Maailma on niin monta

Minä eläisin

mieluummin moniarvoisessa yhteiskunnassa, mutta näyttää siltä, että liian monet muut

eivät pysty.

Mökillä, kun säätila vaihtui, pääsin yhtenä yönä kuuntelemaan pimeässä, kun sada ropisi hiljalleen huopakattoon.

 

Kotiin palattua oli edessä iäisyyskysymyksen luonteen saanut äidin muutto, johon siis kului taas iso osa eilisestä päivästä, minkä seurauksena silmäni ja itse asiassa koko kasvot ovat taas turvonneet. Tänään vien avaimen siivousfirmaan, joka siivoaa loput – ehkä saan näin pitää silmät päässäni.

 

Mökillä oli kesän ajan kulkenut kauppa-auto. Odottelin sitä viime mökkireissullani kirkonmäellä. Entisen Matin kioskin piha oli pensastunut tukkoon. Olin edellisen kerran käynyt kauppa-autossa pikkutyttönä. Tässä uudessa kauppa-autossa oli myytävänä Vuonoksen jäätelön tuotteita sekä luomujauhoja ja –ryynejä. Katselin, kun ohi kulki mökkiläisten autojono matkalla 13km päähän kauppaan ja mietin, mahtaako kauppa-auto olla liikenteessä vielä ensi vuonna.

 

Lauantai-iltana istuimme Uukuniemellä serkkuni mökin pihalla pohdiskelemassa mm. vanhustenhoitoa. Hänenkin äitinsä on sairaalassa.

 

Kirjoitin mökiltä käsin kirjeen Pohjanmaalle eräälle ystävälleni, jolla on myös vanhustenhoito-ongelmia, jotka jopa kulminoituivat dramaattisesti reilu vuosi sitten ja jatkuvat edelleen.

 

Ja tänä aamuna Kuopiossa kuulin, että erään veljeni ystävän isä, erään lääketieteen alan emeritusprofessori, oli kuollut. Mutta ilmeisesti asiantuntemustaan hän oli onnistunut suoriutumaan siitä suorin jaloin.

 

Vanhettuminen näyttää olevan jotain, mikä vaatii suurta asiantuntemusta. Äitimuorini asioissa olen tänä kesänä oppinut, missä Kuopiossa on Kelan toimisto, ja olen tutustunut po. viraston kaavakkeisiin. Myönnän toki ymmärtäneeni kysymykset, kun oikein rupesin niitä pohdiskelemaan, mutta pitäisikö vanhusten, jotka vaikka olisivat muuten järjissään mutta joutuvat usein syömään vahvoja keskushermostoon vaikuttavia esim. kipulääkkeitä, kyetä selviytymään Kelan lomakkeista?

 

Ja Briteissä mellakoivat lapset. Hesarissa epäiltiin syyksi, ettei nuorisolle ole rakennettu hengailupaikkoja. Ihmiskunta on ollut olemassa sanottakoon nyt ainakin reilun 100 000 vuotta, ja jokseenkin koko sen ajan nuoriso on hyvin pärjännyt ilman erikseen rakennettuja hengailupaikkoja. Niitä alkoi tietääkseni ilmaantua vasta tuossa 1900-luvun loppupuolesta. Niitä ei ollut muinaisessa Egyptissä eikä Roomassa. Miten mahtoivat silloin laisinkaan selvitä.

 

Näköalattomuuden minä kyllä ymmärrän. Häviävän pienellä osalla ihmiskuntaa on sellainen geneettinen ja sosiaalinen perimä, että he pystyvät elämään nyky-yhteiskunnan ideaalinen mukaisen elämän. Ja kun täällä pitää vielä lusia nykyisin niin helvetin kauan - se kun on joidenkin mielestä niin mahdottoman hienoa pitää ihmisiä keinotekoisesti lääkkeiden sun muiden voimalla elossa likimain ikuisesti, sanoi kroppa mitä hyvänsä.

 

Minua on nuoruuteni päivistä vaivannut kapinamieli. Elämäni ei vastaa mitään ideaaleja, mutta väsään pakkomielteenomaisesti asioita, jotka ovat kauniita tai muuten mielestäni hauskan näköisiä. Lähinnä erilaisia kuvia. Maailma on sitten aina sen verran parempi. Ainakin minulle. Olen pyrkinyt jopa levittämään tätä kapinaa. Vaihtelevalla menestyksellä. (10.8.2011)