Kohti kevättä ja kasvihuoneviljelyä

Maailma on niin sekaisin, ettei tästä ole enää muuta pelastusta kuin permakulttuuri.

Pohjanmaan pätkätyöläiskämpälläni minulla ei ole koskaan ollut televisiota, mutta kahtena ensimmäisenä vuonna tuli Hesari. Nyt ei tule sitäkään. En ehdi seurata median toilailuja oikein muutenkaan, vaan seuraan lehtiäkin lähinnä ammatti- tai kielitaidonylläpitämissyistä. Siispä olen nyt aina aivan äimän käkenä, kun törmään siihen mediatodellisuuteen, jota media omista syistään pitää yllä.

 

En varmaan olisi kiinnittänyt asiaan ansaittua huomiota, jos joutuisin Suomen television ja Helsingin Sanomien kanssa tekemisiin päivittäin, mutta kun joudun vain puuskittain, pistää silmään, että tässä maassa ei enää ole alkeellisintakaan, edes perustavanlaatuisinta, jaettua käsitystä oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Valta on aina ja iankaiken se, minkä varassa yhteiskunnat pysyvät pystyssä ja kehittyvät, sillä valta on diskussien ainoa työkalu, kyllä minä sen tiedän, mutta ollaanpa täällä poikkeuksellisen erimielisiä siitä, kenellä valtaan on oikeus eri diskursseissa.

 

Murroskausi meneillään, siis.

 

1900-luvun alun Saksassakin  (ja eräissä muissakin paikoissa) olivat merkittävät yhteiskunnalliset asemat jakautuneet populaatioon epätasaisesti ja niistä seuraavan hyvän jakautuminen oli jyrkänpuoleista. Ne, joilla oli hirvittävän paljon paremmin kuin muilla, eivät älynneet varoa, koska kuvittelivat olevansa korvaamattomia.

 

Meilläkin näyttää olevan niin, että jotkut, joilla on hallussaan alati monimutkaistuvammassa yhteiskunnassa sen tärkeiden organisaatioiden johtamisessa tarvittavaa, vaikeasti hallittavaa tietoa, olettavat, että he voivat elää ja olla niin kuin hotsittaa, koska jos he häipyvät pelistä, kaikki kärsivät, ja sitä 'kaikki' eivät halua.

 

Mutta kun ihmiskunta on pysynyt elossa hyvin alkeellisissakin oloissa, ei pitäisi olla syytä olettaa, ettei pysyisi vastakin. Ihmiskunta tulee toimeen ilman yritysjohtajia. Yrityksiä ylipäätään on ollut olemassa hyvin vähän aikaa, noin niin kuin ihmiskunnan olemassaolon näkövinkkelistä. Kaikilla on sitä paitsi omakohtaista kokemusta siitä, että jos ylin viskaali ei ole firmassa paikalla pariinkaan kuukauteen, firma kyllä pyörii - monet onnistuvat olemaan vuosikausia töissä paikassa, jossa eivät ole nähneet pääjohtajaa ikinä - mutta jos siivojat tai roskakuskit eivät käy pariin viikkoon, vallalla on täyskatastrofi.

 

Sitä paitsi 'kaikille' sopisi hyvin, että yhteiskunta muuttuu yksinkertaisemmaksi ja 'kaikkien' hallittavaksi. Eli monimutkaisen, vaikeasti hankittavan ja hallittavan tiedon poistuminen yhteiskunnasta kokonaan olisi vain 'kaikkien' etu.

 

Harmillisin monimutkaisuuden laji on oikeastaan se, että ei ole olemassa mitään yleisesti tiedossa olevia, yleisesti hyväksyttäviä keinoja, joilla kohtuullisen todennäköisesti pärjäisi yhteikunnassa. Joskus se on ollut työ, mutta työstä on tullut hyvin epävarmaa. Pysyvät työpaikat ovat hävinneet. Joskus uskoteltiin, ja ehkä jotkut uskottelevat vieläkin, että väylä menestykseen kulkisi koulutuksen kautta, mutta kukkupuheeksi on osoitautunut sekin, sillä yhteiskunta muuttuu niin nopeasti, että nuorena parhaan kykynsä mukaan ammattiaan valitessaan joutuu todennäköisesti pettymään vähintään 20 vuodessa, kun se aiempi menestysammatti on kokonaan kadonnut koko työmarkkinoilta.

 

1900-luvun alun Saksassa voittajilla havaittiin yksi yhteinen piirre - tietty etnis-uskonnollinen tausta. Siitä tehtiin aika jyrkkiä johtopäätöksiä.

