Lähi-itä -ennustelua kesä/syksy 2014

Hannu Juusola ennusti, että Israel-Palestiinaan saataisiin jonkinlainen pitkäkestoinen (n. 2 vuotta) tulitauko tahi 'rauha'  maanantaihin 4.8. mennessä. Minä tavanomaiseen tapaani eppäilin, ja olin oikeassa.

 

Lisäksi ennustan, ettei ISILin kultakolikkoprojekti onnistu.

Juusola ennustaa pieleen

 

Tämän viikon maanantain eli 28.7.014 Hesarissa Hannu Juusola ennusti, että Israel-Palestiinassa saataisiin viikon sisällä eli ensimaanataihin 4.8. mennessä kohtalaisen pitkäkestoinen tulitauko tai ns. rauha. Tämän ns. rauhan hän arveli kestävän parisen vuotta, minkä jälken tulee uusi tällainen samanlanen jupakka. Meillä Savossa kuitenkin pittää aena eppäillä.

Minusta tämä on pahempi jupakka kuin vaikkapa 2012 jupakka, mistä vaivauduin kirjoittamaan vain sen, miten ihmettelin, että Hamas hyväksyi Egyptin silloisen presidentin Mursin välityksen. Mursi oli tietenkin heikäläisiä, sillä edusti Muslimiveljeskuntaa, mutta hän ei selvästikään uskonut asiaansa, koskapa piti perhettään itse Saatanan emämaassa Yhdysvalloissa, minkä luulisi olevan siitä näkökulmasta syvintä mahdollista petturuutta.

No, sitten Mursi sai mennä, kun Saudi-Arabia ei satu tykkäämään Muslimiveljeskunnasta. Vaikka olisi miten intomielinen sunnimuslimi, Saudi-Arabia ei tykkää, jos on poliittisia päämääriä. Toisessa rikkaassa arabimaassa, pinta-alaltaan pikkuruisessa Qatarissa, sitä vastoin ollaan nimenomaisesti Muslimiveljeskunnan kannalla, mistä seurasi tuossa kevättalvella, että qatarilaisen mediatalon Al-Jazeeran toimittajia pidätettiin Sisin nousua odottaneessa Egyptissä. Egyptiä yritettiin aluksi käyttää välittäjänä tässä tämänvuotisessakin Israel-Palestiinan jupakassa ilmeisesti sen varmistamiseksi, että rauhaa ei niiden neuvottelujen seurauksena saataisi edes työtapaturmana. Hamas saakin nyt sitten tukea Egyptin sijaan paitsi Qatarilta myös Turkilta. Turkki on saattanut tulla Lännelle vähän yllärinä. Tai mistäs minä tiedän. Tosin minä eppäilen... En siis eppäile sitä, että Qatar on Hamasin puolella tämä muslimiveljeskuntalaisuuden tähden tai että Meshaal jopa majailee Qatarissa. Mutta kyllä tämä jotenkin hassun hauskasti sattui siihen ajankohtaan, kun ISIL oli juuri ilmottanut perustaneensa kalifaattinsa. Ikään kuin olisi ollut tarpeen järjestää joku maailman mieltä enemmän kiintävä sotku, että niillä main saataisin tehdä rauhassa välejä selviksi ilman että Länsi on koko ajan häiritsemässä. Sillä kyllähän se aika kummallista oli, sekin, että Irakin armeija niin lakosi ISIL:in alta.

Amerikkalaiset saarnaavat virallisesti vapautta, mutta nyt he jotenkin tukevat Gazan saartoa, eli ison suljetun leirin pitämistä pysytyssä ihmisille, joitka eivät kansallisuudettomina voi saada edes passeja eivätkä mitenkään muutenkaan päästä pois tuosta leiristä. Israel hokee, että se ei miehitä Gazaa, eikä se virallisesti niin teekään. Se saartaa Gazaa. Ja Yhdysvallat tukee tätä toimintaa. Tänä aamuna luin itse asiassa jo yöllä Al-Jazeeralle pärähtäneen uutisen, että Yhdysvallat on luovuttanut Israelin maaperällä sijaitsevista asevarastoistaan jo viime viikolla aseita Israelille. Toinen mielenkiintoinen aamun uutinen oli se, että sunni-islamilainen maailma on edellä mainittuja Qataria ja Turkkia lukuunottamata ajautumassa Israelin puolelle. Luin tämän The Times of Israelista, joka viittasi The New York Timesiin. En poikkeuksellisesti ole tarkastanut tätä alkuperäisestä lähteestä, koska en poikkeuksellisesti epäile tätä tietoa.

Maailmassa esiintyy silloin tällöinkin tällaisia pitkäkestoisia ristiriitoja, joissa on vastakkain a) kehittymään pyrkivä, sanotakon nyt sitten vaikka termin laajassa mielessä ekspansiivinen, erittäin organisoitunut ryhmä ja b) sen liepeillä edellämainittujen mielestä heidän kustanuksellaan loisiva tai heidän projektiinsa muuten osallistumaton, mutta etnisesti itsetuntoinen ryhmä. Mustalaiset ovat ollet tällainen valtakulttuurien pyrintöihin osallistumaton mutta etnisestä identiteetistään kiinni pitävä ryhmä. Toinen on ollut juutaaliset. Mustalaiset eivät tietääkseni ole ikinä vaatineet itselleen omaa valtiota, ja juutalaisetkin alkoivat ajatella asiaa vasta reilu sata vuotta sitten. Amerikan mantereella ekspansiivisten ja tehokaammin organisoituneiden länsimaisten tiellä olivat intiaanit.

Euroopassa mustalaisia ei tietääkseni ole koskaan pyritty sulkemaan niin tehokkaasti ghettoihin kuin juutalaisia. Amerikassa intiaaneja tapettiin vielä tehokkaammin kuin juutalaisia Euroopassa ja lopulta heidät suljettiin ghettoja vastaaviin reservaateihin, vaikka intiaanit olivat vaarattomampia kuin mustalaiset.

Kun juutalaiset saivat oman valtionsa, he sovelsivat samaa käytäntöä maan alkuperäisasukkasiin kuin jenkit intiaaneihin. Gazahan on yksi iso reservaatti, ihmistarha. Juutalaiset saattoivat hyvinkin muodostaa uhan Euroopassa ennen toista maailmansotaa, sillä he olivat okkupoineet merkittäviä taloudellisia asemia, vaikkeivät suostuneet osallistumaan valtakulttuuriensa yhteiseen kulttuuriseen projektiin vaan pitivät yllä omaa, ulkopuolisilta täysin suljettua kulttuuriaan. Juutalainen kulttuuri on aina ollut suljetumpi valtakuttuureihin päin kuin valtakulttuurit juutalaisiin päin. Tämä varmaankin oli lopulta se syy, miksei Hitlerin hankeeseen puututtu, jos sitä ei myöskään avoimesti tuettukaan.

Mutta palestiinalaiset eivät muodosta Israelille mitään tällaista uhkaa. He eivät pyri Isrelin pankkiireiksi, eivät olemaan valtakunnan ainoat juristit, eivät valloittamaan jokaikistä lääkärin paikkaa maassa pitäen oman etnisen yhtisönsä täysin suljettuna kuten juutalaiset tekivät toisen maalmansodan alla Saksassa. Silti Israel kohdistaa nyt Gazaan samanlaisia toimia kun Saksa juutalaisiin tuolloin.

