Kitschin autuus

Alati jaksan ihmetellä kitschin tekemisen autuaallisuutta.

En ole ikänäni ollut mitenkään urheilullinen, mutta taannoin olin joogaillut useamman vuoden ajan neljä kertaa viikossa noin puolitoista tuntia kerta ennen kuin toissa talvena aloin kyllästyä koko hommaan ja nyt kuluneena kävi niin onnettomasti, että hyvä, jos kerran viikossa sain vedettyä jonkun ihan lyhyen asanasarjan, pari aurinkotervehdystä tms.

Nyt olen yrittänyt suurin piirtein kuukauden aikana saada vakiinnutettua joogaamisen kahteen kertaan viikko, ja tulen joka kerta aivan sairaaksi. Se suorastaan repii aivoja päässäni.

Ihminen kehittää nopeasti kaikenlaisia puolustautumis- tai torjuntarakenteita kehoonsa, ja niiden purkaminen näyttää olevan tosi työlästä. Mutta nyt ovat edessä kovat ajat, ja kaikki keinotekoiset rasitukset on pakko purkaa. Kyllä ihmisen on vaikea saadaa itsensä rentoutumaan!

Kun jooga ei oikein ole auttanut, olen piirrellyt. Isäntä sanoo tulosta Intia-kitschiksi, ja termi on jotakuinkin paikkansapitävä, vaikka kyseessä on oikeastaan Kiina-kitschi. Kyllä mieli lepää kun voi rauhassa maalata jotain mielikuvituksen tuotetta fotorealistiseen tyyliin!

Kitschi on erikoista. Sitä on mukavaa tehdä, mutta ei katsella. No, minulla on iso laatikosto, jonne survon tulokset. Pidän vähän paussia viisikymppisistä naisista ja teen mieleni virkistykseksi välillä satukuvitusta. (9.4.2013)