 

Näyttää siis siltä, että pitää vielä tuumata ja katastella, mistä tässä alkaa töitä etsiskellä. Minultahan loppuu kohtsillään työsopimus. Sen olen kuitenkin jo ehtinyt päättää, että syyskuun olen Kiinassa täysin riippumatta työtilanteesta. Tällä kertaa pyrin käymään Tiibetissä.

 

Sitä odotellessani olen aloittanut kasvihuoneviljelyn. Suurin virhe, minkä ihmiset tekevät aloittaessaan uusien asioiden opettelun, on liian isosti aloittaminen. Minä yritän elää niin kuin opetan, ja niinpä minun kasvuhuoneenikin on pieni. Suurimmassa lootassa on itämässä sinappikaalia, keskimmäisessä pari krassin siementä, että saisi krasseja jo alkukesästä kukkimaan, ja lopuissa basilikaa. Saapa nähdä, miten käy. Rucolan ja krassien kanssa käy todennäköisesti hyvin, mutta basilikaa en ole yrittänyt koskaan tätä ennen itse siemenestä kasvattaa. (16.3.2012)

 

 

 

'Kasvannaiseni' ovat hyvin itäneet

 

Olen kolmen viikon jälkeen jälleen Kuopiossa.
 

Kaikki kolme viikkoa sitten kylvämäni siemenet ovat itäneet, mutta ruccolat, jotka itivät jo silloin, eivät ole sitä lainkaan kasvaneet…Hmmm…

 

Samaan pikku kasvihuoneeseen olin laittanut myös kaksi purkillista basilikaa ja yhden krassin. Krassi on jo aika iso.
 

Itäneet olivat jopa kuvan transsylvanian salviat, jotka laitoin purkkeineen muovipusseihin. Niiden itämisajaksi ilmoitti siemenpussi 1-3 kk, joten ne ovat etuajassa. Kyseessä oli pussi, jonka olin ostanut ties milloin, mutta kasvatusohjeiden osoittauduttua aika monimutkaisiksi olin luopunut hankkeesta.
 

Pussin mukaan taimet pitäisi siirtää erillisiin ruukkuihin, kun ne ovat riittävän suuria käsiteltäväksi. Minullahan ei ole harmainta aavistustakaan, milloin ne sitä ovat. Sitten ne pitäisi viedä viileään 10-15 vuorokaudeksi. Valoisaan viileään paikkaan? Vai kelpaako viileä kaappi tai kellari, jossa on pimeää?- tuskin...
 

Kun hallanvaara on ohi, taimet voi istuttaa maahan 30 cm päähän toisistaan. Ja syksyllä kasvit pitäisi muistaa leikata ja peittää kompostimullalla.
 

Se voi olla, että minusta ei ole tähän transsylvanian salvia -projektiin, mutta ovatpahan itäneet.

***

Kävin tapaamassa äitiä. Siellä hän jo hiljakseen köpötteli uusilla tupakengillään. Hänellä oli sävy sävyyn violetit housut ja violettikuvioinen pusero; puserossa oli mustaa, jota väriä ovat myös sisäkengät.
 

Hän oli ankarasti sitä mieltä, että hänen pitää päästä vaatekauppaan. Ulkokengät eivät vielä ole tulleet, joten sen aikaa hänen on ilmeisesti maltettava mielensä.
 

Hän on alkanut käydä rollaattorin kanssa kävellen syömässä - eli ei enää pyörätuolilla. (5.4.2012)

 

 

Kasvit kasvavat yhtä hitaasti kuin äiti paranee

 

Kävimme tapaamassa äitiä. Hän oli huonossa kunnossa. Hänellä oli eilen ollut vieräita, tänään aamupäivästä menimme me, ja iltapäivällä oli tulossa lisää väkeä. Hän oli väsynyt, vaikkei myöntänyt; hänellä ei kuulema ollut kipuja.
 

Meidän oli aluksi ollut määrä lähteä tänä pääsiäisenä jo vähän reissuun, mutta onneksi emme ollet lähteneet. Olimme siirtäneet matkan vappuun, mutta saattaa olla, ettei onnistu sekään. Äiti oli itse sitä mieltä

***

Samaan aikaan, kun lammaspata kypsyi, rupesin erottelemaan transylvanian salvian taimia. Minulla ei ole aavistustakaan, miten se olisi pitänyt tehdä, ja jos joku on sitä mieltä, etteivät nämä vielä olleet 'riittävän suuria käsiteltäväksi' niin luulen voivani suuremmin ponnistelematta olla samaa mieltä. Yhtä kaikki, kaivelin ne nyt ylös purkeista, joihin oli siemenet kylvänyt, ja pistin jokaisen pikkuisen kasvinpoikasen yksikseen omaan uuteen purkkiinsa. Tähän kenties hiukan liian aikaiseen toimenpiteiseen päädyin siksi, että tulen olemaan toista viikkoa pois maisemista.
 

