Koronointia

Miten maskit muuttuivat uhasta suojaksi ja muuta sellaista.

Kun tämä koronaruljanssi alkoi keväällä, oli paljonkin puhetta siitä, että kuitumaski on hengenvaarallinen sille, jolla virustartuntaa ei ole, sillä viruksille on kuiduissa hirmuisesti tarttumapintaa ja virukset pysyvät siinä elossa päiväkausia. Koska viruksia siinä kuin kaikkea muutakin vedetään kuitumaskiin joka sisäänhengityksellä, maskista tulee varsinainen pöpöpesä, minkä takia maski pitäisi vaihtaa jotakuinkin vartin välein. Näin siis tiedotettiin viime keväänä.

Nyt nämä keväiset sangen luotettavanoloiset lääketieteellisiin tutkimustuloksin perustellut asiantuntijalausunnot ovat ilmeisesti lakanneet pitämästä paikkansa? Nyt uskotellaan, että maskit jopa suojeleisivat terveitä ihmisiä tartunnalta, mitä väitettä keväällä oltaisiin pidetty valeuutisena ellei suorastaan vihapuhena.

Tai sitten hallitus ja THL kuvittelevat kansalaisten muistia vielä lyhyemmäksi kuin se on.

Minä en ala käyttää maskia ennen kuin minulle on marssitettu eteen sen käyttöä puoltavia, tieteellisesti yhtä luotettavia lausuntoja kuin ne, joiden mukaan keväällä maskin käyttö oli hengenvaaralista sille, jolla tartuntaa ei ennestään ole. Se on selvää, että niiden, jolla virus elimistössään jo on, pitää maskia käyttää. Myös turvavälit ja käsihygienia ovat käsittääkseni kiistatta paikallaan nyt tilanteessa kuin tilanteessa.

Median siis pitäisi nyt kiireesti toimittaa näytille tieteellisesti päteviä, maskinkäyttöä puoltavia lausuntoja ja mielellään lähde eli tutkimus, johon lausunto perustuu, mukaan, että sen voi tarkastaa – lähteen kielellä ole minulle väliä, olkoon vaikka kiinaksi – ihan niin kuin media jo teki keväällä tiedottaessaan maskien suoranaisesta vaarallisuudesta. (24.11.2020)

 

Lisää koronointia

 

Jos elämässä pitää jotain käsittää, pitää tehdä käsitöitä. Ihminen on nimenomaisesti kädellinen, nimittäin.

Siispä olen istunut kangaspuiden ääressä, maalannut pari vain hiukan tikkuaskia suurempaa ikonia ja aloittanut niiden kultausprosessin eilen illalla jatkaen tänä aamuna, sekä valmistanut pesulahengareista joulutähden. Lisäksi keräsin ulkoliikuntana tarpeet muutamaan joulukranssiin.

Tämä kaikki ei auttanut minua käsittämään maskisuositusta. Kiistattomia tosiasioita on kaksi:

 

1) taudin toivat maahamme Alpeilla laskettelevat ja Italiassa matkailevat hyväosaiset, tulotaso – joko oma tai tautia maahan tuoneen vanhempien vanhempien – n. 80 000€/vuosi.

2) maski kerää itseensä kaikki mikrobit covid-19 -virus mukaan luettuna, joita vain lähettyvillä on, joten sen käyttö on vaarallista henkilölle, jolla koronavirusta ei ole. Sitä vastoin maskin käytön pitäisi olla absoluuttisen pakollista niille, joilla se suurimmalla todenäköisyydellä on, ts. henkilöille, joiden tulotaso on siinä 80 000€/kk tai yli.

Media kuvailee päivittäin, miten koranatartunnasta on tullut tekijä, jolla eliitti julistaa asemaansa. Julkkikset Baba Lybecistä Jari Litmaseen ja Eeva Ahtisaaresta Satu Tiivolaan ovat rehvastelleet julkisuudessa koronatartunnioillaan, ja tänä aamuna Yle marssitti televisoon Aleksander Stubbin leuhkimaan sillä, että hänen tyttärellään on ollut korana. Voiko tätä silmittömämpää röyhkeyttä olla olemassa? Koronatartunnasta meidän törkeääkin törkeämpi eliittimme on siis tehnyt statussymbolinsa.

Miksi nämä hyväosiaiset sitten vaativat meitä köyhiä käyttämään maskeja ja hankkimaan heidän tautinsa? En käsitä. Ainoa syy, jonka keksin, että vuoden 1918 jälkeen hyväosiaisista on tullut kustannustietoisia. Ei kannata tapattaa köyhiä vankileireillä, kun voi tuoda mukavalta lomamatkalta viruksen ja painostaa köyhät käyttämään suun ja nenen peittäviä kuitumasteja, jolloin nämä saavat taudin takuuvarmasti ja kuolevat siihen toisin kuin hyväkuntoiset hyväosaiset.