Amerikkalaiset  tulivat maahan intiaaneja tappamaan valloittajina samalla tavalla kuin siionistit tulivat valloittajina tappamaan palestiinalaisia; koska Israel toimii nyt palestiinalaisten rervaattiin sulkemisessaankin samoin kuin amerikalaiset aikanaan intiaanien suhteen, Yhdysvaltojen tuessa Israelille näyttäisi olevan kyse jonkinlaisesta solidaarisuudesta yhteisessä synnissä.

Palestiinalaiset vastaavat hiukan Euroopan mustalaisia ja Amerikan intiaaneja siinä, että eivät ole suuremmin hingunneet omaa valtiota. Vatiota on saatettu käyttää palestiinalaisretoriikassa, mutta jos se porukka ei lähes 70 vuoteen ole tämän pontevammin tarttunut kuitenkin ainakin kerran erittäin selvästi ja mielestäni oikeudenmukaisesti tarjolla olleeseen tilaisuuteen saada oma valtio, se ei halua sitä.

Palestiinalaiset haluavat omaa valtiota suurin piirtein saman verran kuin romanit, ja käsittääkseni samasta syystä. Valtion perustaminen on työlästä ja siihen ryhtymisestä seuraa kaikenlaista ikävää hommaa kuten että joidenkin pitää kouluttautua - opiskeleminen on tylsää ja kerrassaan ikävystyttäviä ovat sitä seuraavat hallinnolliset tehtävät. Tulee rasittavaa terveydenhoito- ja koulujärjestelmän luomista ja iljettävää sosiaaliturvan rakentamista… Sitä paitsi kokemus on osoittanut, että valtion perustaminen voi epäonnistua, ts. olot voivat omassa vatlossa olla huonommat kuin toisen valtion sisällä sen toiminnan raskaaseen pyörittämiseen osalistumattomana. Siitä pitäen kun kansallisvaltioita on ollut olemassa - mikä on oikeastaan aika lyhyt aika - tällaiset kansallisvaltioiden sisäiset ikään kuin 'toiset' etniset ryhmät ovat olleet korostunut ongelma, vaikka en uskokaan, että etnisten ryhmien rinnakkaiselo on ollut kovin kitkatonta ikinä paitsi romanttisissa mielikuvssa. Toisaalta, en myöskään käsitä, miksi pitäisi olla. Elämä nyt joka tapauksessa on yhtä kitkaa lähimmäisten kanssa.

Ja sitten ruvettiin paasaamaan globalisaatiosta ja sen siunauksellisuudesta, amerikkalaiset etunenässä. Amerikalaisissa sitä meillä on merkillinen ihmisryhmä, jonka älyllisellä epärehellisyydellä ei kyllä ole määrää eikä mittaa.

Palestiinaisten suhteen on kiinnostavaa huomata, että he eivät ole pitäneet neuvotelussa esillä paitsi omaa valtiota, myöskään meitä ulkopuolisia suuresti häiritsevää juutalaisten siirtokuntien rakentelua Länsirannalle. He eivät siis ole vaatineet tämän asuttamisen lopettamista siirtokuntien purkamista puhumattkaan. Jos minä olisin palestiinalainen, minä nimenomaan vaatisin näitä. He ovat vaatineet lähinä joidenkin vankien vapauttamista. Ja tietenkin Gazan saarron lopettamista. Mutta yhtä kaikki, he eivät vaadi neuvoteluissa ainakaan julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan sitä, mitä ikään kuin 'pitäisi'.

Sosiaalisessa mediassa palesiinalaiset manaavat Israelin poistamista maailman kartalta. Sitä tuskin tulee tapahtumaan. Jos he siihen pyrkivät, he tulevat tekemään jonkinlaisen 'kansanitsemurhan'.

Mutta kylläpä on Israel jokseenkin epäonnistunut tiedottamisessaan. Juutalaisvastaisuutta on jo ilmennyt. Viime viikolla Ranskasta alkoi virrata tavanomaista vuolaammin juutalaisia Israeliin. Sitä edellinen vastaava muuttoaalto syntyi kevättalvesta Ukrainasta. Meikäläinen media on kiinnittänyt melko vähän huomiota näihin antisemitistisiin tendensseihin. Vaikka en pidä Israelin ulkopoliittisesta sisäpolitiikasta enkä sisäpoliittisesta ulkopolitiikasta, en myöskään pidä antisemitismistä. Tämä saattaa eskaloitua yllättävällä tavalla. Ja tällä kertaa syyllinen mahdollisiin juutalaisvainoihin löytyy sylttytehtaalta eli Israelista. Aivan käsittämättömän surkeaa tiedottamista. Ilmeisesti sen valtakunnan rajojen sisältä ei löydy yhtäkään sielua, joka kykenisi näkemään asioita miltään muulta kannalta kuin siionistiselta, ja kyllähän silloin on mahdotonta laatia tiedotusta, jolla voisi selventää kuvaa kenellekään muulle kuin toisille siionisteille. Tällöin pitää vain sitten varautua maksamaan tästä väkisin määräytyvä hinta - ja varmaan ovat jotenkin varautuneetkin... Mistäs minä tiedän... (31.7.2014)

 

 

Ja lisää ennustelua

 

Huomasin tänä aamuna, että aamu-TV:ssä oli vieraana Hannu Juusola. En jäänyt katsomaan, sillä hänhän oli taannoin ennustanut väärin: hän väitti Hesarissa taannoin, että rauha Israelin ja Gazan välille olisi tulossa silloin seuraavana maanantaina, joka oli siis toissa maanatai, ja sitä rauhaa kestäisi sellaisen pari vuotta, minkä jälkeen syntyisi uusi tällainen vastaava jupakka niin kuin aina ennenkin. Sitä rauhaa ei tullut toissa maanantaina (kolmen päivän tulitauko saatiin, ja Hamas alkoi lennätellä rakettejaan heti, kun 72 tuntia oli kulunut), eikä sitä ollut vielä viime maanantainakaan, joskin jälleen on tulitauko menossa.

Slllä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys suo, minä eppäilen, että palestiinalaiset ovat nyt valmiita menemään tavanomaista pidemmälle, sillä aikahan on suotuisa. Koko Lähi-itä on monella tavoin sekaisin. Kirjoitin kauan ennen kuin ISIL todella julisti kalifaattinsa, että Lähi-idän medioissa huhuttiin uudesta kalifaatista, ja kirjoitin myös, että näiden huhujen mukaan sen 'valtion päämieheksi' oltiin kaavailtu Erdogania.

