Maan rajalla

Missä kulkevat ihmisen reunat?

Eilen illalla en ryhtynytkään iltapuhteena tapani  mukaan perehtymään versaali-N:ien oikeiden yläkulmien päätteisiin vaan aloitin David Grossmanin uusimman teoksen Sinne missä maa päättyy.
 

En ole lukenut sitä vielä paljon mihinkään, sillä alkoi pelottaa, että se loppuu.
 

Grossman on juutalainen, eivätkä juutalaiset sylje rahan päälle, mutta siltikään en usko, että hän on suuremmin rahanhimoinen, vaikka onkin Israelissa megajulkkis. Siispä en usko hänen hirveästi hinkuavan Nobelin palkinnon perään. Palkintoja ei myönnetä koskaan palkintojen saajien tai palkittavan asian takia vaan palkintojen jakajien. En usko, että Nobelin kirjallisuuspalkinnon myöntäjät voisivat suuremmin brassailla siitä, että ovat tuon palkinnon Grossmanille antaneet. Suuri yleisö tulkitsee palkinnot kuitenkin mittareiksi palkittavan asian arvosta, joten jos jostain syystä haluttaisiin viestittää suurelle yleisölle, kuka on tämän aikakauden paras kirjailija, Nobelin kirjallisuuden palkinto pitäisi myöntää David Grossmanille.
 

Kirjallisuuden kannalta on parempi, että hän ei saa nobelia.  Miksi Grossmanin kaltaisesta kirjailijasta pitäisi suurelle yleisölle mesota? Jos kirja alkaa sillä, että joku laulaa öisin laulua siitä, miten vasikkaa viedään teuraaksi ja samaan aikaan taivalla laulaa lintu riemuiten, niin se ei ole suuren yleisön kirja.
 

En ole vielä varma, ylittäkö Sinne missä maa päättyy Hakusanan rakkaus. En mitenkään usko, että kukaan voi kirjoittaa kahta yhtä läpitunkevaa romaania.
 

Saattaa olla, että jätän tältäkin illalta versaali-N:ien oikeiden yläkulmien päätteet. (4.10.2011)