Lopulliset satovahingot

Mutta ei kaikki pieleen mennyt. Kyllä perunaa tuli.

Kävimme viikonloppuna Suonenjoella potaatinnostossa.

 

Olin istuttanut 26 perunaa. Olin kuullut valituksia, että tänä vuonna olisivat perunasadot jääneet niin pieniksi, että hyvä jos sai takaisin saman verran kuin oli maahan pannut. Minä sain ämpärillisen. Tosin aika pieniä.

 

Muu sato olikin sitten vaatimattomampaa. Kuuruohosta ei tullut sellaisia hienoja oksia täynnä valkoisia, läpikuultavia, levymäisiä siemenkotia vaan rumia ruskeita karahkoita. Otin niistä kuitenkin siemenet. En tiedä itävätkö…Siemenet oheisessa kuvassa.

 

Samassa kuvassa on myös suurin vihereiksi jääneistä pihvitomaateista. Tämä eteläpohjalaiselta kollegalta sisäsavossa kasvatettavaksi saatu italialainen pihvitomaatti ei ehtinyt tuottaa satoa. Sen olisi kenties pitänyt sijaita kasvihuoneessa. Nyt se vietti elämänsä Kärkkäälässä etelänpuoleisella talon seinustalla paikassa, joka on normaalioloissa aivan mahdottoman kuuma. Tänä kesänä vain ei oikein ollut normaalioloja.

 

Munakoisonkasvatukseni kaupungin keskustan parvekkeella epäonnistui sekin, ja  suurimmaki syylliseksi siihen olen nimennyt kirvat. Yritin suihkutella niitä mäntysyovalla, mutta siitä kirvat eivät olleet moksiskaan. Nyt viikonloppuna kuulin Kaisulta, että tehokkain tapa päästä niistä eroon olisi ollut nipistellä ne yksi kerrallaan kuoliaiksi. Tämä tosin pitää tehdä päivittäin, ja myös viho viimeinen pitää saada nitistettyä, sillä jos kirva jää kasviin yksin, se muuttuu kaksineuvoiseksi ja lisääntyy siitä itsekseen.

 

Vielä kuva koristeomenapuusta, jossa olivat vain omenat tallella. Lehdet olivat tippuneet siitä samoin kuin vaahterasta ja pihlajasta, ja niinpä hyötyliikuin haravoiden. Haravaointi ei ollut vielä täysin järjellä perusteltavissa, sillä haavoissa ja sireeneissähän oli vielä lehtiä. (15.10.2012)