Läski puolustusmekanismina

...mutta on niitä muitakin.

Tulin syöneeksi eilen illalla liikaa niin kuin ilmeisesti kävi useimmille muillekin. Yöllä heräsin kolmesti siihen, että mahassani painoin raskas möykky.

 

Eilen pohdiskelin ylipainon viestinnällistä funktiota; ilmoittauduin kannattamaan Rapaillen hypoteesia, jonka mukaan ihmiset hankkivat läskit, kun haluavat viestittää ympäristölleen, etteivät enää ole käytettävissä joihinkin asioihin, jotka vaativat pätevyyttä, olipa tuo pätevyys itse kunkin ihmisen kohdalla nyt sitten mitä tahansa.

 

Eilisiltaisen ja viimeöisen kokemuksen seurauksena joudun toteamaan, että läskien hankkiminen on oikeastaan melkoinen uhraus. Ylipainon kerääjä joutuu tekemään itselleen pahaa.

 

Koska Pohjanmaalla ’jos suoraan kysytähän niin suoraan vastatahan’, olen Pohjanmaalla onnistunut saamaan selville, että ylensyömisestä tulee ylipainoiselle ihmiselle väsynyt, mutta miellyttäväksi koettu olotila. Eräänlainen humala, siis.

 

Ylipaino näyttää minun mielestäni jonkinlaiselta puolustusmekanismilta. Sitä tuntuvat käyttävän puolustusmekanismina ns. mukavat ihmiset. Se on puolustusmenetelmä, josta ’vastapuoli’ ei voi tuomita, koska ’vastapuoli’ tietää, että hankkiakseen läskit tuo puolustautuja on joutunut maksamaan aika kovan hinnan, tekemään itselleen pahaa.

 

Minäkin puolustaudun, mutta kun minä en satu pitämään minkäänlaisista humalatiloista, minä en voi hankkia läskejä. Joudun tietenkin puolustautumaan yhteiskunnan vaatimuksia vastaan minäkin.

 

Kun minun eteeni on tupsahtanut otus, joka alkaa vaatia minulta liikaa johonkin korkeaan asemaansa vedoten, minä vastaan kuin murjaanien kuningas että jaa, minä kyllä tykkään, että sinä et ole muuta kuin yksi vitun styranki. Välitön seuraus on sama kuin Tiernapoikien murjaanin kohdalla. Mutta siinä saa kiukkuisen ihmisen maineen, ja pitkällä tähtäimelle lopputulos on suurin piirtein sama kuin läskeillä.

 

Kiukkuisen ihmisen maineella on yksi toinenkin hyvä puoli. Minusta nimittäin on hirveän mukavaa tykätä ihmisistä. Mutta jos ihmiset huomaavat, että pidän heistä kovasti, heille saattaa juolahtaa mieleen, että minua voi käyttää hyväkseen. Johonkin rajaan asti voikin, mutta ihmisten on hyvä tietää, että saatan jossain vaiheessa lyödä liinat kiinni. Ja sitä varten on huolehdittava siitä, että ihmisillä on koko ajan riittävästi varoittavaa aineistoa hallussaan.

 

Siitä, että kiskaisen ne liinat joskus kiinni, ei seuraa, että lakkaisin pitämästä ihmisistä, jotka sen kenties ovat aiheuttaneet. Päinvastoin, voin siten rauhassa jatkaa noista ihmisistä pitämistä. Se kun on niin mahdottoman mukavaa, katsokaas, ihmisistä tykkääminen.

 

Ja lähimmäiseni yleensä näkevät systeemin läpi. Kun eilen illalla kiitin erästä ystävääni tekstiviestillä joululahjasta, sain vastuksen, että tänä jouluna Korvatunturin linja on, että Joulupukki suosii niitä, jotka ovat kilttejä, mutta eivät liian kilttejä. (25.12.2010)