Maailma romahtaa

Eletäänkö tässä taas veitsen terällä?

Televisiosta on tullut Perjantai-niminen ohjelma, kuinka ollakaan, perjantai-iltaisin. Olen pari kertaa katsonut, ja viime kerta saattoi olla viimeinen. Minä huijauduin telkkarin ääreen, kun aiheena oli yhteiskunnan romahtaminen ja vieraana Pentti Linkola.

No, ohjelmaa vetävät pojat ovat fiksuja ja tajuavat tehneensä yhden Suomen television historian huonoimmista ohjelmista. Mutta kyllä minullakin on käväissyt mielessä, että tämä yhteiskuntamme saattaa hyvinkin romahtaa jollain tavalla. Olen tällä blogillanikin heitellyt jotain permakulttuuriin siirtymisestä ja vitsillut näillä viiden perunan viljelmilläni.

Koska ohjelmassa oli videonpätkä jostain luontaistaloudessa elämisestä haaveilevasta arkeologista, joka paitsi nylki peuraa näyttävästi myös valmisti kivikautisia metsästysvälineitä, en malta olla oheistamatta tähän omin pikku kätösin joksin ohjauksen alla valmistamaani kivikautista kalastusvälinettä. Melkein on tämä yksilökin kivikautinen…Taitaa olla parikymmenvuotias. Viimeisen vuosikymmenensä tämä on roikkunut meillä Suonenjoella afrikkalaisvalmisteisen puisen kirahvin korvassa. Siima on nokkosta, koukun osat katajaa ja liimana sen osien yhdistämisessä toimi nokkoskuitujen ohella pihka. Ja kuten näkyy, vielä on elossa.

Tämän päivän agendalle kuului puutarhatöitä. Jätän yhden viljelysplänttini kesannolle, ja olen tehnyt siitä nyt jonkinlaista isoa haravointijätekompostia. Alue on reunustettu sanomalehtinipuin, mutta laitoin nyt vielä rikkaruohonestimiksi sanomalehtinippujen yli sisäpuolelle ulottuvia, avattuja aikakauslehtiä, joita on laatikkotolkulla jäänyt perikunnalle perinnöksi.

Jätin arkistoitavaksi joitain lehtiä kuten oheisen. Lähes kymmenen vuotta sitten tuli jälleen muotiin tuunata vaatteita omakätisesti. Sama oli muodissa vuonna 1976, jolta ajalta on tämä lehti, nimeltään Uusi nainen.

 

 



Parina viimepäivänä on Hesarissa ollut koulukiusattujen opettajien mielipidekirjoituksia, joissa todetaan selkeäsanaisesti nuorison köytöksen törkeys. Sama vitsaus on ollut maamme kouluissa vuonna 1976, ja oheisen lukijakirjeen mukaan kurinpidon taitoja olivat kemiläiset peruskoulun opettajat sitten lähteneet hakemaan Murmanskista. Samalta suunnalta löytyy apu myös varhaiskasvatukseen, ettei enää koulussa sitten tarvitsisi kärvistellä räyhäävän nuorison kanssa. Siltä varalta, että teksti ei kuvasta näy, siteeraan tähän: "Poimikaapa kirjakaupan hyllyltä kirja Lasten päivähoito Neuvostoliitossa. […] On yksityiskohtainen ja havainnollinen selostus pienten lasten kasvatusmenetelmistä sosialistisissa valtioissa".

Maailmanloppuun varautumiseltani säästyi myös kaksi Neuvostoliitto-nimisen lehden numeroa. Olin jo kerennyt pistää ne permakulttuuristen viljelmieni rikkaruohonesimiksi, mistä isäntä kävi ne pelastamassa. Ovat vuodelta 1990, eli aika myöhäisiä, sillä ellen aivan väärin musita, se oli joulun tienoossa 1991 kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta. En aivan täysin ymmärrä logiikkaa, jota edustaa nr. 6:n kannen teksti: "Lukijoiden toivomuksesta julkaisemme Neuvostoliiton ensimmäisen presidentin M.S. GORBATSOVIN kuvan". (lihavointi minun) Mutta varmaan tässä joku logiikka on...

Sivulla 1 luonnehditaan lehteä sanoin "Kerran kuukaudessa 22 kielellä ilmestyvä kuvalehti. Lehden on perustanut M. Gorki v. 1930. Ennen v. 1950 ilmestyi nimellä "SSSR na stroike" (Neuvostoliitto rakentaa)".

Saatta olla, että palaan tähän aiheeseen vielä tuonnempana kuvin noista 30-luvun eksemplaareista, jotka olivat kovatasoista graafista suunnittelua. Nyt oheista tähän vain vuoden 1990 nr. 6:n takakansi-ilmoituksen, joka edustaa 1900-luvun alun konstruktivistista graafista suunnittelua, nyt vain sovellettuna 1990-luvun neliväritekniikkaan. Tässä myydän jotain järjestelmää, jolla voi tehdä niinkin monenlaisia asioita kuin puhdistaa jätevesiä, stimuloida siemeniä ja juomavettä – mitä viimemainittu mahtaakaan tarkoittaa – sekä tehostaa elintarviketeollisuuden siipikarja- ja karjatalouden tuotantoa. (16.10.2016)