Kiinamatkavalmisteluja helteessä

En pidä

kuumasta, mutta onneksi tässä voi uida kilometrin päivässä.

Koiramaisia hellepäiviä

 

Kahvinvieroitusoireiden ja helteen pitämisen lisäksi ihan näihin hetkiin asti minulla on ollut jonkin verran askeretta koirainrapsutuksessa. Ylemmässä kuvassa eilinen auringonlasku meidän rannassa. Seitsemän pientä valkoista koiraa ja yksi iso musta. Lisäksi laiturilla on havaittavissa yksi ihminen eli sisareni vieras.

Alemmassa kuvassa eniten luonani saunamökissä vieraillut yksilö koiralaumasta, Naomi, salaviisas savolainen, joka ei ikinä haukkunut minua, sillä se tiesi, että minulta saa keksinpaloja.

 

Ja tänään tuli tieto, että olen saanut Kiinan viisuminkin, joten kaikki on muuten hyvin paitsi että on liian kuuma. (6.8.2014)

 

 

Kaasuongelmia ja vieroitusoireita

 

Kahvin vieroitusoireiden kolmanteen vuorokauteen kuuluu lihassärky, ja se alkoi viime yönä. Heräsin klo 04 siihen, että joku piti hyvänä nuolla mottoriveneellä rantoja eli tuli toisaankin tuhon meikäläisen korvanjuureen päristelemään. Ajattelin, että varmaan uisteli, kun hilasi siinä edestakaisin, ja teki mieli käydä huutamassa, että souda, hyvä ihminen, niin saavat muut nukkua ja sinä saat liikuntaa.

En siinä sitten saanut enää unta. Kuuden tienoissa ylämökiltämme kuului kova metallisen kolinainen jysäys. Arvelin, että nyt se sitten tapahtui. Se, että tänne tulee varkaita. Läksin siltä makoamalta katsomaan, mikälainen on se pölvästi, joka tältä sähköttömältä mökilta luulee jotain saavansa. Veikkasin sitä 'uistelijaa', semminkin kun järvelle varkauden syntiin lankeavaa taipuvaselle näkyi, että meidän veneemme oli ikään kuin paikalta poistumisen merkiksi käännetty - olimme kääntäneet sen sisareni ja hänen vieraidensa kanssa eilen.

Mutta ei. Joitain mustia metallitankoja vain oli kaatua rojahtanut. Mitä lienevätkin...

Mutta tämän episodin etu oli, että pääsin seuraamaan usvan etenemistä tuolla suon lahukassa, mitä esittää oheinen kuva.

Ennen puolta päivää jouduin toteamaan, että tässä saattaa ruoka loppua. Oli minulla vielä viiliä, mysliä ja tomaatteja, ja niillä kyllä olisi elänyt, sen minä myönnän. Päätin kuitenkin lähteä kauppaan 15km päähän. Käynnistäessäni autoa radiosta pärähti, että "faija anna mun ajaa mökkitie". Minulla ei ole mitään hinkua ajaa mitään tietä, meidän mökkitie mukaan lukien.

Pääsin kauppaan ja takaisin mukavasti. Helle räjähti ilmoille vasta rantaan saavuttuani. Se tuntui oikein posahtavan.

Ja seuraava 'posaus' tuossa illan suussa oli se, että huomasin jääkaapin kaasun loppuneen. No, vaihdoin tilalle ylämökin lieden kaasupullon. Toivon, ettei minun tarvitse lähteä tällä reissulla kaasupulloja yksikseni raijjaamaan. - Huolettaa tämä oma kaasuliesi. Siitäkin voi loppua kaasu milloin tahansa. En edes muista, milloin sen pullo olisi edellisen kerran vaihdettu…

Eli huolensa ne on ihmisellä täällä kesäparatiisissakin. (7.8.2014)

 

 

Ja luonnossa riittää ihmettelemistä

 

Eilen tuosta huussin nurkalta kulkiessani ajattelin, että pitäisköhän viihdon korjata pois tuosta tuo ruosteinen pinotex-purkki. Mutta kun ryhdyin siihen tarttumaan, kävi ilmi, ettei kyseessä ollutkaan ikääntynyt peltisanko vaan joku sieni, joka levittää jotain ruosteenväristä pölyä ympäriinsä. Vieressä po. objekti yltä…

ja alla sivulta.

 

 

 

 

 

 

 



Luonnon ihmeet eivät suinkaan eiliseltä päivältä päättyneet tähän, sillä juuri ennen rajuilman alkua - tosin en silloin tajunnut, että oli tulossa rajuilma - imaantui laiturin viereen oheisen kaltaisia ruokailijoita. Niitä oli yhteensä viisi kappaletta, kolme poikasta ja vanhemmat, ja olisi tietenkin ollut lysti saada koko perhe kuvaan niin, että näkyisi, että meidän rannassa ovat.

Tässä potretti äiti- tahi isäjoutsenesta, mutta tässähän ei ole mitään meidän rannan erityisiä tunnusmerkkejä…
 

 


 

 

Niin, sitten se ukkonen. Oli komeaa katseltavaa. Jos olisin älynyt sen olevan tulossa, olisin ajanut auton ylös, mutta sepä alkoi aivan hetkessä ja pyöri toista tuntia tässä järveä kierrellen. Ei tuullut lainkaan, joten sade paiskautui järveen suorassa kulmassa. Ilmeisesti sadevesi oli kylmempää kuin järvivesi, sillä syntyi höyryä. Näytti siltä kuin Kellosaaren rannassa olisi ollut jäätä ja reilusti lunta päällä. Näkyneekö kuvassa…

Yö olí niin kylmä, että pääsin pitämään parven ikkunaa kiinni. Aamulla heräsin ennen kuutta, ja olipa näyttävä usva! Päätin lähteä siitä marjaan ennen kuin tulee kuuma, ja niin painelin kastelemaan vaatteeni vattupuskiin. Toinen syy aamulliseen retkeen oli tien kunnon tarkastaminen. Kävin myös vilkaisemassa, olisiko kanttarelleja meidän idioottivarmassa kanttrellipaikassa, mutta ei ollut yhden yhtykäistäkään. Joko kanttarelleja ei ole tai joku muukin on keksinyt sen paikan.

Rankkasade oli piiskannut kypsät vadelmat maahan, mutta sain sellaisen kahden litran lasiteämpärillisen. Olipa mahtavaa marjamatkalta palattua mennä uimaan, kun oli peilityyni järvi, veden yllä leijuivat viimeiset usvariekaleet ja vastaranta kylpi auringossa keltaisena. Oli täysin hiljaista. Loppumatkan uin yhdessä ilmeisesti telkänpoikasen kanssa. Sillä oli kanssani sama suunta, mutta se oli hitaampi, sillä se räpisteli jotain rantakivikossa.

Nyt on sitten vielä ongelmana, miten pääsen huomenna pois tästä notkosta, sillä tiehän on aivan paskana. (9.8.2014)