Kostautuuko turhamaisuus?

Reilun

vuorokauden tästä kirjoittamishetkestä eteenpäin vietän niin sanoakseni veitsi kurkulla. Semmoista se on, Pohjanmaalla...

Puhelimen käytöstä pois olemisella on ollut eräs mielenkiintoinen seuraus: mailin määrä väheni. Nimittäin jouduin tietenkin ilmoittamaan joillekin ihmisille, että minua ei nyt saa puhelimella kiinni viikkoon, mikä tulkittiin ilmeisesti sitten niin, että minä en halua olla kenenkään kanssa missään tekemisissä.
 

Hmm… Puhelimella on merkillisiä merkityksiä yhteiskunnassamme.

Mutta tilanne on oikeastaan hyvä. Minä en ennen huomista klo 16 ehdi vastailemaan mihinkään vähänkään vaativampiin maileihin. Toinen niistä projekteista, joita jäin turhamaisuuttani, minä kuolemansyntinen, tekemään Pohjanmaalle, vaikka kaikki järkevät syyt puhuivat sitä vastaan, kulminoituu huomenna klo 15-16. Sen jälkeen odotellaan tuloksia. Niitä toki on jo jonkin verran saatu tähänkin mennessä, mutta oikeastaan vasta huomisen jälkeen nähdään, kostautuuko turhamaisuuteni. Mahdollisuudet ovat oman arvioni mukaan 50/50.
 

Pääsen suuttumaan siinä 99,9%:n todennäköisyydellä eli varmasti. Kulttuuri nimittäin ei oikein ole Etelä-Pohjanmaan asia. Esimerkiksi sopii se, että Etelä-Pohjanmaan Liitto jakaa kolme kertaa enemmän kulttuuriapurahoja kuin muut maakuntarahastot eli 900 000 €, mutta apurahojen hakijoita puolestaan on kolmasosa siitä, mitä muilla. Eli se on eteläpohjalaisten ja heidän tiedotusvälineittensä mielestä se ja sama, mitä täällä kulttuurin saralla puuhastellaan - heitä ei luullakseni voisi vähempää kiinnostaa. (7.3.2012)