Kuopion Taiteiden yö 2016

Kuopio juhlii -festivaalin yhteydessä 26.8.2016.

Kuopiossa on meneillään taiteiden yö.

Olimme päättäneet syödä sapattiaterian torin ruokafestivaalialueella, mutta sen läpi käveltyämme totesimme, että jos oiisi 30 vuotta nuorempi, sitä saattaisi vielä nähdä jotain vitsiää siinä, että nirhii erikoisia ruokia pahvilautasella muovihaarukalla. Niinpä menimme sovinnolla siinä vieressä olevaan Rustiikkiin, jolla oli toki katuravintolakin siinä vieressä. Me menimme sisätiloihin, missä olimme käsittääkseni ainoat asiakkaat. Mutta oli myös oikeat lautaset ja jämäkät metalliset ruokailuvälineet.

Läksimme sitten paikkaan, josta käytettiin nimitystä Punainen Mylly. En ollut koskaan kuullut moisesta, mutta sitä väitettiin Kuopio Juhlii -esitteessä kulttuurikeskukseksi. Kävi ilmi, että kyseessä olivat entisen Kuopion Muotoiluakatemian tilat, joihin oli nyt majoittunut joukko taiteilijoita ja käsityöläisiä siiheksi, kun rakennukset puretaan kerrostalojen tieltä.

Myllyssä piti majaa mm. Mau-mallistoaan valmistava kankaanpainokollektiivi. Vieressä kollektiivin jäsenet Marita Rautiainen, Essi Metiäinen ja Anne Nummi tuotehyllykkönsä vierressä.

Siltä varalta, että tuotteet eivät edellisestä kuvasta näy, oheistan tähän toisen, jossa näkyy ainakin tyynyjä tositoimissa, vaikka kuulemma itse firma ei vielä ole ihan totista totta. Yrityksen perustamista ollaan harkitsemassa syksyn kuluessa.

 

Kerrosta ylempänä piti työhuonettaan Tarja Wallius. Hän oli takavuosina tunnettu batiikkikuvioistaan, usein renkaista ja plussista koostuvista. Nyt hänellä oli taiteiden yön kunniaksi esillä kierrätystuotteita tuotemerkillä HALOO! Tekstiilitöiden lisäksi Wallius tekee nykyisin myös installaatioita, joista yksi oli työhuoneella esillä ja kuvattuna tuossa vieressä. Siinä Wallius on pohtinut sukunsa naisia.

 

 

 

 



Mutta hauskin tapaus oli Sanna Nissinen. Hän oli organisoinut taiteiden yöhön croquis-piirustusta. Se oli oikeastaan syyni mennä koko Punaiseen Myllyyn, sillä en ollut piirtänyt croquis'ta kymmeniin vuosiin. Koska paikan nimi oli Punainen Mylly, piirtääkin piti vähän niin kuin Toulouse- Lautrecin tyyliin, ja mallina oli burleskitaiteilija Velvet van Hoos. Asennot olivat ehkä vähän pitkiä, 5 min, missä ajassa sitä rupeaa liiaksi miettimään. Croquis'n pitäisi tulla selkäytimestä. Vieressä tuotoksiani. Ei kauheasti kehumista…

Sanna Nissinen on Imatralla koulutuksensa saanut kuvanveistäjä, mutta hänellä oli nyt tekeillä ikonivaikutteisia maalauksia vanerille, ja minähän ymmärrän hyvin sellaista toimintaa, kun olen itsekin moista harrastanut. Viereisessä kuvassa Sanna ja yksi tällainen työn alla oleva ikonipastissi. (26.8.2016)