Kaikki muutkin Uukuniemellä mökkeilevät ovat ajatelleet, että tämä on se viho viimeinen viikonloppu, jos haluaa saada lehdet pihastaan haravoitua ennen kuin heinät kasvavat niistä läpi ja tilaisuus on menetetty. Tänään alkoivat moottorisahat soida jo aamusta, ja kun puut ovat vielä paljaita, järveltä näki, että joka tontilla on auto. Kun lähdettiin kaupalle, autoliikenne oli niin valtava ettei edes koskaan korkean sesongin kesäviikonloppuna, ja kaupan tienoon kolmen tien risteyksessä oli sellainen ruuhka, että kunta saa hommata siihen liikennevalot vastaisuuden varalle.
Kaupan yleisöryntäyksestä huolimatta ennätimme kassatytöltä kysyä, että tehdäänkö Uukuniemellä varmasti nyt pizzaa niin kuin Facebookissa on väitetty. Ja kas, kaupan seinällä oll vallan aukioloajat, ja saatoimme havaita olevamme juuri parahultaisesti liikkeellä, sillä Juholan Biisoniareenalta sai tänään lauantaina pizzaa vain neljän tunnin ajan.
Minun pizzakiintiöni on tässä elämässä täyttynyt jo vuosikymmeniä sitten, mutta jos Uukuniemellä on ruvettu pizzaa valmistamaan, niin onhan sitä maistettava. Facebookissa oltiin erityisesti mainostettu ilmeisesti talon omaa reseptiä nimeltä Aortan repäisijä. Jos on sydänvaivoja, tähän pizzaan ne kuulemma päättyvät.
Pizza ei ehkä ylipäätään ole kovin kaunista ruokaa. Oheisesta kuvasta näkyy, että mm. jauhelihaa ja kinkkua sisältävän Aortan repäisijän täytteen kruunaa pekonipeite. Kyllä maistui ja nälkä lähti. Aorta ei ole toistaiseksi revennyt. (16.5.2020)
Lumisadetta toukokuulla
Aamu on valjennut aurinkoisena Savossa, mihin palasimme eilen illalla Karjalasta. Karjalassa kevät oli koko lailla pidemmällä kuin täällä – hyvä, ettei Uukuniemellä tuomi kukkinut, vaikka perjantaina ja eilen maanantaina kuulemma satoi lunta. Minä en moista nähnyt. Rannassa ei satanut kuin vettä. Kirkolla, missä isäntä piti mainitut päivät etätyöpistettään rovastin äidiltä tyhjäksi jääneessä asunnossa, isännän ja myös tuon talon asukkaiden mukaan lunta tosiaan tuli.
Äitienpäivä Uukuniemellä oli jäänyt tälläkin kertaa väliin. Minun kukkani äidille oli vuosikymmeniä pinkki pelargonia, jonka Kuopioon muutettuamme vein äitienpäivänä ja sitä ennen jälkikäteen mökille. Nyt oli niin kylmää vielä viikko äitienpäivästäkin, että Kuopion torin kukkakauppias arveli, että pelargonia ei äidin haudalla näillä keleillä elä. Hän suositteli ruusua, jonka sitten veimme Uukuniemen hautuasmaalle heti menomatkalla. Ja kun siinä ensimmäisen kerran Uukuniemellä auton ovat hautausmaan parkkipaikalla avasimme, tervehti meitä kukkuen Karjalan käkönen. Ensimmäinen käenkukunta tänä sesonkina.
Kyllä se ruusu siellä ne lumisateet näytti kestäneen.
Viime vuoden alkukesästä olin istuttanut äidin haudalle Perenna-Paanaselta ostamaani hyvin matalaa maanpeittokasvia siinä toivossa, että sen läpi eivät pitkät, harottavat heinät enää pääsisi sojottaman. Kasvi, jonka nimeä en muista, näytti hyvin kotiutuneen ja jopa hiukan jo levinneen. Heinien harottamisesta ei vielä voinut tehdä havaintoja.
Kotimaan matkailusta on näin korona-aikoina todettava, että se ei ole aivan niin miellyttävää kuin oli jo pitkään, kun kaikilla bensa-asemilla oli mukavat kahvilat tauon pitoon. Bensaa toki edelleen sai, ja pääsi pissillekin, mutta kahvilatkahan olivat kiinni. Mukaan sai pahvimukillisen ja jotain purtavaa. Ja muut kahvilathan olivat sitten tietysti täysin kiinni.
