Liian pitkä elämä

Luulenpa, että joudun tässä kohtapuoleen pahoittamaan mieleni.

Ihmistä ei ole suunniteltu, ei myöskään yhteiskuntia eikä kulttuureja ylipäätään, näin hirveän pitkiä ihmisen elinkaaria varten.

 

Pitkän eliniän ihanne on luultavasti syntynyt ihailusta entisaikojen poikkeuksellisen elinvoimaisia, pirteinä korkeaan ikään eläneitä vanhuksia kohtaan. Kun lääketiedettä sitten on alettu kehittää tämä ihanne tähtäimessä, ei ole otettu huomioon, että ihailun kohteet ovat olleet poikkeusihmisiä. On oletettu, että kaikki ihmiset olisivat tuollaisia ihailtavia tervaskantoja, kunhan saisivat hyvää hoitoa, eikä siinä kehityksessä otettu sitten huomioon meitä tavallisia ihmisiä ollenkaan - meitä, joiden elämänhalu kerta kaikkiaan loppuu tässä puolen vuosisadan kohdalla.

 

Työelämääkään ei ole suunniteltu pitkää ikää silmällä pitäen. Kukaan ei kestä samoissa hommissa neljännesvuosisataa kauempaa, tai sitten ihmisellä pitää olla todellinen kutsumusammatti, poikkeus aina, tai erikoisen kiinnostava työ, mikä nyt on todellinen poikkeusten poikkeus. Työelämän muutokset ovat sitten vielä oma lukunsa. Jollei ole valinnut ammattiaan tuomari-lääkäri-diplomi-insinöri –akselilta, joutuu taatusti vaihtamaan ammattinsa elämänsä aikana. Ensinnäkin siksi, että ammatit muuttuvat tarpeettomiksi ja toiseksi siksi, että palkat niissä laskevat esimerkiksi tekniikan helpottuessa, vaikka ammatti sinällään säilyisikin.

 

Minulta loppuu pian pesti, ja joudun mitä ilmeisimmin hankkimaan uuden ammatin. Olen nimittäin kurkkuani myöten täynnä yli kolme vuosikymmentä tekemiäni hommia (minulla oli ensimmäinen kuvitussopimus samana syksynä, kun aloitin opinnot). Tältä planeetalta pitää löytyä nyt muuta tekemistä.

 

Jos ei löydy, niin kyllä minä siitä mieleni pahoitan. (2.1.2012)