Onkohan kukaan älynnyt suurta yleisöä varten tarkastaa, mitkä ovat Erdoganin ja ISIL:in väliset suhteet? Nythän Erdogan on lähettämässsä jotain avustusta Gazaan (sen lisäksi, että Turkki hoitaa sairaaloissaan havoittuneita palestiinalaisia). Erdogan on vanhastaan Muslimiveljeskunnan kannattaja, ja kuten sanottua, Hamas on Muslimiveljeskunnan 'haaraosasto'. Minua ainakin kiinnostaisivat Muslimiveljeskunnan ja ISIL:in suhteet. Se kuitenkin on 'tiedossani' että ISIL on ollut sotkeutuneena aiempiin konflikteihin Gazassa, mutta se olisi tukenut jotain muuta sikäläistä ryhmää kuin Hamasia.

Nyt ei muuta puutu kuin että Egyptin välityksellä Israelin kanssa neuvottelevat Hamas ja Fatah, mutta tosiasiassa sotaa Gazan puolelta johtaakin joku muu, eli joku, jolla on suhteita ISIL:iin - siis jos Hamasilla ei itsellään näitä suhteita ole.

Osa Turkia kuitenkin kuuluu ISIL:in nimessä mainittuua alueeseen al-Shaam, eli Levantti. Meillähän puhutaan samaa poppoota tarkoittaen ISIS-järejstöstä siinä toivossa, että nimi tarkoittaisi Irakin ja Syyrian islamilaiasta valtiota. Mutta on niin ikävästi, että al-Shaam käsittää Syyrian lisäksi myös osan Turkkia (ja Turkki näyttäisi nyt mielellään kuuluvan kokonaan al-Shaamiin), Jordanian, Israel-Palestiinan, Libanionin, Kyproksen…ja pahimmassa tapauksessa jopa osan Egyptistä.

Amerikkalaisten kannalta tämä Nato-maa Turkin toiminta saattaa olla jotenkin problemaattista. Turkki kenties tukee tahoja, joita vastaan USA sotii (USA on pommitellut vastikään ISIL:iä Irakissa).

Ja Kiina lainaa rahaa kaikille sotijoille, jotka vain pyytävät, ja kaikkihan pyytävät, koska kiinalaisilla on kaikki maailman rahat. Saapa nähdä, miten Kiina reagoi, kun tulee lainojen takaisinmaksujen aika… Kyllä minua vähän kiinnostaa, miten esimerkiksi Hamas maksaa takaisin lainansa Kiinalle.

Monia varmaan ihmetyttää - niin kuin minuakin - palestinalaisten vaatimuslista rauhanneuvotteluissa. Se ei sisällä omaa valtioita eikä Länsirannan juutalaisasuttamisen lopettamista. Lähinnä he vaativat Gazan saarron lopettamista, esim. sataman avaamista, ja vissien vankien vapauttamista israelilaisista vankiloista.

Noin ylipäätäänkään palestiinalaiset kuten eivät muslimit missään halua mitään, mitä länsimaisten ihmisten mielestä pitäisi haluta. Parantuneen tiedonvälityksen seurauksena muslimit ovat tulleet siihen tulokseen, ettei länsimainen elämäntapa ole hyvä. Muistanpa, kun ensimmäisen kerran luin Al-Jazeeralta, miten muslimit haukkuivat länsimaista elämäntapaa ja ilmoittivat kietäytyvänsä elämästä, jossa pitää mennä 6-vuotiaana kouluun, opiskella 30-vuotaiaksi, tehdä niska limassa töitä 70-vuotaaksi eikä koskaan ole tilaisuutta nauttia elämästä paitsi ehkä muutamana mahdollisena vuotena, ikivanhana, välittömästi ennen kuolemaa.

En siis usko, että Lähi-idässä on kysymys uskonnosta olenkaan. Siellä soditaan oikeudesta olla viettämättä koko elämää opiskelemalla ja tekemällä töitä. Tämä on mahdollinen kuvio maissa, joissa on öljyä. Sunnien ja shiiojen keskenkään en usko olevan kysymys oikeaan tai väärään johdetuista kalifeista vaan siitä, että shiiat ovat yritteliäämpiä kuin sunnit. Sunnit vihaavat tällaisia ahkeria ihmisiä, sillä heidän olemassaolonsa jotenkin implikoi sunnille, että heidänkin pitäisi olla ahkeria. Ja heidänhän ei henkensäpitimiksi tarvitse olla, niin kuin ei tarvitsisi shiiojenkaan. Ja tässä sitä on ristiriitaa kerrakseen, joten kylläpä kelpaa aikansa kuluksi sotia, kun töitä ei käytänössä tarvitse tehdä. Jos opiskelusta ja työnteosta kieltäytyminen sitten merkitsee esim. heikompaa terveydehoitoa kuin Lännessä, niin mitä sitten? Sitä porukkaa ei kiinnosta perustella yliopistollisia sairaaloita. Jos Lännestä halutaan tulla sellaisia rahaa vastaan perustelemaan, niin sen kun, mutta itse he eivät rupea ainakaan miksikään hoitsuiksi tai leikkaussalien siivoojiksi.

Tämä heijastuu Israelin ja Iranin väleihinkin mielestäni siten, että ne kilpailevat älyllisestä ylivertaisuudesta alueella aina verivihollisuuteen asti. Arabimaista ei ole kummallekaan vastusta. Iran on vanhastaan (eli vuodesta 1979) shiialainen teokratia, ja tässä kesällä Israel ilmoitti ryhtyvänsä uudelleenlämmittämään lainsäädäntötyötä Israelinkin saattamiseksi virallisesti teokratiaksi. Jos ne eivät olisi vieneet kilpailuaan tällaiseen pattitilanteeseen, ne olisivat aivan lyömätön kombinaatti. Kesän hittibiisi Israelissa tuli bändiltä, jossa oli mukana iranilaistaustainen räppäri, joka kylläkin asuu tätä nykyä Ruotsissa. Mutta yhtä kaikki, israelilaisten ja shiialaisten/iranilaisten pyrinnöt ovat hyvin saman tyyppisiä - molemmille esimerkiksi sopii yhdistää vanhat ilmaisulliset ambitiot moderniin kaupalliseen toimintaan.

Paitsi että graafisessa suunnitelussa Iran hakkaan Israelin mennen tullen. (12.8.2014)

 

 

Allahin asepaja?

 

En ole pitkään aikaan kirjoittanut tuosta Lähi-idän sotkusta, jonka eri tahoilla on aivan eri käsitykset siitä, mistä on kyse. Viime viikkoina huomio on kiinnittynyt Kobaneen, Lähi-idän mittakaavassa uudenpuoleiseen kaupunkiin, jota ovat jokseenkin sen koko olemassaolon ajan asuttaneet erilaiset pakolaiset.

Turkki kieltäytyi pitkään antamasta käyttää tällä kohden sijaitsevaa rajaosuuttaan aseiden ja ammusten ja varsinkaan uusien kurditaitelijoiden kuljettamiseen Kobanea ISIL:iä vastaan puolustaville kurdijoukoille, vaikka sen Nato-maana oikeastaan kaiken järjen muaan pitäisi olla yhdessä rintamassa Yhdysvaltain kanssa ISIL:iä vastaan. Yhdysvallat on ilmapommittanut ISIL:iä Kobanessa kurdeja avittaen jo hyvän aikaa, kun Turkki puolestaan on tehnyt samaan aikaan suorastaan pari hyökkäystäkin kurdeja vastaan. Sitten Yhdysvallat hermostui ja tiputti Kobanea puolustaville kurdeille ilmasta aseita ja ammuksia Turkilta ilmeisesti tyhjiä kyselemättä, ja nyt Turkki on sitten sallinut Irakin kurdien tulon rajansa kautta Kobaneen. En tiedä, mitä diplomatian menetelmiä käytettiin, että Turkki näin saatiin vihdoin toimimaan, mutta Erdoganin eukko on kurdi, ja mielenkiintoisimpia asioita, joita uskontotieteen opintojeni aikana opin, oli musliminaisten vallankäyttömenetelmät perhekontekstissa.

