinia. Toimin kiltisti siemenpussin ohjeen mukaan - piti pitämän kylvöstä ensin jääkaapissa kunnes itävät, pussin arvioin mukaan pari viikkoa. Mutta koska eivät kuukauteen itäneet, iskin näihin potteihin kurkunsiemenet.

Ja nyt, kun kurkun taimet olivat mennyttä, havaitsin mullassa oheisen kuvan ituja, joiden tuoksu on roosmariinin.

Kituliaalle salkoruusulle olen pannut päälle 'muovipullokasvihuoneen'. Ilmeisesti pitää kertakaikkiaan uskoa, että tämä on liian pohjoista seutua salkoruusulle. Myönnän, etten ole nähnyt sitä kukoistamassa Suomen puolella kuin Uukuniemellä, missä ilmastoa leudontaa Laatokka. Ja tietysti se on yleinen venäjänkarjalaisissa pihapiireissä. (28.5.2014)

 

 

 

Menestymättömän puutarhan zen

 

Kaisu vilkaisi keittiön ikkunalla olevia istutusastioitani. Niissä ei edes  pilkota mikään - ellei oteta lukuun sitä ainokaista lämpötilojen heittelehtimiseltä säästynyttä kurkun tainta - ja hän totesi, että "ei näistä sinun jutuistasi tullut mitään tänäkään vuonna" sekä antoi kirjan nimeltä Herkullista satoa ruukuista.

Kaisun ammattilaisnäkökulmasta kaikki yritykseni puutarhanhoidon saralla ovatkin menneet pieleen. Mutta toisaalta on niinkin, että olen saanut salaattia monena vuonna, parina vuonna perunaakin, ja viime vuonna näiden lisäksi säilöntään asti kurkkuja avomaalta ja vastaavasti tomaattia kaupungista parvekkeelta.

Olen siis oikein tyytyväinen!

Asenne on peritty siirtokarjalaiselta äidiltä eikä se estä minua myöntämästä, että objektiivisesti ottaen olen maailman huonoin puutarhuri.

Tässä minun puutarhuroinnissani ei tärkeintä olekaan päämäärä vaan matkalla olo. Vastikään eräs varakas ystäväni kertoi, että on tilannut ammattilaiselta taloonsa luonnonmukaisen pihan. Hienoa sinällään, mutta hän menettää kaiken yrittämisen ja erehtymisen surkuhupaisan riemun, epäonnistumisen huikaisevat metafyysiset sfäärit, hitaan rakentelun, taivastelun, ikuisen keskeneräisen puutarhuroinnin ikuisen yksilöistä riippumattoman elämän symbolina.

Sillä tämä projekti tällä hylätyllä mansikkatilalla tulee olemaan ikuisesti kesken. Loppua ei tule koskaan. Paitsi sitten, kun aurinko sammuu. Eikä se riipu minusta.

 

Mutta tämä Kaisulta saamani ruukkupuutarhuroinnin ohjekirja on aika hauska. En tiennytkään, että jopa punajuurta voi kasvattaa parvekkeella ämpärissä. (29.5.2014)

 

 

Kevät vaihtui kesäksi

 

Tänään saimme pitkästä aikaa ulkonasyöntisään. Omenapuu ei meillä ole vielä läheskään sellaisessa täydessä kukassa kuin ne olivat Uukuneimellä viikko sitten. Luultavasti tämä oli sitten se tämän kesän päivällinen alla omenapuun. Se ainoa…

 

Kuopiossa oli vielä puolenkymmentä vuotta sitten armeijan ylijäämävarasto, josta on kotoisin tuo pöytäliina, johon olen omia aikojani painanut tuollaisia mökkipöytäliinakuvioita. Ei ole ainoa malli…