Maskipakko on sitten se vihoviimeinen tikki. Siitä tulee seuraamaan valtavat vahingonkorvaukset valtiolle, sillä se johtaa virustartuntoihin, joita ei ilman maskia oltaisi voitu mitenkään saada. Näin voi käydä, sillä kaikki Suomen köyhät eivät ole huonostikoulutettuja dillejä. Maskien käytön vaarallisuus terveille on harvoja täysin kiistattomia lääketieteellisä tosiasioita, ja asiasta on olemassa hirmuinen määrä tutkimustietoa. Eliitin kannattaa todellakin toivoa, että kun he ovat saaneet koronansa istutettua meihin köyhiin, me varmasti kuolemme. Ja epäilemättä he tämän jotenkin varmistavatkin. (28.11.2020)

 

 

Nyt alkavat hyytyä aivot päähän

 

Olen epäsosiaalinen introvertti, eikä minua paljon sureta, jos voin hyvällä syyllä vältellä ihmisiä. Mutta voi olla, että nyt tämä koronahomma menee vähän liian pitkälle.

Minähän tarvitsen ihmisten tapaamiseen jotain kunnon asiaa. Olemmekin käyneet Kuopiossa asuessamme runsaasti eri yhdistyten luentotilaisuuksissa samoin kuin joissain täysin avoimissakin kuten Filosofiakahvilassa. Tällaisia ei enää ole. Jätin myös ilmoittatumatta venäjän kurssin kevätlukukaudelle, kun kansalaisopiston opettajien puheissa alkoi kuulua riski, että kenties siirryttäisiin verkko-opetukseen. Minä en ymmärrä verkko-opetuksena toteutetavaa kieltenopetusta paitsi jos kyseessä on joku kuollut kieli kuten latina tai sanskriitti.

Ei minulta tekeminen lopu, en minä sitä tarkoita. Päinvastoin minua huolettaa, ettei elämäni millään voi riittää kaikkien ideoitteni toteuttamiseen. Ongelma on tämä täydellinen umpio, jossa joutuu tuijottamaan iän kaiken samana pysyvää itseään.

Tänään kokeilin arjen estetisoimista siten, että keitin vihreitä papuja, jotka söin Kiinasta tuomillani puisilla puikoilla itse tekemästäni kulhosta, joka on okraa kivitavaraa muuten paitsi että sisäpuolella on kiltävän musta lasite. Myös reuna on okra, joten pavut näyttivät siinä suorastaaan hehkuvilta. Join niiden kanssa syntymäpäivälahjaksi saamaani valtavan hienoa kiinalaista oolong-teetä turkoosista itsetekemästäni kupista ja seurasin lehtien avautumista. Oolongin lehdistä saa kuusi kertaa teetä; join näistä nyt uusista kaksi kupillista. Oolongin juomisessa tarkoitus on seurata myös maun muuttumista. Ja jälkiruoksi jälkimmäisen kupin kera käsintehtyä tummaa suklaata, jota sitäkin oli vielä syntymäpäivän jäljiltä.

Ehkä jatkan tällä linjalla. Tuijottelen teenlehtiä ja erilaisten vihannesten värejä erilaisissa kulhoissa. Itseeni alan olla lopen kyllästynyt.

Niin kyllästynyt, että kun äsken nipisti kainalosta, päättelin, että minulla on rintasyöpä. (10.2.2021)

 

Lisää koronahavaintoja

 

1. Lehdissä ovat kohtuuttomiin lisääntyneet henkilöjutut. Sinällään henkilöjutut ovat riittävän harvakseen ilmestyessään mukavia, vaikka ovatkin yleensä joko viihdettä tai sosiaalipornoa. Mutta jos koko lehti koostuu pelkistä henkilöjutuista niin kuin nyt tapahtuu paikoin jopa Helsingin Sanomissa, niin kyllä se alkaa ärsyttää.

Ilmeisesti idea on ollut, että kun ihmiset ovat yksikseen kotona koronaa paossa, heille pitää lehtien henkilöjuttuina toimittaa ihmisiä sinne. Mutta kun asia on aivan päinvastoin. Koska ihmiset joutuvat olemaan yksikseen tai läheistensä kanssa kaiket ajat, löllymään vuorokaudet läpeensä omissa liemissään, pitäisi nimeomaan saada sekaan jotain, joka ei ole ihmissuhteilla lastattua. Jotain mahdollisimman objektiivista, kirkasjärkistä ja analysoitua.

2. Sosiaalisten taitojen ylistystä ei ole kuulunut vuoteen. Niiden oppimisen tärkeydestäkään ei ole puhuttu halaistua sanaa, vaikka muistelen, miten viimeiimmän peruskoulu-uudistuksen suunnittelussakin ne olivat aivan ykkösasia. Koulurakennuksiakin suunniteltiin aivan uusiksi vuorovaikutustaitojen oppimisen tehostamiseksi, ja joitain taidettiin onnettomuudeksi ehtiä tähän malliin rakentamaankin.

Vielä vuosi sitten ihmettelin, miten minunlaiseni ihminen voi edes olla olemassa. Miten tällaista epäsosiaalisen introvertin geeniperimää ei olla jo sukupolvet sitten karsittu ihmiskunnasta, kun ne sosiaaliset taidot ovat niin ylivoimaisen tärkeitä olevinaan?

