Liian vanhoja luokkasotaan

Suutarin työvälineisiin perehtymättömyyden luokkaluonne.

Ensin kaupallinen tiedote: aamun Hesarissa oli saksalaistyyppinen kirjailmoitus. Siis sellainen, jossa mainostettiin vain yhtä kirjaa, ilman kirjailijan pärstäkuvaa. Tosin saksalaistyyppisyydessä oltiin kenties menty pykälä liian pitkälle, sillä ilmoitus oli jo hiukan kansallissosialistinen, mutta suunta oli mielstäni oikea, vaikka siis ehkä liioiteltu.

Kuulin itsenäisyyspäivänä luotettavasta lähteestä eli Ylen tv-uutisista, että presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton aikoihin Tampereella olisi ollut mellakka. Virallisten arvioiden mukaan siinä 250 ihmistä riehui mm. tapellen poliisin kanssa, kaadellen mellakka-aitoja ja hajottaen liikerakennusten ikkunoita.

Jossain vaiheessa tiedonanturoitiin, että kyseessä olisi ollut jokin aatteellisesta, esim. anarkistisesta tai kommunistisesta, tautasta kumpuava toiminta, sillä joku oli jossain vaiheessa tuota rähinää kuullut huudettavan termin luokkasota.

Niinpä syntyi keskustelua siitä, onko Suomessa luokkaeroja vai ei. Television Pressiklubissa olivat vastakkain ennen kaikkea Anna Kontula, kommunistien nykyvastineen Vasemmistoliiton kansanedustaja, ja Saska Saarikoski, vaikutusvaltaiseen kommunistiälykköperheeseen syntynyt, mutta ilmeisesti nyttemmin jonkun muun aatemaailman edustaja. Saska Saarikosken mukaan maassamme ei ole yhteiskuntaluokkia. Anna Kontulan mielestä on, ja Kontulan olisi kovasti tehnyt mieli väittää, että Saska Saarikoski ei tiedä mitään vasemmistolaisesta ajattelusta, mutta se nyt sattui olemaan Saska Saarkosken perhetaustan tähden hiukan vaikeaa. Kontula oli selvaästikin tottunut käyttämään vastapuolen lyttäämisessä agumenttina sitä, että vastapuoli ei tiedä mitään vasemmistolaisesta ajattelusta; nyt hän joutui sanomaan, että Saarkosken tietämys vasemmiitolaisesta ajattelusta on juuttunut 60-70-luvuille.

Vasemmistolainen ajattelu mitä ilmeisimmin on tosiaankin muuttunut jopa 80-luvusta, kun minä lueskelin sosiologain tentteihin. Silloinkin kyllä opettelin erilaisia menetelmiä luokitella ihmisiä yhteiksuntaluokkiin tai sosiaalisiin kerrostumiin, mutta kaikissa taidettiin loppujen lopuksi aina päätyä yhteen perustavalaatuiseen kriteeriin, tuotantovälineiden omistamiseen tai omistamattomuuteen, mikä nyt sitten kulloinkin oli tapa ilmaista asia. Kukaan tähän nyt meneillään olevaan keskusteluun osallistujista ei ole käyttänyt tätä kriteeriä. En tiedä miksi, mutta mieleeni on juolahtanut, että siksi, että jos tuotantovälineitä omistamattomat niputetaan työväenluokkaan, moni itsensä tulo- ja koulutustasonsa mukaan mielellään keskiluokkaan lukeutuva joutuisi halveksittuun työväenluokkaan. Minun nuoruusvuosieni tenttikirjoissa keskiluokkaan laskettiin lähinnä virkamiehet ja kauppiaat. Esimerkiksi Saska Saarikoski ei tietääkseni Hesarin toimittajana ole kumpaakaan, vaan tuotantovälineitä omistamattomana, yksityisen yrityksen palkkatyöläisenä, hän kuuluisi työväenluokkaan.

Kun Kontulaa sitten vaadittiin esittämään tekijöitä, joiden perusteella ihminen kuuluisi johonkin muuhun kuin keskiluokkaan - hän ei kuulema pidä termistä alaluokka, mutta ei ainakaan minun kuullakseni esittänyt mitään vaihtoehtoakaan -  hänkään ei maininnut tuotantovälineiden omistamista. Mutta hän mainitsi mielenkiintoisen seikan eli yksin asumisen. Yksinasujat ovat hänen mielestään yhteiskunnallisten häviäjien luokkaa.

Erityistä huomiota kiinnittivät jotkut siihen, että Kontulan mukaan tämä häviäjien luokka on tuomittu häviäjiksi mm. siksi, että siihen kuluvat ihmiset eivät hallitse porvarillista kielipeliä, ja tästä syystä he eivät esimerkiksi pääse koskaan esille mediaan esittämään asiaansa eivätkä siis tule koskaan kuulluiksi.