Tämä ei ole mikään yksityinen kaatopaikka, vaikka niin voisi hyvällä syyllä olettaa. Kyseessä on vanhan keinun ylösalaisin käännetty istuinosan metallirunko, jonka päälle olen virittänyt harson suojaamaan taimiani. Punainen levy on vanha uunineduslevy, ja se on taivutettu kaarelle isännän enolta saatujen mansikantaimilaatikoiden avulla - yhdistelmä on olevainaan sadevedenkeruujärjestelmä. Tämä rykelmä nimittäin on räystään alla, seinän vieressä suojaisassa paikassa ja siis mahdollisesti sateen ulottumattomissa. Harson alla istutusastiat ovat muovialtassa, johon tuo kaarella oleva pelti kenties ajaa edes hiukan sadevettä siinä onnellisessa tapauksessa, että sattuu satamaan poissa ollessamme. Ja taustalla raparperi jylhässä kukassaan.

Harmittaa taas lähteä täältä. Kirsikkapuussa ovat vielä vihoviimeiset kukat, ja morsiusangervon kukintakin loppui tänään. Kullerot kukkivat edelleen, ja toinen hieno luonnonperenna, kurjenpolvi, aloittelee. Puna-ailakkiakaan ei niitetä meidän pihalta. Syreenissä oli tänään jo joku kukka sen verran auki, että pääsi haistelemaan - Uukuniemellä syreenit olivat täydessä kukassa jo viime viikolla. Pihlajat puhjennevat täyteen loistoon huomenissa. Odotan, että näen huomenna vielä ennen lähtöä ensimmäiset päivänliljan kukat, ja on siinä ja siinä, rakoileeko joku nuppu tuosta varhaisimmasta pionistakin.

 

Heitti justiinsa auringon laskiessa pari pisaraa vettä aiheuttaen erikoisen lähellä olevan sateenkaaren. Sateenkaari oli ikään kuin ihan tuossa pihassa. Sateenkaaren päässä pitäisi olla aarre, mutta kyllä se tällä kertaa päättyi tuohon kiinalaiseen kohopenkkiini eli kompostiin. (30.5.2014)

 

Malvoja ja ritarinkannuksia

 

Tarkoitus oli pyhittää tämä lepopäivä maalaamiselle ja kiinan kertailulle, mutta sitten Kaisu ilmoitti, että saisin häneltä malvan taimia, kun vain kävisin hakemassa. Ja sitten piipahti naapureita. Ja sitten istutin kasvit ja puuhastelin puuhastelemistani.

Eli olin saanut Aililta pikkuisen malvan, joka oli saanut nuppinsa ruveta kasvamaan hänen portaidensa rallien välistä. Se on lähtenyt kyllä, mutta kohtalaisen kituliaaasti, suurin piirtien kuin salkoruusuni, se yksi ainoa siis sitäkin lajia. Nyt sain monta uutta malvaa!

Mutta olen kiitollinen Kaisulle monesta muustakin. Sain jotain erikoista minttua, joka tekee kuulema pinkit kukat, ja mikä erinomaisinta, pari ritarinkannusta!

Ritarinkannuksista olen aivan superkiitollinen, sillä oli käynyt niin, että anopin alkuperäiset olivat tulleet niitetyiksi joskus niinä ensimmäisinä vuosina, kun rupesimme Suonenjoella käymään emmekä kumpikaan tunnistaneet kasvin kasvia ehkä pionia lukuun ottamatta. Ritarinkannuksen lehti muistuttaa vähän kurjenpolven lehteä, ja se oli tullut sitten kurjepolvena pistetyksi keväästä nurin. Olin vahingon paljastuttua ottanut lehden malliksi, ettei sitä toiste niitettäisi, mutta sitten niitä ei enää noussut, ja sekös minua harmitti, ja olisi harmittanut anoppiakin, jos hän olisi tiennyt.

Nyt siten istutin pari Kaisulta saatua ritarinkannusta - eri paikoihin kuin missä sijaitsivat alkuperäiset, mutta kuitenkin. Istutin toisen toiseen paikkaan ja toisen toiseen selvittääkseni, kummassa menestyvät paremmin, ja ostan sitten itse lisää siihen.

