Kultaisen kukan salaisuus

Outoa taolaista kirjallisuutta Kuopiosta
 

Eilen tulleen = maaliskuun Hesarin kuukausiliitteen Pääkaupunki-sarjakuvassa epäiltiin liike-elämän siirtyvän Kuopioon valtion hallinnon virastojen perässä. Suattaa kyllä olla, jotta ei siirry… Kuopio on paikka, josta ei voi edes myydä naistenvaatteita. Niiden ostamiseksi on Kuopiossa asuvan aina pakko lähteä Helsinkiin. Kenkiä saa vähän lähempää, Heinolan Kenkähalli Virtasesta, jonka omistajat tuovat kenkiä itse suoraan Italiasta. Ja miksipä Kuopiosta pitäisi saada naisten vaatteita? Eihän Kuopiossa ole kuin kaikenlaisia terveys- ja sosiaalitanttoja, lääkäreieden sun muiden kovien tieteiden edustajien rouvia sun muita, joiden harrastukset ovat laskettelu ja tennis. Sellaisille naisihmisille ei tietenkään kannata edes yrittää myydä kunnollisia vaatteita – heille massatuotteet sopivat hyvin. Tilanne ei ole paranemaan päin nuorisossakaan. Kerran kävelin Niiralankatua Kuopion yliopistollisen sairaalan ohi kohti keskustaa, ja edelläni käveli kaksi parikymppistä typykkää. Kävelin heidän perässään aina teatterille asti, ja koko matkan he puhuivat pelkää paskaa eli ihmisen aineenvaihduntajärjestelmästä; teatterin tietämillä jouduin kiihdyttämään puolijuoksuun, ohittamaan heidät ja pakenemaan, sillä en enää kestänyt.

 

Naisten vaatteiden ja kenkien sijaan Kuopiosta saa kyllä koiranvaatteita…

 

Kuopiota pidetään yliopistokaupunkina, mutta tosiasiassa Kuopiossa on vain kaksi ammattikorkeakoulua. Olen kuullut luotettavasta lähteestä, että Kuopion yliopistoksi kutsutussa oppilaitoksessa saa opiskelija lukukausien alussa käteensä lukujärjestyksen. Lukujärjestyksen! Herra Jumala! Paikkaa, jossa jaetaan lukujärjestyksiä, ei voi nimittää yliopistoksi, ei edes savolaisella huumorilla.

 

Savolaiseen huumoriin kyllä kuuluu kutsua paikkoja nimillä, jotka ovat mahdollisimman kaukana paikkojen todellisesta luonteesta. Kuopiossa esimerkiksi on jopa itäsuomalaisilla mittapuilla arvioituna sangen kohtalainen mäki, josta käytetään nimeä Puijonlaakso.

 

Kauhistuttaa ajatella, mitä tämä huumori saa aikaan, kun sitä aletaan soveltaa lääkelaitoksessa.

 

Mutta ei sääntöä ilman poikkeusta. Kuopiostakin löytyy jopa minun kaltaistani tosikkoa tyydyttävää logiikkaa. Kuopion Kauppakadulla sijaitsee oiva kirjakauppa nimeltä Oiva kirjakauppa. Sieltä muutti talouteemme oheinen kirja nimeltä Das Geheimnis der goldenen Blüte. Kyseessä on Münchenissä painettu taolaisen tekstin saksannos vuodelta 1929. Kääntäjä on ollut Richard Wilhelm, ja kirjasta hiukan yli puolet vie C. G. Jungin kommentaari.

 

Tuo kaikki on tietysti jo sinällään aika merkillistä, mutta ei siinä kaikki. Kirjan 2. kanteen on liimattu vuoden 1936 lokakuun 14 päivältä oleva N.Y. Herald Tribunen leike, jossa käsitellään C. G. Jungin arkkityyppiteoriaa. Etulehteen on kirjoitettu saksan ja englannin kielisten kirjojen nimiä, suurin osa joogaan liittyviä.