Pitkään 'luultiin', että USA:n pääasiallinen 'vihollinen' tässä olisi ollut ISIL. Nyt on käynyt ilmi, että se ei olekaan, vaan pääasia on Irakin tilanne. Ja Turkin kannalta ennen kaikkea pitää kuulema nyt saada Syyriassa vallasta Al-Assad. Muutama päivä sitten Hesarin haastattelema Ulkopoliittisen instituutin Toni Alaranta väitti, että Erdoganin kanta olisi ollut tämä 'aina'. Epäilemättä Alarannalla on pääsy lähteisiin, joihin minulla ei ole, mutta ainakin Lähi-idän englanninkielisen verkkolehdistön mukaan siitä ei ole kovinkaan kauan, kun Erdogan nimitti Al-Assadia veljekseen.

Syyrian sodan ensimmäisten parin vuoden ajan Yhdysvallat kuten koko Länsi oli nimenomaan Syyrian 'kapinallisiksi' kutsuttujen puolella, ja meni pitkään, että tunnustettiin, että 'kapinalliset' olivat itse asiassa jihadisteja. Alkuun ryhmiä oli lukuisia, mutta nyt pääryhmät ovat ISIL ja al-Nusra, joista jälkimmäinen on Al-Qaidan haarakonttori.

Alkuun Persianlahden rikkaat wahhabilaiset - eli eräänlaista sunnaislamilaista 'uskonpuhdistusta' edustavat - monarkiat Saudi-Arabia ja Qatar tukivat näitä ryhmiä. Sittemmin ne ovat vaihtaneet puoltaan, nekin,  ja ovat nyt yhdessä rintamassa Yhdysvaltojen kanssa. Ettei puolenvaihdos olisi niin silmäänpistävä, Lähi-idän islamilainen englannikielinen media on ryhtynyt ainakin osittain käyttämään ISIL:istä nimea Daesh, ja Al-Jazeeran telkkariohjelmissa esitetään oikein perusteluja sille, miksi järjestöä pitää kutsua tällä nimellä.

Maailmassa on paljon sunnalaisia mutta vähän shiialaisia maita. Shiialaisia on tasan yksi. Sunnalaiset maat sortavat sangen ankarasti shiialaisia vähemmistöjään. Mutta meikäläisessä mediassa on kiinnitetty huomio siihen, että maissa, joissa on ollut shialaisia vallanpitäiä, ovat sunnit nousseet vastarintaan, koska heitä on sorrettu. Minulla ei ole tiedossa, mitä nämä sortotoimentpiteet ovat olleet eikä mediakaan kerro. ONäyttää erehdytävästi siltä kuin oltaisiin vain päätetty, että esim. Syyrian alaviittipresidentti Al-Assad on Lähi-idän olosuhtiessa poikkeuksellisen hirviömäinen diktaattori. Minäkin siis myönnän, että hänen hallinnossaan on kyllä ollut puuttensa, mutta eivät hänen puuhansa muiden sen seudun hallintojen puuhista eroa. Irakissa sunnat ovat vuosikaudet hyökkäilleet shiioja vastaan, ja kuulema tämä johtuu siitä, että shiiat ovat sortaneet heitä. Media ei ole kertonut, mitä nämä sortotoimenpiteet ovat olleet. Sunnien veriset pommi-iskut shiiojen pyhiin paikkoihin on uutisoitu kohtalaisen huolellisesti, mutta tämä ei ole estänyt mediaa pysymästä sunnien puolella. Kun shiioja on kuollut kuin kärpäsiä, huomio on kiinnitetty siihen, miten sorrettuja sunnat ovat, vaikka ei kerrota, miten sorto on ilmennyt.

Sangen hämmästyttävästi Irakin armeija lakosi ISIL:n muutaman tuhannen resupekan edessä. Kaiken kaikkiaan ISIL:n eteneminen on hämmästyttävän rivakkaa. Kaikkein eniten hämmästyttävät sen amerikalaiset aseet. Jostain syystä minä en usko, että Allahilla on taivaassa amerikkalaisten aseiden paja, josta niitä ilmestyksenä ISIL:lle virtaa. Minua on aika vaikea saada vakuuttuneeksi siitä, että amerikalaiset aseet tulisivat jostain muualta kuin Amerikasta. Minä en tiedä asekaupasta mitään, ja siksi oletan, että ne voivat toki tulla jonkun välikäden kautta, mutta sen välikäden täytyy olla aika hyvissä väleissä amerikkalaisten kanssa.

Lähi-idän medissa esiintyy sellaisiakin väiteitä, että Nato-maa Turkki sodituttaa ISIL:illä omaa sotaansa, amerikkalaisilla aseilla amerikkalaisia itseään vastaan.

Ja mitä tapahtuukaan samaan aikaan toisaalla? Kukaan ei ole muistanut Irania hyvään aikaan. Jos Turkki, jota kohtaan tunnetaan edelleen sangen suurta sympatiaa, mitä minä kylläkään en saatavilla olevien tieojen varassa täysin käsitä, ja Turkki mukamas inhoaa shiioja niin, että Al-Assad pitää saada vallasta, niin miksei se kohdista samaa raivoa Iraniin? Erdoganhan on kohtalaisen jyrkkä sunnimuslimi, koulutukseltaan imaami ja Muslimiveljeskunnan miehiä.

Houthit ovat shiioja, jotka ovat viimeisen kuukauden aikana edenneet Jemenissä kohtalaisen ripeästi. Eilen ilmoitettiin, että YK on julistanut henkilökohtaiset sanktiot viittä jemeniläistä shiiaa vastaa. Yksi näistä on entinen presidentti, toinen hänen poikansa ja kolme ovat houthi-johtajia.

Viime viikolla puolestaan Saudi-Arabiassa tuomittiin kuolemaan shiiojen, siellä sorretun vähemmistön, uskonnollinen johtaja sheikki Nimr Baqir al-Nimr. Tämä liikuttaa ketään hämmästyttävän vähän.

Sitten meillä on Israel, joka kävi kesällä 50-päiväisen sotansa palestiinalaisia vastaan ja joka kertakaikkiaan silmäänpistävästi piti suunsa supussa Ukrainan tilanteesta. Israelinhan odottaisi olevan jenkien rinnalla tällaisessa tapauksessa. Elinkustannukset ovat Israelissa korkeat, minkä seurauksena boheeminpuoleinen kansanosa on ruvennut muuttamaan Berliiniin. The Times of Israelissa on näyttäviä kuvia, joissa israelilaisnuoriso poseeraan iranilaisnuorison kanssa tämän saksalaiskaupungin yössä. Iranilaisila ja juutalaisilla on mielestäni paljon yhteistä - molemmat ovat luovia, bisneshenkisiä ja hyvin koulutettuja. Persialaisella ja juutalaisella kulttuurilla on molemmilla pitkät juuret.