Olen sitä mieltä, että se piha ei tarvitse enää mitään. Paitsi tietysti työntekoa.

Ai niin... kurkkutilannehan tässä on vähän nyt keturallaan. Samoin kuin tomaatti-, vaikka olin kyllä päättänyt, että tänä kesänä ei laiteta tomaatteja ollenkaan. Pirskatti niitä paleltuneita kurkkuja…Minun kun piti laittaa se koko kiinalainen kohopenkkini kurkulle! (1.6.2014)

 

Rusettikasvihuone

 

Suonenjoella kukkii tummista pioneista taustalla oleva yksi puska, ynnä pari kappaletta unikoita.

 

 

 

 

 

 



Keltainen päivänlilja on aloittamassa kukintaansa ja sireeni lopettelemassa. Vaalenpunaisessa rusoliljassa ei ole yhtään kukkavanaa…

Toinen epäonnistuminen tulenee olemaan kurkunkasvatus. Siinä minulla viime kesänä, ensimmäisen kerran sitä kasvataessani, taisi olla vain moukan tuuri, sillä kuten sanottua, sain satoa yli odotusten. Tänä kesänä näyttää käyvän huonosti. Ensimmäiset taimet paleltuivat yhtä lukuunottamatta, ja nyt se yksikin näyttää kituneen lähes kuoliaaksi. Ja toisessa yrityksessä siemenet eivät edes oikein lähteneet itämään.

Mutta nämä laukat eivät ole kukkineet vuosikausiin, tai sitten emme vain ole sattuneet paikalle. Yhtä kaikki, näin ne nyt kukassa pitkästä aikaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja tätä kerrottua narsissia kasvoi ennen vain yhdessä tienvarren ryteikössä, entisen mansikkapellon kaukaisimmassa nurkassa. Nyt sitä oli ilmaantunut 'kaavoitusalueelle'.

 

 

 

 

 



Ihan yhtä hieno sipulikasvi kuin edelliset on tämä ruohosipuli. Rupean istuttamaan tätä kukkapenkkiin. Tämä eksemplaari sijaitsee vielä ryytimaassa.

 

 

 

 

 

 



Tontille on asettunut asumaan aivan uusikin kasvi, koiranheisipuu. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Purin viimekertaisen kaatopaikan haaraosaston ja rakensin uuden. Tämä on minun tulkitani mukaan pieni kasvihuone, mutta ymmärrän, jos joku haluaa tulkita asian toisin. Rakennusainekset ovat vanha puutarhakeinun runko, heinäseipäät, kaksi vanhaa ikkunaa ja vähän joitain lahoja purkuriman pätkiä sekä muovia. Koska en ole kovin harjaantunut rakentaja eli minulla eivät pysy vasara ja saha kädessä, ruuvaamisesta nyt puhumattakaan, kaikki osat on tässä pytingissä solmittu kiinni toisiinsa rusetilla. (15.6.2014)

 

 

Lähes lämmin päivä

 

Tulimme sitten tänne Suonenjoelle, ja kas, tomaatit olivat vajaan viikon kuluessa paleltuneet rusettikasvuhuoneessani. Ja tuloiltaa seuraavana aamuna saatoimme todeta, että tuvan ikkunalle laitettu kaupasta ostettu basilika oli kylmettynyt sekin. Itsekin oltiin yö nukuttu verkkareissa. Sillä kuka sitä nyt juhannuksena lämmittää. Jostain syystä rusettikasvihuoneeseen jätetty itse siemenistä kasvatettu basilika oli säästynyt.

 

Kurkuilla oli ollut rätti niskassa, mutta niistäkin oli osa kuollut. Jopa perunoista oli lehtiä mustunut.

