Lukemishäiriöistä edelleen

Kylläpäs minua ovat alkaneet riivata lukemisvaikeudet ja miten niitä voitaisiin typografisesti helpottaa. Harmi, että asia ei näytä kiinnostavan minun lisäkseni ketään.

Olen antanut taas kertoa itselleni selkokirjoista.

 
Ongelma on siis mielestäni se, että mitä kirjoituskeskeisemmäksi esimerkiksi verkkoasioinnin takia yhteiskuntamme muuttuu, sitä suurempi määrä ihmisiä joutuu vaikeuksiin. Erilaisia lukemishäiriöitä on jopa 10%:lla suomalaista. Jos syrjäytymisestä ollaan niin huolissaan, pitäisi varmaan tehdä jotain, ettei yhteiskuntaa joko ajan muutu joillekin mahdottomammaksi elää.
 
Paras ratkaisu tietenkin olisi, että hirtettäisiin kaikki insinöörit munistaan nyt vielä hyvän sään aikaan. Koska en usko, että tähän mennään, on etsittävä mutkikkaampia ratkaisuja.
 
Henkilö, jota tänään aiheesta kuuntelin, ei hänkään ollut halukas kovin radikaaleihin ratkaisuihin. Hän oli sitä mieltä, että selkokirjoissa pitää käyttää mahdollisimman tavanomaisia kirjaintyyppejä, että lukemisvaikeuksista kärsivät oppisivat lukemaan sellaista kirjoitusta, jota yhteiskunnassa yleisesti käytetään. Mieluiten panostetaan sisällöltään ymmärrettävämpään tekstiin.
 
Liikuttavaa tosin oli, että Selkokeskuksen itsensä markkinoimissa kirjoissa oli kansissa käytetty kavennettuja kirjaimia, jotka ovat tunnetusti vaikealukuisia, ja vieläpä versaaleina, jotka ovat vaikeampia hahmottaa kuin gemenat. Eli oikein kaksinkertaisesti vaikeutettu lukemista...
 
Mutta minäpä olisin sitä mieltä, että koskapa insinöörejä ei luultavasti tulla hirttämään munistaan eikä kulttuurimme siksi muutu vähemmän kirjoituskeskeiseksi, muutetaan kirjoitusta. Se ei ole mitään uniikkia ihmiskunnan historiassa. Viimeksi Kaarle Suuri pisti tuossa 700/800-lukujen vaihteessa kirjoituksen ruotuun, minkä seurauksena saimme ennen pitkää nykyisen kaltaiset gemenamme. Silloin ongelmana oli, että Kaarle Suuren valtakunnassa kirjoitettiin kaikenlaisilla mitä kummallisimmilla tavoilla, ja Kaarlen mielestä voitiin hyvin ryhtyä kirjoittamaan jollain yhdellä, eikä sitä yhtä valittu olemassaolleista kirjoituksista vaan kehitettiin Alkuinin johdolla aivan uusi kirjoitus.
 
Nyt pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin latinalaisen aakkoston rukkaamiseksi sellaiseen kuntoon, että ihmiset pystyvät lukemaan sitä. Nyt 15% Suomen väestöstä ei pysty.
 
Asia vaati ryhtymistä 700-luvun lopussakin, enkä usko, että asia järjestyy luonnostaan nytkään.
 
Enkä usko, että vika on vain tekstisisällön vaikeatajuisuudessa. Kannatan toki selkeämpiä tekstejä. Esimerkiksi Kelan esitteistä lukihäiriötön normaalijärkinenkään ei ymmärrä kuin niitä, jotka on muokattu selkotekstisiksi.
 
Olen edelleen sillä kannalla, että kaikissa lukemisongelmissa kyse ei ole kielellisistä ongelmista. Jos taustalla on älyllinen kehitysvamma, näin mitä ilmeisimmin on, mutta esimerkiksi dysleksiassa ei. Jostain luin, että lukihäiriöisten on vaikea oppia vieraita kieliä. Kyllä varmaan, jos se vieras kieli pitää kirjasta opetella, mutta tiedän lukihäiriöisiä, jotka ovat hyvinkin kielitaitoisia. 
 
Kysymys ei välttämättä ole edes pelkistä kirjaimien hahmottamisongelmista, vaan siinä, että kirjoitusta käytettäessä merkitys paljastuu vasta kahden symbolikierroksen takaa.
 
Kylläpä maailma on huonosti järjestetty, kun minulle ei nyt löydy tilaisuutta tutkia tätä järjestelmällisesti. (8.1.2013)