3. Olen kyllä pikemminkin optimisti kuin pessimisti, mutta optimismissakin pitää vältellä ilmiselvää piittaamattomuutta realiteeteista. Nyt vaikuttaa siltä, että joidenkin optimismi ajaa heitä uskomaan, että tämä tauti on ohi piankin. Vähän kuin maailmansotiin lähtiessä oltiin vakuuttuneita, että jouluksi kotiin. Asiantuntijat väittävät, että näin ei käy vaan että tästä taudista tulee normaali lastentauti, jahka tilanne stabilisoituu sen, minkä stabilisoituu, ja se vie vuosia. Luullakseni arvio, että huvimatkustelu ympäri maailmaa on iäksi mennyttä, on oikea. (14.3.2021)

 

Ajat ovat muuttuneet

 

Ollaan käväisemässä Suonenjoella. Koululaiskuljetuksia näytetään suorittettavan täysimittaisella bussilla kun ne pitkään tehtiin sellaisella 8+kuski kokoisella autolla, jota ei tietääkseni edes luokitella bussiksi. Tämä on kovin kiinnostavaa ensinnäkin siltä kannalta, miten tie ylipäätään kestää ison bussin päivittäisen edestakaisen liikennöinnin, ja toiseksi siltä, pitääkö tuon bussin lapsineen mennä polanteessa nurin ennen kuin tien talvikunnossapitoa parannetaan.

Toissa talvena ruvettiin nimittäin jättämään polanne poistamatta parista kiperästä mäestä, joissa molemmissa on tiessä myös mutka. Tuolloin ajateltiin, että se oli vain se talvi ja oli ehkä joku poikkeustilanne. Mutta viime talvena toimittiin saman kaavan mukaan, ja nyt siihen taisivat hermostuoa myös ammatikseen ajavat enkä vain minä höppänä.

Amerikkalaiset ovat menettäneet kiinnostuksensa Lähi-itään, kun riippuvuus öljystä on vähentynyt. Telkkarisssa väitetään kivenkovaan, että Afganistaniin menon syy olisi ollut kosto niille, jotka olivat syyllisiä "nine-eleveniin", mutta syyllisiähän olivat Saudi-Arabian kansalaiset. Kyse oli siis kiinalaisesta menetelmästä kostaa varsinaisen syyllisen sijaan tämän kavereille, että kaverit rupeaisivat välttelemään tuota syyllistä. Ja nyt talebanit ovat vallanneet Afganistanin; jenkit evakuoivat porukkaa kuin muutama vuosikymmenen sitten Saigonissa ikään. Ja väittävät, että tilanne ei ole yhtään samanlainen, vaikka kuva pyörii taustalla.

 

Koronan uusin ns. deltavariantti leviää ja sairastuttaa myös rokotettuja. Kun minä olin koulussa, opetettiin, että virustauteja vastaan ei voida kehittää rokotteita, koska ne muuntuvat niin helposti, ja tosiaan, flunssarokote on niiden, jotka niitä ovat ottaneet, pitänyt ottaa uusi joka sesongille. En olekaan oikein ymmärtänyt, miten tämä koronavirustauti olisi nyt jotenkin tässä suhteessa erilainen kuin muut virustaudit. Onkin mielenkintoista, miten tämä nyt yhteiskunnallisesti ratkaistaan. Korona on selvästikin pysyvä tekijä. Sen perusteella ei oikein enää voida julistella poikkeustiloja, koska se ei enää ole poikkeus. Mutta varmaan sen varalta joudutaan muuttamaan käyttäytymistä. Halailu jää pois, kättelykin. Työelämään joudutaan kehittämään uusia käytäntöjä. Monet ennen työksi märitellyt hommat etenkin kulttuurin alalta muuttunevat harrastuksiksi.

Marjatilanne on tänä kesänä ollut huono paitsi lakkojen osalta. Mustaherukkaa tuli ihan hyvin, mutta kun muuta marjaa ei nyt oikein ole, keitettiin kunnon maijallinen mehua, johon mustaherukan, meidän huushollin standardin, sijaan laitettiin nyt myös hiukan punaherukkaa ja etenkin aroniaa, jota myös on runsaasti. Aroniahan on oikeastaan vain musta pihlajanmarja, paha kuin mikä.

PIhaa päästiin eilen edes vähän raivaamaan. On käsittämätöntä, miten näin vähässä ajassa on maasta tursunnut sellainen määrä kirsikkapuun varkaita ja haavan taimia. Kirsikkapuu on tullut nyt suorastaan sillä tavalla hulluksi. Se ei kukkinut tänä keväänä käytännöllisesti katsoen ollenkaan.

Eikä kukkinut isohirvenjuurikaan. Se kai lannistui, kun viime kesänä kaikki kukat tulivat koppakuoriaisten syömiksi.

Omenaakin tulee hyvin. Ehkäpä ensimmäisen kerran vähän enemmän jopa tuohon oikeaan omanapuuhun. Koristeomanapuuhan tuottaa "satoa" aina, olivatpa olot  mitkä hyvänsä.

Mutta nyt sataa, joten on vain katseltava ikkunasta rehottavaa pusikkoa. (17.8.2021)