 

Hmmm... Minullahan on ollut tässä haaveena vaihtaa vähän kaistaa, vaikkei näkyvissä ole edes risteystä; silti on huolettanut, että jos rupean jotain kerrasaan kummallista tekemään - jostain syystä olen olettanut, että se tapahtuisi nopeasti, vaikken edes tiedä, mistä voisi olla kyse - miten käy syksyn säilöntöjen. Säilöntäongelma on siis ratkennut siten, että kaikki säilöttävä, mitä olen yrittänyt kasvataa, on jäätynyt kuoliaaksi.

 

Joskus juhannusruusu on kukkinut jo hyvissä ajoin ennen juhannusta. Nyt se ei ole päivä jälkeen juhannuksen edes täydessä kukassaan.

 

Sitä yhtä hyvin aikaista ekseplaaria lukuun ottamatta pionit ovat vielä tiukasti nupuissa.

 

Vuorikaunokki kukoistaa edelleen, vaikka on kukoistanut varmaan jo kuukauden. Erinomainen kasvi, ja muodostaa mukavan väriyhdistelmään unikoiden kera. Tätä väriyhdistelmää pyrin suosimaan aurinkoisilla paikoilla.

 

 

 

 

 

 

 

Mutta minussa elää pieni slaavi. On ollut suuri haaste yrittää saada keskellä peltoja sijaitsevalla pihamaalle dostojevskisia nurkkauksia. Tähän yhden ison kiven juureen olen istuttanut synkkämielisiä kasveja kuten raparperia ja kasvia, joka Arvin lajimäärittelyn mukaan voisi olla ukontulikukka. Lajin määritys tapahtui verbaalisen kuvauksen perusteella = "lehti on kuin kessussa". Seassa on myös piparjuurta, johon pitäisi tulla valkoinen kukka. Tässä on yksi kukkavana, joten ilmeisesti pääsemme näkemään, millainen kukka sinä on.

 

Päivänlilja on sitkeä kukkimaan, melkein kuin vuorikaunokki. Jos sekaan kasvaa sinistä akileijaa, annan kasvaa, mutta vaalenpunaiset kitken pois. Kuvassa myös hiukan kirveliä ja ruksopäivänliljan lehtiä. Viimeksi täällä käydessämme taisin kirjoittaa, että siihen ei ole tulossa yhtaan kukkaa, mutta valehtelin tietämättömyyttäni. Se näyttää kukkivan aika paljon myöhempään kuin keltainen päivänlilja. Yhtä kaikki, siinä on muutama kukkavana, mikä on laiha tulos, kun vertaa siihen, miten se viitisen vuotta sitten kukki. Kaisun mukaan se kukkii suurin piirtein vain kerran istutuksen jälkeen ja ehkä vähän sitä seuraavana vuonna, mutta siihen se kuulema loppuu. Eli jos se tästä nyt kukkii mitenkään, saamme olla iloiset ja tyytyväiset.

 

Vaikka kaikkein parhaita ovat luonnonkukkaset kuten tarpeettomasti parjatut leinikit ja meidän suosimalla suosimamme kurjenpolvet. Katsokaa vaikka. Tuossa pihlajan juurella on tulossa aivan erityinen luonnonasetelma päivänkakkaraa, puna-apilaa ja niittynätkelmää. Ja kokonaisuus vain paranee, kun lopukesästä tulevat pietaryrtit ja siankärsämöt. (23.6.2014)

 

 

 

Flooraa ja faunaa

 

Tänään oli taulumaaluusää. Sateli. Olen jatkanut kiinalaisten lasten sarjaani. Ensimmäisestä kuvasta taisin vilauttaa jotain täällä blogillanikin, mutta sitten päätin, että kiinalaisten lasten kuvasarjani ei olekaan ilmainen. Tämä tuo mieleeni muinaisen kartan 1300-luvulta, jonka erinomaisuutta perusteltiin sillä, ettei kukaan ollut edes nähnyt sitä. Nääs oltiin todettu, että aina, kun ihmiset olivat päässeet tekemisiin jonkun asian kanssa, asia oli välittömästi korruptoitunut. Luulen, että kiinalaislasten sarjani tulee myös olemaan jotain, mitä kukaan ei koskaan tule näkemään. Siis kerraassaan erinomainen.