Tämä epäkohta korjattiin eilen illalla, kun Arto Nyberg oli onnistunut saamaan suoraan lähetykseensä tällaisen Tampereen mielenosoitukseen osallistuneen, porvarillista kielipeliä hallitsemattoman henkilön. En muista, kävikö missään ilmi, asuuko heppu yksin, mutta sen muistan, että hänellä on kaksi lasta. Sen verran hän kuitenkin hallitsi kielipelejä, että ymmärsi määritellä itsensä elähtäneeksi punkrokkariksi, mikä määritelmä lienee jokseenkin täsmällinen tästä 48-vuotiaasta työttömästä henkilöstä habituksineen. Kun häneltä yritettiin saada irti motiivia Tampereen taannoiseen mielenosoitukseen osallistumiselleen, hän vastasi, että hän oli siellä pitämässä hauskaa. Hän myönsi kaataneensa mellakka-aitaa, mutta kielsi rikkoneensa paikkoja, eikä hän kuulema ollut lyönyt poliisia eikä hevostakaan. Kun häneltä kysyttiin, osallistuuko hän usein mielenosoituksiin, hän vastasi tekevänsä niin, ja kun kysyttiin, mikä on ollut paras, hän mainitsi yhden, mutta ei kyennyt sanomaan, minkä takia tuokaan mielenosoitus oli järjestetty.

Tästä tekisi mieli tehdä sellainen johtopäätös, että Kontulan, Arhimäen ja kumppainden pitää ryhtyä hiukan kohentamaan massojensa tietoisuutta.

Mutta kyllähän se niin on, että ihmiset elävät erilaisissa maailmoissa. Nimittäin me emme elä konkreettisessa maailmassa, vaan siitä luoduissa mielikuvissa, ja nämä mielikuvat vaihtelevat enemmän kuin suurin osa ihmisistä tietää. Me kuvittelemme, että muut ihmiset ovat samanlaisia kuin me itse ja meidän omat läheisemme, työkaverimme ja naapurimme.

Tämä ei pidä paikkansa. Yksi pahiten virheellisiä aforismeja on se, että ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. He eivät ole. Ihmiset ovat pohjimmiltaan erilaisia, sillä kulttuuriset tekijät määräävät maailmamme. Kulttuuri on eri asia kuin 'kylddyyri'. 'Kylddyyriä' on se, mitä opetetaan koulussa. Kulttuuri on se, minkä omaksumme sosiaalisessa todellisuudessa opetellessamme vastaamaan toisten, todella tarvitsemiemme ihmisten mielikuvamaailmoihin, niihin maailmoihin, joiden varassa oikeasti joudumme pärjäämään omillamme, ilman virkamiesapua. Tämän kulttuurin mukaan loppujen lopuksi päätämme sen, mikä on esimerkiksi oikein tai väärin, hyvä tai paha. Varsinkin globaalilla tasolla nämä seikat vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi valehteleminen on meillä päin väärin (muistakin syistä kuin vain siitä, että opettajat ovat kieltäneet), mutta Kiinassa prestiisin mitta siten, että arvostetuin henkilö on se, joka pystyy valhtelemaan eniten ilman, että kukaan pystyy asettamaan hänen sanojaan ja tekojaan kyseenalaisiksi.

Muodostuvatko mielikuvamaailmat jossain vaiheessa niin toisistaan eroaviksi, että pitää katsoa, että kyseessä ovat eri yhteiskuntaluokat? Eri kulttuurit saman 'kylttyyrin' sisällä? Menepä sanomaan…

Ihmiset tekevät aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä koko maailmasta vain sillä perusteella, mikä kuuluu heidän omaan elämänpiiriinsä. Esimerkiksi Kemppinen, joka oli ottanut kantaa luokkasotaan siten, että se on hänen mielestään turha, paljasti kuitenkin eilen todellisen karvansa kirjoittaessaan, että kenelläkään ei ole suutarin työvälineitä kunniapaikalla.

Höpö höpö. Hänen näkemyksensä johtuu vain siitä, ettei hän ole käynyt meillä. Meillä on Suonenjoella punaisella jalustalla, joka on pystyyn nostettu vanha puulaatikko, kenkälestejä. Siinä Kemppinen on oikeassa, että suutaroiminen on filosofista puuhaa, ja siksipä meilläkin on siinä kenkälestien takana mustalla ja lehtikullalla tehty enso, zenbuddhlainen kuvio eli rengas, joka on hiukan yhdestä kohti auki.

Kun hän väitti, ettei ole koskaan nähnyt naista tekemässä suutarin hommia, se varmaan pitää paikkansa, sillä kyllähän hän on itse pätevä sanomaan, mitä on nähnyt ja mitä ei. Suutarin töitä tekevät naiset eivät siis kuulu hänen elämänpiiriinsä. Mutta hän antoi tekstissään ymmärtää, että olisi yleinen totuus, että naiset eivät tee suutarin töitä. Vaan minäpä suutaroin silloin tällöinkin, ja ne kenkälestit siinä Suonenjoen tuvassa ovat esillä paitsi esteettisistä syistä myös siksi, että sitähän ei tiedä, milloin minua taas seuraavan kerran hotsittaa ruveta suutaroimaan - muut työkalut kuten neulat ovat tallessa niille varatussa laatikossa.

Uskaltaisin siis mennä väittämään, että minä ja Jukka Kemppinen elämme niin erilaisissa ja toisilleen vieraissa maailmoissa, että on katsottava, että kuulumme eri yhteiskuntaluokkiin. Samaan huonetilaan jouduttuamme kävisimme ehkä sekunnin murto-osassa toistemme kurkkuihin, joten on hyvä, että yhteiskuntaluokat pysyvät erillään toisistaan.

Tai sitten emme kävisi toistemme kurkkuihin, mutta se johtuisi vain siitä, että olemme liian vanhoja luokkasotaan. (16.12.2013)