Tein lähes pari vuotta omalaatuista graafista esitystä Euroopasta ja Lähi-idästä, höystettynä muutamalla Pohjois-Afrikan ja Aasian maalla. Yhdistin yhteen kuvaan aika läjän tilastotietoa, ja kuvani mukaan Turkki ja Iran ovat aivan samanlaisia maita kaikilla muilla käyttämilläni kriteereillä paitsi uskonnon osalta. (21.10.2014)

 

 

Kun hyvinvointi ei riitä

 

En jaksa olla ihmettelemättä, että Turkki ja Iran ovat esityksessäni takalleen samanlaisia maita, jos sivuutetaan se mitätön yksityiskohta, että Iran on shiialainen ja Turkki sunnalainen. Olisi kerrasaan merkillistä, jos kaksi niin samalaista maata eivät löytäsii yhteistä säveltä. Turkin sunnalaisuudesta on sanottava, että toki Erdogan jyrkkä on, mutta ei kuitenkaan mikään wahhabilainen monarkki. Kummallakin valtiolla on myös maallisia pyrintöjä, ja kummallakin on niihin liittyvää etenkö sanoisi vallankumouksellista historiallista kokemustakin, ts. ne tietävät, mitä maallistuneet pyrinnöt maksavat. Erdogan ja Rouhani pääsevät kyllä sopuun taloudellisissa intresseissään sotkematta niihin kätkeytyneitä tai kätkeytymättämiä imaameja.

Välissä on sitten vähintään Irak, mutta jos samaan kauppaan saadaan Syyria ja Libanon, Iranilla ja Turkilla tuskin on mitään sitä vastaan. Maailma hehkuttaa sitä, miten Turkki on kantanut vastuuta Syyrian sodan pakolaisista, mutta etenkin väkilukuun ja pinta-alaan nähden Libanon on kantanut suuremman, ja maa on nyt aivan sekaisin. Se onkin pari päivää sitten ilmoittanut panevansa siitä pitäen pakolaisilta ovet kiinni.

Kurdeista minun diagrammini ei sano ikävä kyllä mitään, mutta yleisesti tiedossa on, että kurdit eivät ole missään, eivät Turkissa, Syyriassa eivätkä Irakissa, mitään uskonnollisia hihhuleita.

Kummallisin olio kartassani on Saudi-Arabia. Mikään muu maa ei ole läheskään samalainen kuin se. Persianlahden muista öljyvalloista sen erottaa moninkertainen väestö. Kaikkein eniten se muistuttaa minun graafisen esitykseni maista Espanjaa.

Mitä ISIL sitten tähän kuuluu?

Sitä ei kukaan tiedä. Aseistuksen amerikkalaisuus saattaa jotain kautta johtaa sylttytehtaalle. Turkkilaiset eivät jostain syystä halua sotia ISIL:iä vastaan, ja ISIL puolestaan pysyy hämmästyttävän kiltisti Syyrian puolella rajaa Kobanessa. Amerikkalaiset ovat vähän hermostuneet Turkin haluttomuudesta tukea Kobanea ISIL:iä vastaan, ja Turkilta turhia kyselemättä he pari päivää sitten pudottivatkin 'Kobanea puolustaville kurdeille' lastin aseita ja ammuksia, mutta jotenkin ne osuivatkin ISIL:lle - ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että nähtäisiin, mitä Turkki tuumaa.

Miten Israel sitten sijoittuu tähän uuteen unioniin? Luultavasti se menee mukaan. On ylen ällistyttävää, ettei Israel ole ottanut kantaa koko ISIL-kysymykseen. Minä luen säännöllisesti useampaa israelilaismediaa, eikä kertakaikkaan missään ole sanottu mitään puolesta eikä vastaan eikä varsinkaan päinvastoin. Sitä vastoin joka jumalan israelilaismedia tekee selväksi sen, että Yhdysvaltain kavereita he eivät enää ole. Israel on pieni maa, joten jos he eivät ole Yhdysvaltain kavereita, heidän pitää olla jonkun muun kavereita. Diplomatia lähestyi komiikkaa, kun keväällä Israelin piti olla tunnustamassa väriä Yhdysvaltain rinnalla Ukrainan puolesta Venäjää vastaan, mutta Israelilta ei tullut koko konferenssiin yhtään edustajaa, näille kun sattui kaikille hammaslääkäri samaan aikaan.

Siihen aikaan, kun oikein 'tiedettiin', että (sittemmin puolta vaihtaneet) Saudi-Arabia ja Qatar rahoittivat Syyriassa rähinöiviä jihadisteja, oltiin tietävinään, että niin tekee Israelkin, ja Al-Jazeeran keskustelupalstalla saudeja nimiteltiin siionistiksi. On lähellä ajatus, että kesällinen Gazan sota käytiin vähän kuin hämäykseksi. Että kaikki näkisivät, että Israelilla on nyt riittävästi askaretta omissa asioissaan eikä sen siksi voida odottaa ottavan kantaa ISIL:iin ja sen seikkailuihin alueilla, joiden periaatteessa pitäisi kiinnostaa sitä. Toisaalta olisi luullut, että ISIL:kin olisi suin päin rientänyt Palestiinan hätää kärsivien arabiveljien apuun, mutta ei.


Ja kyllähän ISIL on silmänpistävän tehokas, etenkin, kun sunnimuslimit eivät ole tehokkaiden ihmisten maineessa. Tänä aamuna Lähi-idässä taas epäiltiin, että ISIL:n takana on Israel. Jos tämä tulee osoittautumaan todeksi, on siinä maailmalla taas ihmettelemistä, mutta on toki ollut koko tämän vaihtelevakäänteisen jupakan ajan muutenkin.

Yksi omalaatuisuus, sekin sangen merkillinen, on ISIL:n värväystoiminta ulkomailla. Erityisen otollinen kohderyhmä näyttää olevan Länsimaiden toisen polven maahanmuuttajataustaiset nuoret.

Kun olin hyvin nuori, Saksassa sikäläiset natsien lapset rupesivat terroristeiksi ja ajamaan kommunismin jaloa aatetta ihan vain vanhemmilleen vittuillakseen, ja näillä tyypeillä oli ajatuksena, että jos he terrorisoivat maailmaa riittävästi, maailma ajautuu ikään kuin pakosta eli luonnostaan kommunismin helmaan terroria paetessaan. Näin ei käynyt, mutta minusta on ruvennut päivä päivältä enemmän näyttämään siltä, että ISIL:iä käytetään samantyyppisesti. On olemassa riski, että siinä käy yhtä nöpelösti.