Anoppi oli sanonut, että appiukkoni haudalta pitää käydä poistamassa kuunliljaa. Anoppini ei ole käynyt po. haudalla vuosikausiin, mutta kun me sitten menimme sinne, niin kas, koko hauta oli kuunliljan peitossa. Veimme sinne pegonioita ja harmaahärkkejä ja otimme samaan kassiin tilalle kuunliljaa, joka sattui olemaan lajia, jota meillä ei toistaiseksi ollutkaan eli sellaista, jossa on valkoista keskellä lehtiä. Olen tuonut anopin pihamaalle Uukuniemeltä umpivihreää kapelehtistä, samannäköistä toista, jossa on valkoista reunoissa ja Aililta vielä sellaista isolehtistä upeaa, jossa on leveät tasavihreät lehdet. Istutimme eilen haudalta kaivetut kuunlijat. Toivottavasti lähtevät kasvamaan.

Muurahaiset viihtyvät hyvin tässä pihapiirissä. Pesiä alkoi olla kymmenkunta, toinen toistaan isompia, ja yksi sijaitsi justiinsa tuossa talon kulmalla, mistä kohden on ruokakaapista reikä ulos. Täällä on tosi pieni jääkaappi, ja maanantaina jouduin pitämään ruokakaapin puolella kulmäkallejen päällä pakastekassissa viikonlopulta jäänyttä amaretolla kostutettua mascarbone-mansikakakkua. Eivätkö ne peijoonin juopot muurahaiset onnistuneet valtaamaan sen kakunlopun! Kun kakku hävisi kaapista, muurahaiset suorittivat invaasion kaurasämpyläpussiin, vaikka se oli kiinni sillä sellaisella valmistajan sulkimella. Muurahaisia oli pussissa sellainen alun kolmattakymmentä.

Lisäksi muurahaiset olivat ottaneet asumuksikseen rusettikasvihuoneeni ynnä kasvimaalta eritoten lantturivin.

Siispä samalla reissulla, kun kävimme appiukkoni haudalla, kävimme myös kaupassa, ja mukaan lähti muurahaismyrkkyä.

Minä myrkytin kolme kekoa, minikasvihuoneeni ynnä lantturivin. Isäntä kantoi lapiolla kauemmas neljä pesää. Jäljelle jäi kaksi kekoa, koska murahaiset kuulema ovat hyödyllisiä eläimiä.

Muurahaiset vanhan uskomuksen mukaan pitävät käärmeet loitolla, mutta tämä ei pidä paikkaansa, sillä muurahaispesien ympäröimään kiinalaiseen kohopenkkiini oli majoittunut kyy. Kohopenkin pohjalla on kuoppa, joka on täytetty risuilla, mikä varmaan on erinomainen pesäpaikka käärmeelle.

Mutta unikot kukkivat mahtavasti. Harmi, että niistä ei saa kunnon kuvia, siis siitä paljoudesta, kun aina niistä joku vähän repsottaa. Näitä valeapunaisia idänunikoita meillä on vain tämä yksi ainoa kappale. Muut ovat niitä tavallisempia kirkkaanpunaisia. (29.6.2014)

 

 

 

Sipulinkorjuussa Suonenjoella

 

Tulimme eilen illalla aika myöhään tänne Kärkkäälään katsomaan, mitkä lienevät satotuhot helteiden jäljiltä. Siitä lienee kuukauden päivät, kun edellisen kerran tänne vaivauduimme. Mikä on saanut isännän pohtimaan, pitäisikö tänne asentaa ilmastonmuutoksen seurauksena lämpöpumppu…

Jouduimme sipulinkorjuuseen, sillä naatit eivät olleet vain lakoontuneet vaan jo mätänemässä. Sipulisato on hyvä, kuten näkyy.

