Lapaset ja muita talvisia käsitöitä

Jos minulle olisi joku 16-vuotiaana sanonut, että rupean vanhoilla päivilläni lapasia neulomaan, olisin ilmaissut vahvan epäilykseni sanojan mielenterveyden tilasta.

Niin sitä vain tulee jonain päivänä niin vanhaksi, ettei enää saa lapasia joulupukilta, ja silloinhan ei auta muu kuin opetella neulomaan lapasensa itse. Oheisessa kuvassa elämäni ensimmäiset lapaset.

Lapasten tekemisestä selvisi niillä mielikuvilla, jotka oli lapsuudesta, kun äiti neuloi niitä. Ainoa jotenkin hallittava kohtahan on peukalo, ja sen meidän äiti teki niin, että otti viimeisellä kerroksella ennen peukalon 'reikää' sen reiän kohdan silmukat hakaneulalle. Ja niin tein minäkin.

Tuo tekoturkiksen näköinen osa on lankaa nimeltä Lang Yarns Softhair, Espanjassa valmistettua sveitsiläiselle firmalle. Olin ostanut sitä edellisenä syksynä heräteostoksena, ja täytyypä sanoa, että sveitsiläiset ovat bisnesmiehiä. Yksi kerä on ihan kohtalaisen näköinen kooltaan, mutta kas, siellä on sisällä valtava vaahtomuovimötikkä. Eli tällaisiin lapasiin, jossa on vain osa tuota  karvaista lankaa, menee sitä kolmatta kerää.

Ja muu osa lapasista on ihan jotain tavan sukkalankaa. (20.12.2014)

 

Muita talvisia käsitöitä

 

Savossa on ollut vaikea sähkö- tai tykkylumitilanne, kummin sen nyt ottaa. Viimeksi olimme Suonenjoella, missä sähköt ovat tunnetusti olleet poikka pitkikiä aikoja, viimeksi joulun tienoissa. Naapuritkin jo reilu viikko sitten kyselivät, olemmeko olleet tietoisia, että sähköt ovat olleet poikki putkeen jopa 33 tuntia ja että olemmeko aikeissa käydä vilkaisemassa, miten meillä mahtaa lainehtia.

No, meiltä on edelleen käymättä vilkaisemassa, mutta Kaisu ja Arvi kera Jeren kävivät, eikä talossa kuulemma lainehtinut. Kaisu oli kokeillut, tuleeko vettä, ja kuulemma oli tullut. Se meitä alkoi vähän huolestuttaa, sillä minä olin laskenut putket tyhjiksi sieltä viimeksi lähtiessäni. Eli jotain siellä on peilessä. Aluksi olin aikonut lähteä sinne joskus yksin, mutta peruin suunnitelman, sillä jos jotain on tosiaankin pielessä, en ole halukas sitä ruljanssia yksin hoitamaan.

Niinpä viime viikonloppu vapautui Suonenjoella käynniltä kudontaharrastukselle. Olen päättänyt tehdä mustia tyynyjä, kaikki eri tekniikoilla. Virkkaan yhtä, ja oheisessä kuvassa on puissa kudottu toinen. Siihen on mätetty kaikenlaista tähteeksi jäänyttä mustaa lankaa mustien poppanaloimien väliin.

Kävi ilmi, että niissä kansalaisopiston puissa, joissa oli tuo poppanaloimi, oli sidoksena palttinan lisäksi kuvikas. Sitä en kutomaan mennessäni tiennyt, mutta ei se mitään, minulta käy lennossa soveltaminen, ja tein sitten kuvikaskokeiluja muun värisitä langoista - vaikka kyllä mustia lankoja riitti siihen kokeiluunkin. Kokeilussa oli mukana ennen kaikkea reilu pari vuotta sitten Chongqingista ostamani punavioletti merkillinen lanka, joka on vain kierteetön nippu säikeitä. Hienon väristä, mutta siitä neulominen oli tuskallista. Tein siitä kyllä aikanaan kahdet sukat, joista ainakin toisista on kuva tällä blogillakin. Kerä oli ostaessa iso, joten sitä piisasi nyt hyvin kuvikaskokeiluun. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä lanka voisi laadultan olla. Opiston kutojarouvista yksi innostui polttamaan säikeitä, ja se on selvästi luonnonkuitua. Arvaukset vaihtelivat kasmirista silkkiin.

Kokeilusta ei tullut oikein minkään mittainen eikä muotoinen, joten minulla on tekeillä siitä patalappuja. Jos lanka on kasmiria tai silkiä tai sekoitus molemmista, meillä tulee olemaan korkeatasoiset patalaput.

Mutta niitä en vielä ole saanut valmiiksi. Sen sijaan tein patalappuja matonkuteiksi leikattujen housujen perstaskuista - pari vastakkain, ja väliin jonku toisen parin yksi tasku. Yläkulmistahan ne eivät menneet ompelukoneen alta, mutta kiersin kulmat sovinnolla. Näillä saa kaalilaatikon uunista, vaikka kulmat eivät olekaan aivan tirkakillaan.

Lenkkimateriaalikin on kierrätettyä. Yhden patalapun 'lenkki' on taskujen läppien valmiina olleet napinlävet, ja yhden nappeihin solmin nauhanpätkän.

Että sellaisia kierrätyspatalappuja.

Mutta ompelukoneet ovat viheliäisiä vempaimia. Tämä projekti on syventänyt luddiitin vakaumustani. On kyllä harmi, että hyvin moniin kankaankudontajuttuihin liittyy ikävästi ompelemista. Enkä minä pidä minkäänlaisesta ompelemisesta. (22.1.2015)