Kortteja lähes sadan vuoden takaa

Joulun ja uuden vuoden toivotuksia Uukuniemellä

Ylläoleva kortti on tullut Uukuniemen Niukkalan kylään äitini isoäidille, joka on kuollut vuonna 1929, joten kortti on ajalta ennen sitä. Kortissa on Koiviston postileima.

 

Tämä toinen on tullut äitini tädille Emmalle, ja siinä on päiväys vuodelle 1925.

 

Alin on myös Emmalle. Siinä ei ole vuosilukua, mutta se on samalta henkilöltä kuin viereinen, joltain Hildalta. Tämän vaakamuotoisen kortin käsiala on selvästi lapsellinen. Joten oletan kortin olevan näistä vanhin, vanhempi kuin 1920-luvulta.

 

Kaikissa korteissa on käsinerotellut värit, eli jokainen rasteripistekin on pistelty siveltimellä kunkin värin litografialaatalle. Varsinkin ylimmässä, pukkiaiheisessa, on enemmän painovärejä kuin meikäläisen neliväripainon neljä, minun pikaisen laskutoimitukseni perusteella kahdeksan varsinaista väriä, ja painomustekullalla painettu teksti yhdeksäntenä. Korteissa on kaikissa foliokultaukset, jotka edellyttävät toista painomenetelmää, kohopainoa, ja kaikkien päällä on kiiltävä lakkaus, luultavasti toteutettuna kolmannella painotekniikalla eli silkkipainolla. (22.12.2021)

 

 

Onko Tahvana talossa vai kaadetaanko uuni?

 

...kysyttiin minun lapsuudessani Tapaninpäivänä kyläilypaikassa, kun joulun loppupuolella sai taas poistua kotoa.

 

Joulu on ollut aika ikävystyttävä, mutta kylläkin rauhallinen, ja tällä iällä alkaa arvostaa rauhallisuutta. Kaikkein parasta elämässä on se, kun ei tapahdu mitään, sillä tähän mennessä on jo oppinut, että jos tapahtuu, seurauksena on vain yllättäviä riesoja.

 

Oheen laitan vielä yhden kortin Emman arkistosta. Kuvassa näkynee, että koko kuva on reliefipreeglattu esittävä kuva. Kortti on normaali, pieni postikortti, ja kuva-alaa on hädin tuskin puolet, ja noihin aikoihin tuollaisen preegattavan reliefin tekeminen on ollut käsityötä. Ehkä erottuu, että jokainen kattotiilikin on jykerretty esiin? Nykyisinhän näiden painolevyt jyrsitään laserleikkurilla, mutta ovat harvinaisia tänäkin päivänä syystä, että tällainen preeglaus vaatii koneelta melkoisen pursitusvoiman.

 

 

Monissa Emman saamissa kirjeissä viitataan kirjekortteihin, mutta oheinen on ainoa sellainen, joka on säilynyt Emman papereissa. Tässä ei ole postimerkkiä eikä leimaa, eli systeemi lienee ollut sellainen, että kirjekortin ostaessaan on saman tien selvittänyt kaikki postin proseduurit. (26.12.2021)