Vaikka kaikki kurkuntaimet, kaksi eri erää, paleltuivat, kiinalaiseen kohopenkkiin suoraan tökätyt siemenet olivat kuin olivatkin itäneet ja saimme nyt  sen verran kurkkuja, ettemme jaksa niitä kerralla  syödä vaan saan niistä tehtyä pari purkkia säilykettä talvella maisteltavaksi.

Perunat jäivät aikanaan multaamatta, samoin kuin nämä punajuuret, joita kasvatan anopin taikinatiinussa. Ehkä tälle voi vielä jotain.

 

 



 

 

 

Porkkanaan on ilmeisesti iskenyt jokin tauti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Punaiset värimintut olivat kukkineet täällä omia aikojaan, ja tässä ovat nähtävillä jämät.

 

 

 

 

 



 

 

 

 

 

 

Nauhukset ovat sen verran viielässä paikassa, että näimme nämä nyt kukassa.

 

 

 

 



Harmaamalvikkia sain Kaisulta ja istutin kolmeen eri paikaan, ja kahdessa se voi loistavasti. Hyvin voi myös Ailin portaan ralleista tempaistu eksemplaari. Mutta ritarinkannukset ovat hävinneet heinikkoon, enkä löydä niitä enää millään.



 

 

Suopayrtin siirto onnistui näköjään sekin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



 

 

 

 

 

 

 

Auringonkukat kukkivat mahtavasti, tässä krasseja juurellaan, eikä silkkikukkien tilanne (alla) ole huonompi yhtään.  

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Eilen illalla onnistuimme näkemään viimeisen rusopäivänliljan kukassa, ja nyt se on sitten tältä kesältä ohikukkinut. Se on kuitenkin jännöksistä päätellen kukkinut ihan hyvin. Vaan jos selviän elossa Kiinasta, aion jakaa sen syksyllä samoin kuin keltapäivänliljankin. (16.8.2014)

 

 

 

 

Sadonkorjuussa

 

Tulin tänne Suonenjoelle vähän jatketun viikonlopun viettoon. Näky on tietenkin karmea, sillä kaikki syksyn puutarhatyöt ovat tekemättä. Suoritin siinä sitten ensimmäisenä punajuuren-, porkkanan- ja lantunnoston. Maailmassa on tehtäviä, joiden suorittamisessa on enemmän askaretta kuin minun punajuuren-, lantun- ja porkkanannostossani, mutta mielenkiintoni oli suuri työtä kohtaan sen pienuudesta huolimatta, sillä en ollut kasvattanut näistä kasveista mitään aikaisemmin.

Olen tyytyväinen satoon. Vaikka anoppi oli nähnyt unta, että tuholaiset olivat vieneet kaikki punajuureni, näin ei ollut käynyt.

Jahka olin käynyt välissä katsastuttamassa auton - ja läpi meni - rupesin keittämään borshkeittoa ja valmistamaan kaalilaatikkoa, näitä sadonkorjuuajan upeita herkkuruokia. Kaalin olin tuonut mukana kaupungista, sillä minulla oli kaksien naapurin ammattipuutarhureiden yhtäpitävät lausunnot siitä, että minun kaalinkasvatuksestani ei tule mitään, eikä minulla ollut syyytä epäillä naapureitteni ammattitaitoa. Eikä kaaleistani toisaankaan ollut tullut mitään.

Paitsi hienot lehdet. Istutan, jos vielä jatkossa puutarhuroin, kukkapenkkiin kaalin taimia, sillä sitten, kun kukat ovat syksyllä jo kuolleet, kaalin lehdet ovat vasta näyttävimmillään.

Söin juuri ison lautasellisen borshkeittoa, ja että oli hyvää! Nyt on vielä uuni täynnä kaalilaatikkoa paistumassa. (9.10.2014)