Leipää vai orvokkeja?

Olenko modernismin romantiikan hapattama vai yksinkertaisesti vain itäeuroopaplaisella ellei suorastaan venäläisellä geeniperimällä varustettu?

Olen miettinyt mieltymystäni juutalaiseen kirjallisuuteen. Ja kiinnostustani kiinalaiseen kulttuuriin.

 

Juutalainen nykykirjallisuus on karua ja illuusiotonta, noin ylimalkaan.

 

Poikkeuksena lienee juutalaissyntyinen, sittemmin kristillistynyt Anne Fried, mutta hän onkin kotoisin Wienistä, joka on erinomaisen itäeurooppalainen kaupunki, väitettiin sitä keskieuroopaplaiseksi tai ei. Siellä voi havaita jopa ihmisiä itäeurooppalaisessa humalatilassa. Yhtä kaikki, Anne Fried kirjoitti elämäkerrassaan, että joskus he näkivät miehensä kanssa nälkää Pariisissa; kerran heillä oli juuri sen verran rahaa, että sillä sai leivän tai kimpun orvokkeja. He valitsivat kimpun orvokkeja.

 

Orvokkikimpun valitseminen mieluummin kuin leivän, vaikka ei olisi syönyt kolmeen päivään, on minun itäeurooppalaiselle ellei suorastaan venäläiselle geeniperimälleni kategorinen imperatiivi. Kaikki, jotka toimivat tämän kategorisen imperatiivin vastaisesti, ovat hirviömäisiä muukalaisia jostain julmasta todellisuuden sfääristä.

 

David Grossmanin kirjojen ihmiset valitsisivat aina leivän orvokkien sijaan, hetkeäkään epäröimättä. Ja niin tekisivät kaikki maailman kiinalaiset. (8.10.2011)