Kuopion liikennejärjestelymylläkkä

Liikenteen määrä tässä meidän kulmilla on dramaattisesti vähentynyt vuoden sisällä. Se johtunee siitä, ettei kukaan uskalla tulla tänne, sillä eihän kukaan tiedä, miten täällä saa ajaa.

Lauantaina laskeutui lentokone Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Minun piti lentämän vielä Kuopioon, mutta koska olin Shanghaista lähtenyt Finnairin koneessa, mutta yhteistyökumppani China Airin paikalla, en voinut selvittää matkatavaroitani saman tien Kuopoon asti, vaikka Kuopioonkin lensin kyllä Finnairin koneella...

 

Siispä otin tavarat ulos Helsinki-Vantaalla ja läksin uudelleen check in’iin, mikä olikin mieltä ylentävä kokemus – valtava ruuhka. Jonosta otettiin ohi ihmisiä, joiden lennot olivat justiinsa lähdössä. Hiukan sujuvampi ruuhka oli turvatarkastuksessa. Mutta näistä edesottamuksista huolimatta olin portilla tarkalleen sillä hetkellä, kun porukkaa alettiin päästää koneeseen.

 

Rissalassa odotti toinen edesottamus, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Olimme kuukauden päivät pitäneet kunnia-asiana, että käytämme mahdollisimman paljon julkisia kulkuvälineitä – mahdollisimman vähän ympäristönriistoa meidän toimestamme. Mutta koska oli lauantai, Kuopion lentokentältä ei päässytkään bussilla keskustaan. Jouduin ottamaan taksin!

 

Siinä oli kyllä sitten hyvätkin puolensa, sillä Kuopiossa on koko kuvan vuoden ajan sotkettu liikennejärjestelyjä oikein urakalla. Ei sillä tavalla, että joku asia vain muuttuu ja sitten pysyy vaan siten, että asioita on venkslattu edestakaisin. Saatoinikin nyt kysellä taksikuskilta, mitä poissaollessani on mahdollisesti sotkettu. Olikin sotkettu vaikka mitä ihan siinä meidän nurkilla ja siinä mitassa, että jos olisin vain suin päin lähtenyt ajelemaan vanhasta tottumuksesta, minulle olisi käynyt huonosti.

 

Taksikuski sanoi osanneensa ennen kaikki Kuopion liikennemerkit ulkoa, mutta nykyään pitää katsoa aina jokainen. Kuopiossa ajamista kuulemma helpottaa, jos ajaa paljon, mutta vaikeaa se on sittenkin.

 

Maanantaiaamuna läksin sitten hakemaan autoani huollosta, missä se oli seisonut Tarmon legendaarisen autokorjaamon pihassa kuukauden päivät. Läksin kahdeksan bussille, Savonkadulle, mistä ei ikinä ennen ole lähtenyt minkäänlaisia busseja. Matkalla kuljin Tuomiokirkon ohi ja ihastelin värejä. Tielle oli tippunut keltaisia lehtiä, puut olivat vielä melko vihreitä, sää oli harmaa, joskaan ei suoranaisesti satanut.

 

Mutta oli kuolemanhiljaista. Ihmisiä oli hyvin vähän liikkeellä. Ainoa ääni oli autojen surina. Bussipysäkille päästyäni minua alkoivat pelottaa ne harvat aggressiivisuutta henkivät umpimieliset ihmiset. Kiinan kielessä on sana ’re nao’, joka tarkoittaa ihmispaljoutta, vilkkautta, iloisuutta ja sen sellaista, ja se on sikäläisittäin äärimmäisen postiivinen sana. Minusta Kuopiossa olisi voinut maanantaiaamuna olla vähän enemmän ’re nao’ta. Olisi pitänyt olla tungosta, mekastusta, huutoa, naurua, räkimistä, siementen kuorien syljeskelyä, kenties jopa hiukan puolitoistametriä korkeaa mellakka-aitaa…

 

Sain autoni. Se oli jopa Tarmon toimesta katsastettu. Läksin kokeilemaan onneani, joskohan pääsisin autoineni kotiin. Kyllä jännitti. Kuopiossa on Tulliportinkatu –niminen katu, jolla liikennejärjestelyjen muutokset lienevät olleet suorastaan huipputiheitä. Sitä on saanut ajaa milloin mihinkin suuntaan mistäkin kohtaa. Osa siitä on aina ollut kaksisuuntaista, mutta jossain vaiheessa talvella ilmaantui pätkä, jota ei saa ajaa mihinkään suuntaan (paitsi taksit ja bussit); sitten ajetaan taas kahteen suuntaa, sitten yhteen, sitten kahteen, miten asia nyt on kulloinkin sattunut olemaan. Minun piti kotiin päästäkseni kääntyä vasemmalle tälle legendaariselle liikennejärjestelymuutoskadulle. Odotin siinä sitten valoissa ennen kello yhdeksää aika pitkässä jonossa, ja pohdin, mitenkähän tässä nyt saa ajaa. Näin, että edelläni paloi joitain vilkkuja vasemmalle, joten mitä ilmeisimmin vasemmalle sai ajaa. Mutta oliko Tulliportinkatu sillä kohden nyt kaksi- vai yksisuuntainen? Mille kaistalle pitää kääntyä…

 

Kaistaongelman ratkaisi se, että toisella kaistalla oli heti risteyksen jälkeen joku iso tietyökone.

 

Taksikuskin mukaan liikennejärjestelyjen muutokset eivät lopu tähän, vaan pikapuoliin muuttuu kaksisuuntaiseksi Minna Canthin katu. Lemppariristeykseni onkin Tulliportinkadun ja Minna Canthin kadun risteys, jossa on aina niin paljon autoja pysäköitynä suurin piirtein keskelle risteystä, ettei ikinä näe, onko Minna Cantin katua tulossa oikealta joku vai ei. Moni tuttuni on saanut Tulliportin katua vasemmalta tulevan auton kylkeensä siinä risteyksessä. Ja nyt Minna Canthin kadusta on tulossa kaksisuuntainen. Eikä valoihin varmaan tuhlata, sillä liikenteessä pitää olla jännitystä Kuopiossa.

 

Pääsin ehjänä kotiin autonhakureissultani. Mutta totesin, että joudun tiistai-iltana käymään kävellen katsomassa, miten pääsen auton kanssa ulos kaupungista. Joudun menemään ainakin Kiinan matkani aikana kaksisuuntaiseksi muuttunutta Suokatua. Mutta kyllä minä sitä mieltä olen, että jos yhteiskunta pakottaa ihmiset ajamaan autoa, halusivat nämä tai eivät, yhteiskunnan pitäisi huolehtia siitä, että liikennejärjestelyt pysyvät sellaisina, että autolla ajaminen on jotenkin mahdollista. Menen siis nyt tutkailemaan tilannetta tänä iltana mahdollisimman myöhään illalla, ja toivon, että liikennejärjestelyt ovat samat vielä huomenaamulla, kun lähden tienaamaan elantoani, josta maksetuilla verovaroilla kustannan omalta vaatimattomalta osaltani tätä Kuopion keskustan liikennejärjestelytemmellystä. (14.9.2010)