Mutta tämä ei toki ole vielä vanha normaali. Minä muistan ajat, jolloin erittäin harvalla bensa-asemalla oli kahvilaa ollenkaan, ja jos automatkalla hätä yllätti, turvauduttiin tienvarren puskiin. (19.5.2020)
Rapu-rapu-rapu-rapu-rallaa!
On ollut poikkeuksellinen juhannus: Uukuniemellä ei ollut lainkaan hyttysiä ennen kuin ne eilisen, toisen juhannuspäivän, iltana viimein ilmestyivät. Useimmiten juhannusta vietetään paitsi hyttysten syötävänä myös toppatakeissa. Nyt ei ollut tarvetta raskaalle vaatetuksella kelinkään puolesta, mikä ei ole toki yhtä harvinaista kuin hyttysetön juhannus.
On käynyt ilmi, että meidän lahukassa lienee rapuja. Ainakin uimapaikalla köllötti pohjassa valtava, saksien kärkiväliltään yli 30-senttinen vainaayksilö. Piti tietenkin haavilla ronkkaista se ylös. Haisi kammottavalta…
Sää on suosinut myös kalastusta. Kuumuudessa helpottaa kaunis säynäväsoppa. Jos tästä jotain vikaa haluaisi välttämättä löytää, se oli ruotoisuus. Mutta tulipahan syötyä hitaasti eikä tarvinnut polttaa suutaan.
Mutta ei siinä bussissa ollut kuin kolme henkeä. Se nimittäin oli Haaviston perheen matkailuauto. Kyltistä jo näkee, että Haavistot ovat ajelleet Uukuniemelle Kuusamosta saakka. Veri veti kuitenkin Etelä-Karjalaan, mistä he olivat muuttaneet Kuusamoon vasta vuosi sitten.
Haavistot olivat hankkineet matkailubussinsa valmiiksi laitettuna, ja mikäpäs on tällaisessa keittiössä kokkaillessa. Auton liikuttelu vaatii kyllä ammattitaitoisen kuljettajan, jollainen perheen isä on. (24.6.2020)
Oltiin reilu viikko Ugandassa, jolla nimellä uukuniemeläiset alkuperäis- ja kesäasukkaat joskus kutsuvat koko- tai osa-aikaista asuinpaikkaansa.
Oli ennenkuulumattoman kuuma kesäkuun loppupuoli, ja hellettä piisasi vielä tällekin päivälle. Kyllä oli oivallinen se Pyhäjärvi. Tavanomaisesti kävelemme mökkireissuilla sellaisen viitisen kilometriä päivä, mutta nyt tuli uiduksi siihen päälle ihan reippaita matkoja. Mehän oikein aina uimme emmekä pulikoi.
Uusia kokemuksia saimme myös: paistoin elämäni ensimmäisen kerran muikkuja. Isohkoja yksilöitä oli myynnissä Kirkonkylän keskiviikkoillan kesätorilla. Isäntä osti kilon. Samoin Aili, jonka luo meidän oli iltatorin jälkeen meneminen 'jatkoille'. Koska Aililla on realistinen käsitys meidän kyvyistämme selvitä arkisista askareista, hän päätti näyttää isännälle, miten muikut perataan. Isäntä oli ennen vain niin sanotusti puhkonut niitä, mutta Ailin, vanhan pitokokin, mielestä muikkuihin ei pidä jättää sisään mitään sellaista töhkää, jota niihin puhkottaessa jää.
Isäntä sai opetusta muikunsiivoamisessa, ja minä seuraavana päivänä Ailin neuvojen mukaan sekoitin suolaa ja vehnäjauhoja ja painin muurinpohjapannulle voihin paistumaan. Aika hyviä, varisinkin kun vertasi siihen neulanterävänruotoiseen säynävään, jota olimme keitossa nauttineet aiemmin. Ja muutenkin.
Sinne jäivät helteiset tyyneen järveen laskevat auringot.
Lähtö ei ollut niin ankea kuin voisi kuvitella, sillä viikon toisella kesätorilla, tämänaamuisella lauantaikesätorilla, olivat Uukuniemen Urheilijat järjestäneet aamiaiseksi kuohuviiniä (alkoholitonta) sekä lohi- ja savukanapaahtovoileipiä. Kyllä sen päälle lähti kevyin mielin ajelemaan asfalttiviidakkoa päin. (27.6.2020)
