Koiruuksia EU:n itärajalla

Ei, tällä kertaa ei ole kyse Putin vaan erään koiranpennun edesottamuksista.

Täällä sitä ollaan taas Euroopan Unionin itärajalla.

Minun lisäkseni täällä on mm. kuvan koiralauma. Yhteensä koiria pitäisi olla 9 kappaletta, mutta kaikki eivät mahdu kuvaan.

 



Sisareni mukaan tämä pentu edustaa joko koiran ja suden välimuotoa tai sitten siinä asuu saatana. Se ei pidä lainkaan siitä, että sen naamaan kosketaan, mitä piirrettä siitä nyt siedätetään pois, ja varmaan se ihan hyvin onnistuukin. Ja oma pesäkolo pitää olla, vaikka sitten ihmisen määräämän pesän alla, ja tätä omaa pesää tässä siis raivoisasti kaivetaan.

Pesäkuopan kaivamisesta tulee sitten tämän näköiseksi. (7.8.2015)

 

 

 

 

 

 

Ja seuraavan päivän eläimet...

 

Eilen suoritimme puupinon siirtoa varaston lipan alle. Piällysmiestyyppisiä avustajia oli runsaasti.

 

 

 

 



Pinossa piileskeli kaunis sisilisko.

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Tänään kävimme pitämässä sadetta Suurtuvan Karitsakammarissa. Näimme karitsoita, joita juuri vieroitettiin, mutta ne pakenivat heti paikalle ilmaannuttuamme loitommas, ja näitä äitilampaita, joista yksi on on tässä lammastilaa vaimonsa kanssa pitävän Jarno Tynkkysen sylissä. Satoi siis vettä, eivätkä lampaat olleet kovin innokkaita tulemaan pois katoksestaan. Kyllähän siinä oli riski villan kastumisesta.

Villaa meille esitteli Maaret Berg-Tynkkynen, ja ostin kaikkia näitä kolmea väriä. Tässä kuvassa on raakatavaraa, jota ei ole lainkaan putsattu. Sain tätä kaupantekijäisinä kokeillakseni, saanko tästä mitään aikaiseksi, ja siltä varalta, etten ainakaan heti alkuunsa ole huippukarstaaja, ostin pikkuiset pussit valmiiksi karstattuakin villaan. Kaikki nämä ovat siis luonnostaan tämän värisiä, ja ruskea on karitsanvillaa, valkoinen ja musta aikuisesta lampaasta.

Ostimme myös lampaan lihaa kahta lajia, ja jauhelihasta on ryhtymässä ihan näillä näppäimillä syntymään lihapullia tai pikkuisia pihvejä. Tätä varten piti käydä paluumatkalla kaupassa ostamassa mausteita, ja välille osuivat nämä Hovilan tilan biisonit. (8.8.2015)

 

 

 

 

 

 

Ja tässä eiliset lampaat ovat jo lautasella :-)

Ostimme siis myös jauhelihaa, ja koska se suli nopeasti, ensimmäinen eli jo eilen nautittu lammasateriamme oli lampaanjauhelihapihvit. Pistelimme ne couscousin ja salaatin sekä kurkkujogurttikastikkeen kera.

Jälkiruoaksi, kun ilta ja ehkä myöskin säätila oli pimentynyt, seurasi vadelmia ja hiukan mustikoitakin.

 

 

 

 

 

 

 



 

 

 

 

Tänään oli ruokalistalla sitten lampaan lapaa. (9.8.2015)

 

 

 

 

 

 

 

Kylläpä vatuttaa!

 

Eilisen lammaspäivällisen jälkiruoka syötiin näin pimeällä, eli letut paistettiin otsalampun valossa. Niin se vaan syksy saa.

 

 

 

 



Ja aamulla nousi utua.

Kun päräytin kotipihaan Kuopioon, ajattelin tyytyväisenä, että kerrankin tänä kesänä muistin ottaa mökiltä mukaan kaiken, mitä piti. Minulla nimittäin on tänä nimenomaisena sesonkina - ja siis täysin tavanomaisesta poiketen - ollut tapana unohdella sinne sitä sun tätä, ja isäntäkin on välillä osallistunut unohtelemistalkoisiin. Kanniskelimme nyt iloisina tavarat autosta, ja päätin saman tien pakastaa aamulla anivarhain keräämäni vadelmat.

Järkytys oli suuri, kun olin pakotettu havaitsemaan, että vadelmat eivät olleet kylmälaukussa. Eivätkä myöskään pari päivää aikaisemmin kerätyt, hilloksi keitetytkään. Vain mustikat olivat lähteneet matkaan.

Onneksi olin tuonut sisareni kaverin koiran lääkkeet täältä mökille, kun hän oli unohtanut ne. Nyt hän sitten puolestaan kai tuo minun vattuni ja hilloni - joiden tuomisesta kylläkin on hänelle paljon enemmän vaivaa kuin oli minulle niiden niiden lääkkeiden…

Kyllä taas hävettää tämä laho pää... (10.8.2015)