Länsimaiset yhteiskunnat ovat liian monimutkaisia. Ne ovat yliorganisoituneita. Jokaikiseen pikkuasiaan on sen miljoona lakia, sääntöä ja asetusta, joista ihmisen pitäisi kyetä olemaan tietoinen. Mutta kun ihmiset eivät kykene - kaikki on liian laajasti ja monimutkaisesti säädeltyä! (Ihmiset ovatkin jo nostaneet kädet pystyyn ja siirtyneet tykkäämiskulttuuriin) Oikein toimiminen on näin tehty kohtuuttoman vaikeaksi. Nuoriso pakotetaan opiskelemaan, vaikka opiskeleminen on jo kymmenen vuotta sitten osoittautunut aivan turhaksi toiminnaksi lääkärin ja tuomarin ammatteja lukuunottamatta, ja tämä vain siksi, että pysyypähän nuoriso näin poissa aikuisten jaloista. Tästä on seurannut nuoruuden, tämän yhteiskunnan ulkopuolisuudeksi määritellyn elämänvaiheen, aivan järjetön pitkittyminen, mitä siten jatkaa työttömyys.

Ihmiset kuitenkin halauavat olla hyviä ihmisiä ja käyttää elämänsä merkityksellisellä tavalla. Ainakin suurin osa. Olen kyllä kuullut patologisesti vaurioituneista lapsistakin, jotka ovat omasta mielestään pahoja, mutta suurin osa ihmisistä ei ole patologisesti vaurioituneita, ja he ovat ja haluavat olla hyviä. Eilen uutisoitiin norjalaisten ennätysmäisestä innosta päästä auttamaan ebola-alueille. Ei näillä meidän kulmilla kukaan tarvitse ketään, Afrikassa tarvitsee, ja ihmiset haluavat olla tarpeellisia. Onneksi saatiin tämä hirveä verevuototauti, jonka uhreja jotkut onnekkaat voivat päästä hoitamaan ja kokea elämänsä arvokkaaksi.

Pelkään, että osin musliminuorison radikalisoitumisessa on kyse tästä samasta. Osin.

Ja osin siis katkeruudesta, että heidän vanhempansa tulivat maahan, joka takasi kyllä pullaa ja koulutusta, mutta entiset kotikulmat tarjoavat nyt yksinkertaisemman yhteiskunnan, helpommin sisäistettävät normit ja siten selkeämät suuntaviitat sille, miten tulla tärkeäksi jäseneksi yhteisöön. Jos siitä joutuu maksamaan kyykkyvessan, niin monien mielestä se on ihan kelpo hinta arvokkaaksi koettavasta elämästä.

 

Tätä ei pidä tulkita niin, että hyväksyisin minkään mallista terrorismia. Minä en hyväksy. Mutta tämä hyväksymättömyys ei estä minua kuvittelemasta, että terroristiliikkeeseen liittymisessä saataa joskus olla kyse vinoon kasvaneesta ja siksi vääriin menetelmiin johtaneesta halusta olla hyvä ihminen.

 

Mutta mihin ISIL heitä tarvitsee? Jopa Hesarin Kuukausiliite osasi tiedonanturoida, että nämä (islamilaisessa mediassa viikonloppujihadisteiksi kutsutut) länsimaalaisnuoret eivät osallistu taisteluihin, tai eivät osallistuneet ainakaan ne Suomesta lähteneet, joita Hesari oli neteitse haastatellut. Typerää se olisikin panna kaiken maailman pullamössöhyvinvointivaltioissa kasvaneita ihmispoloja taistelukentille. Sitä paitsi läheskään kaikki länsimaiset nuoret eivät suinkaan jää sille tielleen, mistä johtuukin islamilaisen median nimitys heille. Eli ymmärrän hiukan, miksi musliminuoret lähtevät sinne, mutta se on minulle epäselvää, miksi ISIL, konemaisen tehokas ja julma terroristjärjestö, haluaa heitä? Onhan heistä väistämättä vaivaa. Ehkä ISIL:in länsimaisten nuorten värvääminen on kuin Kiinan Kungfutse-instituutit? Luodaan postiivista mielikuvaa päästämällä ulkomaalaisia vähäksi aikaa tutustumaan tähän jännittävään erilaiseen atmosfääriin? Miten ISIL varmistaa, että kun viikonloppujihadistit palaavat kotiin, nämä eivät ala panetella sitä?

 

Mitenkähän ISIL suhtautuu sellaisiin jästipäihin kuin nämä viimeiset Kanadan tapaukset?

 

Kertoisipa media, kuka ostaa sen öljyn, jolla ISIL rahoittaa toimintansa. Minua sitten kiinnostaisi tämä seikka. Minua hämmästyttää, ettei ketään muuta kiinnosta. Ehkä meillä pitäisi olla joku viides valtiomahti valvomaan neljännen valtiomahdin toimintaa. (23.10.2014)

 

 

Kultakolikoita

 

On ollut niin paljon tekemistä muiden askareiden kanssa, ettei ole kerennyt blogiaan yli viikkoon päivittämään. 'Pahiten' minua on työllistänyt armas harrastus, informaatiografiikka.

Olen myös kutonut kahden ylipitkän päivän ajan kahta parimetristä huivia tai väriopillista tutkielmaa aiheesta simultaanikontrasti, kummin sen nyt ottaa.

Viikonloppuna yritin sentään vähän lehtiä lukea. Olin tuossa kesällä ennustanut, että palestiinalaiset tulevat nyt tappelemaan hamaan maailman tappiin, mutta sitten saatiin jonkinlainen rauha, ja minä totesin, että ok, olin väärässä - vaikka heidän ei oikeastaan olisi pitänyt luovuttaa sikäli kun minä ymmärrän mitään ihmisten käyttäytymisestä ryhminä. Nyt näyttää siltä, että kaiske jatkuu sittenkin, ja yhä useammat tahot, ei vain Ruotsi, ovat ryhtyneet suhtautumaan Palestiinalaisvaltioon mitä suurimalla vakavuudella. Eli toistanpa sittenkin ennustukseni kesältä: palestiinalaiset tappelevat nyt hamaan maailman tappiin.

En tosin edelleenkään suhtaudu Palestiinalaisvaltion suurella innolla, ja ilmoitanpahan tässä jälleen asiantuntemattomana mielipiteenäni, että Palestiinalaisvaltiosta ei muuta seuraa/seuraisi kuin yksi erittäin epävakaa ja korruptoitunut valtio lisää Lähi-itään. Pätevyydellä sitä valtiota ei voitaisi halita siitä yksinkertaisesta syystä, että koulunkäynti ei ole järin populaari harrastus sen kansan keskuudessa, mistä seuraa, että korruptio ja väkivalta jäävät ainokksi hallinnon organisoimisen välineiksi.

Hesarissa kirjoitettiin, että ISIL olisi pistämässä pystyy omaa valuuttaa. Oikein arvometallikolikoita meinasivat lyödä. Riensin tarkastamaan asiaa muualta, sillä en ihan hirveästi luota Hesariin. Tämä on jäänne Mikael Pentikäisen ajoilta, ja myönnän, että päätoimittaja on vaihtunut ja lehti radikaalisti parantunut, mutta silti. Saatoin havaita, että Lähi-idän mediat eivät puuttuneet koko asiaan, ja Guardian kirjoitti, etteivät ISIL-läiset itsekään usko koko projektiin. Yhden lausunnon mukaan arveltiin, että ihmiset voidan pakottaa ostamaan munia tällä uudella rahalla, mutta varsinainen bisnes, jota ISIL:llä on runsaasti, joudutaan tekmään kansainvälisillä valuutoilla eli euroilla ja dollareilla vastakin.

