Lääketiede, uususkonto?

Lääketiede on uusi teologia ja terveydenhoito-

järjestelmä sen

kirkko. Kaikkiin uskontoihin kautta aikain on liittynyt osana parantaminen. Nyt itse 

parantamisesta tai pikemminkin elämän jatkamisesta äärettömiin on tullut koko uskonto.

Olen tässä viime aikoina joutunut pohdiskelemaan medikalisoitumisen lieveilmiöitä ja tullut siihen tulokseen, että lääketiede on uusi teologia ja terveydenhoitojärjestelmä sen kirkko. Systeemin yli opinkappale tuntuu olevan elämän pidentäminen järjettömiin.

 

Terveydenhoitojärjestelmä on tabu. Sen olemassaolo(n oikeutt)a ei saa kyseenalaistaa. Pelastusta ei ole ulkopuolella lääketieteen järjestelmien. Ei ole mahdollista kieltäytyä käymästä lääketieteen kirkossa. On olemassa tilanteita, joissa yhteiskunta pakottaa menemään ripittäytymään lääkäriasemalle. Esimerkiksi jos vaihdat työpaikkaa, uuden työpaikan vastaanottamiseksi sinulla on oltava todistus tästä ripittäytymisestä. Siellä itse kukin tunnustaa mitä tunnustaa, ja aina saa todistuksensa. Samoin jos saat flunssan ja se kestää yli kolme päivää, sinun on jälleen mentävä lääkärille ripittäytymään – työnantajasi nimittäin epäilee, että saatat valehdella flunssasi, ja terveydenhoitojärjestelmän papin tarkoitus on ratkaista, valehteletko vai et. Ja sitten hän kirjoittaa asiasta todistuksen. Mitään lääketieteellisiä paranemista vauhdittavia toimenpiteitä lääkäri ei ole ikinä tehnyt, kun minä olen lääkärin pakeilla flunssan takia käynyt.

 

Suuri osa sairauksista on psykosomaattisia, eikä niihin edes voi olla lääketieteellisiä parannuskeinoja. Claes Anderssonin mukaan tällainen sairaus on esimerkiksi syöpä. Lääketieteellisiksi määritellyt parannuskeinot toimivat parhaimmillaankin psykoterapiana. Jos sellaisinakaan, sillä suuri osa sairauksista on suorastaan itseaiheutettuja ja niistä halutaan pitää kynsin hampain kiinni.

 

Moderni lääketiede ja hyvinvointivaltioin terveydenhoitojärjestelmä ovat äärimmäisen uusia keksintöjä, ja ihmetyttää se luottamus, joka niihin kohdistetaan. Ihmiskunta tuli kuitenkin 4,5 miljoonaa vuotta toimeen ilman niitä.

 

Pahin vika terveydenhoitojärjestelmässä on mielestäni keinotekoinen elämänkaarien pidentäminen. Ihmisen kuuluu kuolla viimeistään siinä iässä, jossa minä olen nyt, mieluummin ehkä kuitenkin hiukan aikaisemmin.

 

Minua vanhemmat ikäluokat eivät voi jakaa näkemystäni, koska terveydenhoitojärjestelmä on heidän monumenttinsa. Lääketiede ei voi jakaa sitä, sillä sehän tähtää heidän mielipuolisesti yhteiskunnan resursseja nielevän leikkikenttänsä rajoittamista. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että lääketiede ja hyvinvointivaltioin terveydenhoitojärjestelmä ovat kauttaaltaan jotain hyvää ja oikein. Niin absoluuttisen hyvää ja oikeaa, että ne ovat koskemattomia.

 

Representaatiot ovat mielikuvia, joilla pelataan diskursseissa. Diskurssit ovat vallankäyttöjärjestelmiä. Mitä tahansa viestiä ei ole mahdollista saada läpi diskurssien taistelutantereella. Ensinnäkin diskurssien pitää olla jossain suhteessa joihinkin muihin diskursseihin. Eritoten on oltava jotenkin yhteismitallinen suhteessa ainakin yhteen hegemonisoituneeseen diskurssiin. Hegemonioiden yli pääsee vain siten, että ensin on rakentanut asemia ennen vallassa olleissa diskursseissa, ja kun on niiden puitteissa vakiinnuttanut riittävästi asemiaan, voi yrittää jotain olemassa olevien diskurssien ulkopuolista. Yksinäistä, mihinkään liittymätöntä viestiä, jonka lähettäjällä ei ole (joko kaupallisesti tai poliittisesti) institutionalisoitua asemaa - niin kuin tuo minun yllä esittämäni - ei ole mahdollista saada mitenkään läpi.

 

Yksilöt eivät ole läheskään niin yksimielisiä kuin diskurssien koherenssista voisi päätellä. Käsityksiä ihmisten samanlaisuudesta pidetään yllä stereotyyppisillä hokemilla esim. siitä, miten kautta kulttuurien käsitykset oikeasta ja väärästä ovat muka samoja. Jo omasta tuttavapiiristäkin löytyy mitä erilaisimpia käsityksiä oikeasta ja väärästä, varsinkin omistani eroavia olen löytänyt Pohjanmaalta. Ja nykyisestä lääketieteestä veikkaan, että sitä tullaan pitämään viiden kymmenen vuoden kuluttua yhtä epäinhimillisenä kuin Mengelen puuhia tänään.

 

Ja minä olen nyt sitä mieltä. että lääketiede kaipaisi jotain Lutheria ja kuolemisen pitäisi olla luvallista. Lääketieteen ’kehitys’ pitäisi mitä pikimmin saada johonkin kuriin. (16.6.2011)