Kuva on otettu heti operaation jälkeen, mutta kun äsken katsoin niitä, ne näyttivät oikein terhakoilta. Tällä hetkellä näyttäisi, että olen saamassa 17 transylvanian salvian tainta.
 

Tämän jälkeen ryhdyn pohtimaan sitä, mitä tarkoittanee 'siirrä taimet viileään 10-15 vuorokaudeksi'. Miten kylmä voi olla viileä? Ja pitääkö olla valoa? - No, nyt ne saavat toistaiseksi jatkaa elämäänsä tuossa ikkunalla. (9.4.2012)

 

Jäljellä enää 15 transylvanian salviaa

 


Ja tässä alla transylvanian salviat  sunnuntaisesaa kehitysvaiheessaan. Yksittäin purkkeihin siirron jälkeen niistä oli kaksi menehtynyt, joten jäljellä on 15 tällaista pikkuista tainta.

Tänään minulla on vielä viheliäisempi päivä kuin eilinen, ja siksi otin Kuopiosta mukaani Tarzanin. Teen sen tänä iltana piristääkseni itseäni tästä päivästä, josta on tulossa masentava.
 

Käsin näpräämisen piristävä vaikutus johtunee homo habiliksen aivojen mukautumisesta nimenomaan käsin tekemiseen. Käsin tehdessään ihminen tuntee olevansa ihminen paikallaan - aivot tekevät sitä, mihin ne ovat silloin Afrikan savanneilla mukautuneet. (17.4.2012)

 

 

Transsylvanian salviat ovat hitaita kasvamaan

 

Pidän nyt toista päivää transylvanian salvioitani ulkoilemassa parvekkeella. Aika hitaasti kasvavat... (26.4.2012)

 

 

 

 

 

 

Transsylvanian salvioiden vapputunnelmat

 

Tässä viimeinen vilkaisu transylvanian salvioihin tällä erää.
 

Kuopiossa on kauhistuttavan kylmä. Aurinko kyllä paistaa, mutta tuulee vimmatusti, ja lämpöasteita on vain pari. Salviani ovat ulkoilemassa, ja pelkään, että näinköhän ne paleltuvat parvekkeella.
 

Lisäksi pelkään, että jos jotain alkaa sataa, kuten säätiedotus vähän lupaili, niin se on lunta se. Ja tässä pitäisi lähteä taas autoilemaan.
 

Koleuden ansiosta työantajan määräämät tehtävät eivät potuta niin paljon kuin varmaan muuten potuttaisivat. (1.5.2012)

 

 

 

...muut kyllä kasvavat ihan hyvin

 

Ajat ovat kovat. Välillä tuntuu, että tässä alkaa menettää vähän kerrassaan elämänhaluaan, mutta basilikoissa sentään oli Kuopiossa viikonloppuna käydessäni jo vähän basilikan lehden muotoa.

 

Olen pitänyt transylvanian salvioita nyt säädetyn ajan viileässä parvekkeella, eikä oikeastaan hyvältä näytä. Ne eivät ole kasvaneet tippaakaan, eivätkä vankistuneet.

 

Kylvin lisää krasseja, ja jo yhdessä yössä yksi niistä älysi itää. Kaikki kylvämäni siemenet ovat ties miten vanhoja - en ole ostanut tänä keväänä siemenen siementä. En myöskään ole ostanut mitään taimiakaan, joskaan vielä ei suoranaisesti ole taimien ostelemisen aikakaan. Yritän pitää 'älä osta mitään' -kevään.

 

Tosin mieleni tekisi A3-skanneria. On olemassa riski, että ostan sellaisen... (8.5.2012)

 

Transsylvanian salvian tilanne 22.5.

 

Transylvanian salvia ei näytä olevan hätäisen ihmisen kasvatettava. Oheisessa kuvassa transylvanian salviani viime viikonloppuisessa kehitysvaiheessaan.
 

Nyt olen tietenkin jälleen sorvin ääressä Pohjanmaalla, ja täällä on, yllättävää kyllä, kevät myöhäisemmässä kuin Savossa.  Sitä paitsi koivut eivät ole täällä edes oliivinvihreitä kuten Kuopiossa, vaan punaisia. Se tietää allergialääkkeiden popsimista. Muistaakseni en viime keväänä joutunut koivujen tähden syömään allergialääkkeen allergialääkettä.

Sää on kuitenkin aurinkoinen, ja pätkätyöläiskämppäni portaan pielessä kasvaa oheisenlaisia orvokkeja. Ilmeisesti jollakulla on ollut siinä amppelissa orvokkeja, hän on nyppinyt ne maahan, ja nyt saamme satoa. (22.5.2012)