 

Likatitteliin on kiinnitetty pieni kuvallinen lehtileike, jossa on puhetta Jungin lastenkasvatuskäsityksistä, jotka kenties eivät aivan tue nykyisin vallalla olevaa fyysisestä ’opetuksesta’ pidättäytyvää ideaalia. Nimiölle on kääntäjän nimen perään kirjoitettu lyijykynällä tämän kuolinvuosi 1930; kustantajan merkin yläosaksi omistaja on laatinut edelleen lyijykynällä oman ’logonsa’.

 

Koko matkan kirjaan on tehty pieniä lyijykynämerkintöjä ja välissä on lisää lehtileikkeitä. Yksi leike, jossa arvioidaan tämän saman teoksen englanninkielistä laitosta vuoden 1931 lokakuun 29. päivän Time'in kirjallisuusliitteessä, on liimattu siihen kohti, josta Jungin teksti päättyy ja alkaa varsinaisen kiinalaisen tekstin käännös. Arvioissa sanotaan, ettei kyseessä ole merkittävä taolainen teksti. Yksi leike on aivan irrallaan, Time’ista marraskuun 7. päivältä. Siinä on puhetta jungilaisita arkkityypeistä ja Jungin käsityksistä uskonnollisesta kokemuksesta, sekä kahdesta mustasta saarnaajasta, joista toista pidetään jumalana, ja heidän kiinteistökaupoistaan Harlemissa.

 

Kirjan takaosassa on etulehtiin kiinnitetty kaksi tosi mielenkiintoista juttua. Toinen on artikkeli surrealismista – Time’in kirjallisuusliite, tammikuun 4. 1936. Siinä on ymmärrettävästikin asiaa tiedostamattomista pimeistä ihmissielun voimista, ja samasta aiheesta on kyse vastakkaiselle sivulle kiinnitetyssä ilmoituksessa. Ilmoitus on painettu kaksivärityönä kohopainossa käsintehdylle paperille, puolikasarkille, josta siis vain yksi reuna on leikattu, muut ovat upeat käsin tehdyn paperin reunat. Ilmoituksessa pyydetään ennakkotilauksia kirjalle, jonka on kirjoittanut eräs baselilainen psykiatri, ts. lääkäri ja sielutieteilijä. Kirja on nimeltään Tag und Nacht, ja siinä kerrotaan kaukaisesta saaresta, jolla sijaitsee kaksoisvaltio: puoliskot, toinen yksilöllinen, toinen kollektiivinen, elävät jyrkästi erillään. Tälle saarelle tulee vierailulle eräs pappismies. 3. kannessa on omistajan kokoelmaleima, englanninkielinen, jossa on saksalaisperäinen henkilön nimi: A. C. Klebs.

 

Googletin tätä Klebsiä, ja vastaukseksi tuli esim. Nature-lehden nekrologi, jossa ilmoitettiin vuonna 1870 syntyneen lääketieteen historioitsijan tohtori Arnold Klebsin kuolemasta 6.3.1943. Hän oli syntynyt Sveitsissä, vaikuttanut Yhdysvalloissa, ja kuoli sitten synnyinmaassaan. Samalla nimellä A. C. Klebs tuli osumia saiteille, joissa po. henkilö mainittiin varhaisten tieteellisten painotuotteiden, jopa inkunaabeleiden, keräilijänä ja asiantuntijana.

 

Menepä tietämään, onko kyseessä tämän minun kirjani aikanaan omistanut A.C.Klebs. Tämä minun Klebsini on kuitenkin ollut henkilö, joka on totisesti osannut elää kirjojen kanssa. Ihmetyttää, miten tämä kirja on Kuopioon päätynyt. Yhtä kaikki, tätä kirjaa lähemmäs inkunaabeleita ei Kuopiossa luultavasti koskaan päästä, ja tämä on kyllä jo ihan hyvä.