Luonnon ja kulttuurin rajamailla

Missähän se kulkee luonnon ja kulttuurin raja? Ehkä näillä main...

Meillä on parvekkeella tällainen erittäin satoisa, punakukallinen mansikka. Marjat ovat ihan hyviä, makeita. Näytävän kukintansa takia se on oikein hyvä parvekelaatikossa. Isäntä olisi halunnut lisää näitä Ilmajoen koulupuutarhalta ostetun kaltaisia mansikoita, mutta Kuopion torilla ei niitä tunnettu. Oletan, että lajike on kohtalaisen pitkälle jalostettu.

 

 

Tämä kuva esittää yhtä eksemplaaria siskoni viimeisimmästä 'sadosta'. Se ei ole possu, vaan pieni parin viikon ikäinen koira. Meillä on kotona meneillään keskustelu juhannuksenviettopaikasta. Sisareni olisi vielä juhannuksen koirineen mökillä, mikä puoltaa tätä vaihtoehtoa. Ensi viikon lopulla koiranpennut olisivat jo kuukauden, ja melko erinäköisiä...Ja koiranpennut ovat hyväksi ihmisluonnolle.

  

Luonto osaa kyllä jalostua oma-aloitteisestikin, kuten viereisessä kuvassa on käynyt. Pääsynen on pitänyt hyvänä rakentaa pesänsä Uuden Valamon Trapesan sisäänkäynnin päällä olevan, Pyhää Kolminaisuutta esittävän ikonin ja katon väliin. Loistava paikka. Munkit ovat sitten joutuneet sopeutumaan ja laittamaan pikkuisen tason ikonin alle, etteivät linnut aivan harteille paskoisi. (17.6.2011)