Kuulumisia Kuopiosta

Kuopio on joiltain osin idylli, ja se voi niiltä

osin minun mielestäni sellaisena pysyäkin, vaikken nyt suoranaisesti olekaan mikään idyllien ihailija.

Pari päivää sitten oli kuulema ollut valtuustosalissa tilaisuus, jossa kaupungin isät esittelivät uutta, omasta mielestään nerokasta ajatusta kaataa Puijon ikimetsä ja tehdä tilalle golfkeskus. Virkamiesten yllätykseksi kaupunkilaiset eivät pitäneet ideasta, vaan tilaisuudesta oli ollut tulla nyrkkitapelu eteläeurooppalaiseen tyyliin. Entinen hiihtojohtaja Jari Piirainen oli ilmeisesti ollut ainoa, joka oli ollut yksiselitteisesti golfkentän kannalla, mutta onneksemme hän on poistumassa muihin tehtäviin, muulle paikkakunnalle, joten on toivoa, että hänen mukanaan katoaa myös Puijon golfkeskus kaupungin päättäjäin esityslistoilta.
 

Ongelmaksi oli muodostunut Puijon torni, joka ei ole enää kannattava bisnes. Minusta tornin voi sulkea, mutta antaa niiden puiden nyt vain olla rauhassa.
 

Kaupungissa on paraikaa meneillään Sulasolin kuorotapahtuma. Äitini harrasti ihan viime vuosiin asti kuorolaulua, ja siksipä kävimmekin Tuomiokirkossa yhdessä tapahtuman konsertissa. Veljeni on jatkanut äidiltä perittyä harrastusta kuorossa nimeltä Puijon laulu, ent. Kuopion Suojeluskunnan kuoro, ja samoin hänen tyttärensä Kuopion Nuorisokuorossa, joka puolestaan ei tietääkseni ole mitenkään ideologisesti rasittunut. Saattaapa olla, että antautuisin itsekin tällä harrastukselle, jos elämäni olisi yhtään paikallaanpysyväisempää. No, vierivä kivi ei kuulema sammaloidu. Pari päivää sitten vielä Pohjanmaalla ollessani istui työpaikan kahvihuoneessa yllättäen eräs henkilö edellisestä työpaikastani Itä-Suomesta, ja hän loihe lausumaan sen kohteliaisuuden, joka vähänkään hyvätapaisen mieshenkilön pitää ehdottomasti lausua minun ikäiselleni naishenkilölle, kun tämän tapaamisesta on kulunut muutamia vuosia: Et ole yhtään vanhentunut. Sikäli kun vierimisestäni voidaan jotain päätellä, minun pitäisi tosiasiassa nuorentua kaiken aikaa.
 

Kun palasimme kirkosta, ihailimme isännän kännykkäkamerankin kautta Snelmannin puistoa, ja kun etenimme matkallamme, vastaan tuli vielä vossikka. Onneksi Piirainen pakenee kaupungista, sillä seuraavaksi hän varmaan olisi purattanut Snellun puiston vanhanaikaiset istutukset ja kieltänyt vossikat. (9.6.2012)