Lohjennut hammas merkkinä

Hyvinvointivaltion hedelmistä kieltäytymisen semiotiikkaa.

Ajattelin eilen aika paljonkin päivällä näkemääni Äiti-elokuvaa.

 

Venäläisen tavaramerkki näyttäisi olevan katkenneet etuhampaat. Katkenneet etuhampaat ovat jonkinlainen elämänhallinnan lopullisen menettämisen merkki. Se tarkoittaa, että kulissit ovat paitsi sortuneet, myös menettäneet asemansa mielenkiinnon kohteena.

 

Pohdiskelinkin sitten sitä, minkä verran hyvinvointivaltio on olemassa todellisten hyvinvoijien mielen tyynnyttämiseksi. En halua halveksia hyvinvointivaltioita - kuilun kokemus on kuilun kokemus, ja kaikki yritykset pelastaa ihmisiä kuiluilta on yhteiskuntien tarkoitus. Mutta minua nyt vain alkoi epäilyttää, että ne hampaattomat venäläiset saattoivat hyvinkin olla onnellisempia kuin ilmaisiin hammaslääkäripalveluihin oikeutetut suomalaiset.

 

Koska Kaitselmus on olemassa ja minä ajattelin rumasti hyvinvointivaltiosta, minulta lohkesi eilen illalla etuhammas.

 

Meidän yhteiskunnassamme ei kertakaikkiaan saa ihmisellä olla lohjennut etuhammas. Murhan saa tehdä, mutta jos etuhammas lohkeaa, pitää kiireesti hoitaa se kuntoon, ettei muita ala pelottaa. Etuhampaan lohkeaminenhan ei esimerkiksi satu. Minun kannaltani olisi siis aivan sama, oli hammas lohjennut vai ei. Mutta ihmisiä alkaa pelottaa, jos lähettyville ilmaantuu henkilö, jolla on lohjennut etuhammas. Ihminen, jolla on lohjennut etuhammas on ulkopuolinen. Vihollinen. Hän loukkaa pyhimpiä arvoja eli julkisivun absoluuttista priimakunnossapitämisen normia.

 

Olen tässä lomalla, ja ajattelin, että teen antropologisen kokeen. Minulla on viikko aikaa miettiä järjestelyt - erilaisia vaihtoehtoja reagoida erilaisiin suhtautumistapoihin, huomautuksiin yms., kun menen töihin lohjennein etuhampain. Minä nimittäin toimin ammatissa, jossa ihmistä arvostellaan ulkonäön mukaan, ja olisi mielenkiintoista nähdä, miten yhteiskunta palauttaa minut ruotuun. Vai karkottaisikohan se minut jopa kokonaan ulkopuolelleen? Hypoteesini on, että yhteiskunnan reaktio olisi hyvin vahva.

 

No, tuli siinä sitten muitakin vastoinkäymisiä. Tiskikone nimittäin hajosi.

 

Kumpi on suurempi katastrofi, tiskikoneen hajoaminen vai hampaan lohkeaminen?

 

Monet ikäluokkani pariskunnista ovat luopuneet tiskokoneista. Ensinnäkin kahden ihmisen tiskit kyllä hyvänä päivänä jaksaa tiskata, toiseksi konetiskiaineet ovat karmeita myrkkyjä, kolmanneksi käsillä tekemisen kuten tiskaamisen on osoitettu olevan hyväksi aivoille, neljänneksi tiskit vain kuivuvat konepesukelvottomiksi, kun odottaa, että kone tulee täyteen kahden ihmisen astioista…Ja ennen kaikkea suurimmassa osassa planeettaa eletään vallan mainiosti ilman tiskikoneita.

 

Kävin sitten äidillä. Vein kaksi litraa rasvatonta maitoa. Äiti istui edelleen pyörätuolissa ja odotti, että saa haavat umpeen ja erikoisvalmisteiset kengät jalkaansa. Hänellä oli uusi permanentti. Viikonloppuna hän oli pitänyt ystävilleen tupaantuliaiset. Oikein ruokapidot, mutta ostetuilla karjalanpiirakoilla. Eivät kuulema olleet hyviä, joten hänen pitää nyt päästä kiireesti piirakanpaistoon.

 

Kotiin palattuani varasin sitten ajan hammaslääkärille. Se on huomenna.

 

Isäntä oli hoitanut tiskikoneasian - uusi masiina tulee ylihuomenna. (27.2.2012)