Kertoisipa joku, kuka ISIL:tä öljyä ostaa. Paremman tiedon puuttuessa arvaan, että Turkin kautta se tapahtuu. Jatkokysymykseksi jää, miten Nato sietää tämän.

Minä hiukan ymmärrän tätä valuuttahanketta osana yhteiskunnan yksinkertaistamisen hanketta, sillä kyllähän se on tosiasia, että länsimainen yhteiskunta on niin monimutkainen, ettei islamilaisen maailman tavan talliaisilla ole mitään mahdollisuutta sen ymmärtämiseen - hallitsemisesta puhumattakaa - ja siihenhän ISIL yrittää olla vastaus: yksinkertaisenkin ihmisen käsitettävissä oleva yhteiskunta. Ongelmaksi minun vakaumukseni kannalta muodostuu sitten se, miten normien rikkomisesta sanktioidaan, ja ISIL:illä näyttää ikävästi olevan vain yksi sanktio normirikkomukseen kuin normirikomukseen, ja se on nirri pois. Se kieltämättä on aika yksinkertaista, eikä tällaisen 'lainsäädännön' tuntemiseksi tarvita pitkällisiä tutkintoja. Mutta kuten sanottua, tässä kohdassa minun ymmärrykseni loppuu.

Jotain siellä siis pitää tehdä, ja sen jonkun pitää olla yksikertaisempaa kuin länsimaiset yhteiskuntamallit. Mutta mitä, nähtäväksi jää. Lähi-idässä on menossa massivinen kilpailu toivottavasta tavasta elää.

Ja Ukrainan tienolla vähemmän massiivinen. Pelkään, että sielläkin tavallisen ihmisen kannalta on kyse vain siitä, mikä olisi vähiten arjessa rasittava ratkaisu. Oletan, että ne separatistit, jota haluavat eroon länsimaistumishalukkaasta Ukrainasta, haluavat Venäjän yhteyteen pelkästään siksi, että aito demokratia on hirveän rasittavaa, kun jo päivittisestä informaatiotulvan arvionnista selvitäkseen pitää olla sangen pitkälle koulutettu. Separatistien johtajilla on tietenkin mielessä aivan muut asiat eli henkilökohtaiset taloudelliset edut, sen minä toki käsitän, mutta tavan talliaiset kannattavat heitä siksi, että eläminen Venäjän yhteydessä vaatii vähemmän henkilökohtaista ponnistelua kuin eläminen länsimaisessa markkinataloudessa.

 

Sitä minä vain ihmettelen, että kun Venäjällä on niin hirveästi jotain Länttä vastaa, niin kylläpä meikäläiset yliopistot silti kelpaavat. Lavrovin tytärkin opiskelee/opiskeli Briteissä. Eikö sen pitäisi olla mitä vakavinta isänmaanpetturuutta, ettei ulkoministerin tytärelle kelpaa äiti-Venäjän yliopistot vaan pitää lähteä Lontooseen nuolemaan englantilaisten professoreiden perseitä? Lisäksi hämmästyttää, että Venäjälle kelpaavat läntiset pankkipalvelut. Jos tuo rahansa säilöön Euroopaan, eikö se ole melkoinen epäluottamuslause omalle isänmaalle? Ja kaikki tämä soveltuu tietenkin suoraan myös Lähi-itään kenties Israelia lukuunottamatta. (17.11.2014)

 

Kiinteistökaupoista synagogamurhin

 

Pari päivää sitten toistin ennustukseni kesältä, että palestiinaiset tappelevat nyt maailman tappiin, ja sitä seuraavana aamuna = toissa aamuna 18.11 tiedonanturoitiin, että kaksi palestiinalaismiestä oli hyökännyt ortodoksjuutalaiseen synagogaan ja tappanut neljä rukoilijaa, joista kolme oli amerikkalaista ja yksi britti, ja yksi näistä juutalaisen ääriliikkeen johtaja.

Tiedonanturoitsijat antavat ymmärtää, että palestiinalismiehet olisivat hyökäneet jotenkin sokeasti ja summanmutikassa. Älköön kukaan panko pahakseen, mutta en usko. Tiedonaturoitsijat antavat myös ymmärtää, että nyt uudelleen alkaneet palestiinaliasten hyökkäykset tapahtuisivat siksi, että joku eritoten ja ilman mitään syytä lietsoo niitä. Tokkopa pitää paikkaansa sekään. Juutalaisten omat mediat ovat sentään hiukan älyllisesti rehelisempiä kuin muu media, ja esimerkiksi The Times of Israel ja Haaretz ovat kirjoittaneet, että poliisilla on enemmän työtä äärijuutalaisten ainesten massamielenosoitusten kuin palestiinalaisten yksittäisten väkivallantekojen kanssa. Palestiinalaiset nimittäin eivät ole kovinkaan organisoituneita ja määrätietoisia, mikä helpottaa poliisin työtä, mutta juutalaiset ääriainekset ovat. Tilanteeseen tuo omat erityispiirteensä se, mistä tämän aamun Haaretz kertoi: kun palestiinalaiset 'alkuasukkaat' ja juutalaiset siirtokuntalaiset heittelevät toisiaan kivillä Itä-Jerusalemissa, IDF:n sotilalla on taipumusta mennä siirtokuntalaisten puolelle, ja kun poliisi saapuu paikalle, ollaan herkästi mielenkiitoisessa taistelutilanteessa Israelin puolustusvoimat vastaan Israelin poliisi.

Parin päivän takaisten tapahtumien palestiinaiset hyökkääjät ammuttiin niille sijoilleen, ja eilen illalla saatiin kuulla, että yksi paikalle tulleista poliiseistakin oli kuollut vammoihinsa.

Nyt sitten on ruvettu hajottamaan näiden tuossa välikohtauksessa ammuttujen palestiinalaismiesten perheiden koteja. Toinen kodeista oli kuulema jo varhain eilen aamulla paskana. Israelissa saisivat ruveta lukemaan Tooraa. Siinä kirjassa sanotaan, että älä keitä vohlaa emänsä maidossa, mikä minun mielestäni voidaan ymmärtää koskemaan kaikkia perheenjäseniä. Juutalaiset tosin väittävät tämän saman lauseen tarkoittavan, ettei saa syödä juustohampurilaisia. No, yhtä kaikki, tämä rikoksiin syyllistyneiden perheiden kotien tuhoaminen on vanha israelilainen perinne, mutta nyt on syntynyt vielä yksi uusi: valtio ei luovuta palestiinalaisruumiita näiden perheille hautausta varten.

Juutalaiset ovat jatkuvasti leuhkimassa älyllään ja Nobelin palkinnoillaan, mutta siitä, mitä Israelissa nyt tapahtuu, saatamme oppia, että siitä älykkyydestä, mitä älykkyystestit ja Nobelin palkinnot mittaavat, ei ole paljonkaan hyötyä yhteiskunnallisessa toiminnassa. Päinvastoin se näyttää olevan suureksi haitaksi. Saattaa olla, että juutalaisilla on paljonkin sellaista älyä, jolla ratkaistaan teoreettisia ongelmia, mutta ei vähäisintäkään tajua yhteiskunnassa elämisestä. He ovat nyt 70 vuotta majailleet suurine älyineen siellä Välimeren pohjukassa, ja kyllä niin suurelle älylle olisi tämän ajan pitänyt riittää asioiden kuntoon saattamiseksi - tämä sillä edellytyksellä, että älystä yhteiskunnallisessa toiminnassa mihinkään olisi, mitä epäilen.

Ristiriitoja sillä kulmalla on ollut aina, niin kuin jo itse Josefus kertoo, mutta sikäli kun minä olen Lähi-idän medioista saanut selville, nämä viime vuosien ongelmat johtuvat Israelin juutalaisten kasvavasta röyhkeydestä kiinteistökaupoissa ja rakennuttamisessa Itä-Jerusalemissa. Palestiinalaiset eivät itse ole tässä mitään pulmusia - mitäs myyvät juutalaisille. Jo Israelin valtion syntymisen aikoihin palestiinalaisten kaksinaismoralismi oli sangen näyttävää tässä kysymyksessä, ja monien mielestä varmaan yhtenä todisteena kaikkien arabien, ei vain palestiinalaisten, väistämättömyydessään periytyvää muistuttavasta korruptoituneisuudesta ja moraalisesta mädänäisyydestä. Vaikka palestiinalaiset keskenään sopivat, että juutalaisille ei rakennuksia ja maata myydä ja siitä säädettiin rangaistuksia, palestiinalaisten omat johtajat, jopa rangaistusten vaatijat, itse myivät maata juutalaisille. Eli palestiinalaisilla on kyllä syytä katsoa peiliin tässä asiassa.

Mutta se juutalaisten kasvanut röyhkeys. Se näkyy siten, että palestiinalaisia kiinteistönomistajia on lähestynyt palestiinalaisena esiintynyt ostaja, ja kun Itä-Jerusalem nyt on muuttunut palestiinalaisnäkökulmasta jonkin verran epämiellyttäväksi paikaksi asua, kaupat ovat syntyneet - ja vasta tuonnempana on selvinnyt, että tosiasiassa ostajataho onkin ollut juutalainen yritys/yhdistys. Mihinkään perustumaton arvaukseni on, että tämä tomintatapa pikemminkin kuin vain se, että juutalaiset rakentelevat Itä-Jerusalemiin sangen runsaasti ja jopa pappisseminaarejaan, on vaikuttanut näihin uusimpiin levottomuuksiin. Juutalaiset eivät tiedä tätä, sillä heidän älykkyytensä on liian suuri sen asian tajuamiseen, että ihmisiä vituttaa, jos heitä kustaan silmään.

Meillä tyhmillä ei ole mitään vaikeuksia käsittää, että ihmisiä vituttaa, jos heitä kustaan silmään, mutta Israelin juutalaiset ovat meitä niin paljon älykkäämpiä, että näkevät tämän aivan toisin. Netanyahu -  joka tosiasiassa on amerikkalainen, liekö edes ympärileikattukaan kun on sittemmin ottanut käyttöön keksityn sukunimenkin  - on ilmaissut israelin-juutalaisen kannan niin, että Israelin juutalaisilla on oikeus rakentaa pääkaupunkiinsa Jerusalemiin mihin haluavat aivan niin kuin englantilaiset saavat rakentaa Lontoossa mihin haluavat.

Me tyhmäthän olemme tyhmyttämme tottuneet ajatukseen, että Jerusalem on kolmen uskonnon pyhä paikka ja että juutalaiset halusivat kotimaakseen Palestiinan juuri siksi, että se se ei ole mikä tahansa alue vaan nimenomaan jotain aivan muuta kuin mikään muu maailman kolkka. Me tyhmät emme nyt sitten käsitä, miten Jerusalem yhtäkkiä ei olekaan sen kummempi kaupunki kuin Lontoo. Netanyahun logiikalla, että Jerusalem ei eroa Lontoosta mitenkään, juutalaisvaltiokin oltaisiin todellakin voitu perustaa vaikka Ugandaan tai Siperiaan. Hmmm…Tämän ymmärtämiseksi vaaditaan varmaan jotain korkeampaa Jumalan valitun kansan älyä, jota minulla ei mitenkään voi olla, koska Jumala ei ole minua valinnut.

Koska kaikkien tyhmien, varsinkin ns. länsimaissa elävien, mielestä selkeä toisen ihmisryhmän ei ainoastaan sortaminen vaan järjestelmällinen pettäminen, on tuomittavaa, Israel on kaiken aikaa kääntymässä yhä enemmän planeetan ihmisoikeuspoliisi USA:n rinnalta Venäjän selän taakse, sillä Venäjällä ei turhia saivarrella ihmisoikeuskysymyksistä. Tämä uusi venäläismielisyys on jonkin verran yllättävää, sillä Venäjällä juutalaisiin itseensä on kautta historian kohdistettu ankaraa vainoa. Kevättalvella, kun Ukrainan tilanne alkoi, Venäjä syytti ukrainalaisia kapinallisia fasisteiksi. Tosiasiassa nimenomaan venäläismieliset separatistit panivat Itä-Ukrainassa pystyy melkoisia antisemitistisiä eli fasistisia toimia, esim. levittivät juutalaisten keskuuteen kirjeittä, jossa näitä kehoitettiin rekisteröitymään vississä paikassa kokoamista varten ja luetteloimaan omaisuutensa. Tästä seurasi vilskettä Israelin suunnalla, sillä Ukrainasta alettiin kiireellä kuljettaa juutalaisväestöä Israeliin, mitä pidän älykkäänä toimenpiteenä. Ilmeisesti Venäjä auttoi tässä - mistä minä tiedän, päättelenpähän vain siitä, että Israelin diplomatit eivät ilmaantuneet ensimmäiseen Ukrainan tilannetta koskevaan kansainväliseen konferenssiin, koska siellä olisi pitänyt ääänestää Venäjää vastaan, mikä kiinnitti jonkin kansainvälistä ja etenkin amerikkalaista huomiota. Mutta pakkohan Putinin oli jeesata, sillä jos ei olisi jeesannut, hänen propagandaltaan olisi hävinnyt pohja, kun venäläismielisten separatistien suunnittelema pogromi oltaisiin täysimääräisesti pantu täytäntöön.

Nämä jupakat harmittavat minua hirveästi, sillä tässä kasvaa kaiken aikaa todennäköisyys, että minulta jää Tel Avivin bauhaus-keskusta näkemättä tässä elämässä. Minä olen vanha ihminen. Toiseksi minä olen jotenkin pitänyt israelinjuutalaisesta mentaliteetista, sen hienostelemattomuudesta ja pragmaattisuudesta, joka esiintyy heidän kaikessa muussa toiminnassaan paitsi poliittisessa. Israelin juutalaiset ovat suoranaisia poliittisia idiootteja, sen minä kyllä sanon. (21.11.2014)