Maaseudun tulevaisuus?

Sata vuotta – sata kuvaa. Maaseudun tulevaisuus -lehden 100-vuotisnäyttely. Kuopion historiallinen museo 14.10.2016–6.5.2017

Näyttely on hyvin käytettynä tehokas, joskin aina vaikea viestinnän muoto. Kiertonäyttelyssä tulevat sisällöllisten ja ihmisen vastaanottokykyyn liittyvien seikkojen lisäksi myös tekniset rajoitukset. Ja meillähän on tässä maassa nyt taiteen ja viestinnän merkityssisältöjen suhteen se vakava yhteiskunnallinen ongelma, josta oli puhetta eilenkin: koskapa sisältö mielletään nykyisin joksikin, mitä ei ole sinällään todellisuudessa aikuisten oikeesti olemassa, sisältöjä pitää keksimällä keksiä. Näistä keksiskelyistä sitten jotenkin joku idea hakuammunnalla eikä asian luonteesta johtuen haarukoituu osumaan maaliinsa eli saavuttaa yleisön. Ajattelutapa on mielestäni outo.

Viime alkukesästä satuimme Pietarissa kahteen minun vanhanaikaisia makutottumuksini vastaavaan näyttelyyn, joista toinen, Hieronymus Boschia käsittelevä, taisi olla jopa kiertonäyttely. Niin tämän kuin sen toisenkin, Michelangeloa käsittelevän, oli tehnyt moskovalainen firma nimeltä Artplay, ja näyttelyitä on tarkemmin kuvattu tällä blogilla osiossa typo&taide otsikolla Multivisionaalinen Pietari. Ne eivät siis olleet ns. taidenäyttelyitä vaan aiheenaan olevia taiteilijoita emotionaalis-tiedollisesti esitteleviä. Molemmissa näyttelyissä oli lähdetty liikeelle siitä, mitä haluttiin sanoa, ja sitten oltiin valittu materiaali ja sen esittelytapa tämän mukaan. Eli ei keksiskelty, innovoitu tai muutenkaan höperehditty mitään, vaan tehtiin, mitä aihe vaati.

Nyt on Maaseudun tulevaisuus -lehden kiertonäyttely saavuttanut Kuopion. Käyn todella harvoin tällaisissa näyttelyissä, mutta koska 70-luku on nyt elämässäni päivän sana, päätin isännän kanssa mennä siinä toivossa, että näyttelyssä käsiteltäisiin maaseudun elämää tuolla traagisella vuosikymmenellä. Odotukset olivat korkealla, koska olin aloittanut harrastelijatoimittajan urani lukiolaisena radioesitelmällä Heikki Turusen romaanista Kivenpyörittäjän kylä (minkä tultua ulos äitini pomon pikkuinen tytär kysyi minulta, että Saija, olitko sinä sellaisena pienenä siellä meidän radion sisällä).

Näyttely vaikutti olevan koottu periaatteella, että koska lehti täyttää 100 vuotta, pitää järjestää jotain julkista jokseenkin tasapuolisesti Suomen eri maakunnissa, ja tuli siinä mieleen kiertonäyttely, koska se on halpaa eikä mahdollisesta yleisökadosta muodostu samalaista riskiä kuin vaikkapa road show'sta, josta on enemmän palkkakuluja. Sitten pidettiin palaveri, jossa joku määrättiin selvittämään, mitä materiaalia on käytössä, ja sitten siitä käytössä olevasta eli helposti saatavasta tavarasta koottiin näyttely. En tiedä, menikö se näin, mutta näyttely näyttää siltä, että näin se meni. Näyttelyssä ei siis esimerkiksi ole sellaista käsikirjotusta, joka perustuisi vaikkapa lehden historiaan, Suomalaisen maaseudun kehitykseen tai edes jotenkin kattavasti erilaisiin maaseudun ilmiöihin.

Isäntä valittikin eilen illalla paikalla olleelle Maaseudun tulevaisuuden toimituspäällikölle Jussi Martikaiselle, että eihän täällä ole näiden sadan valokuvan joukossa edes yhtään maitolaituria. Markkanen myönsi tämän, ja senkin, että maitolaiturit olivat aikoinaan hänen omassa nuoruudessaankin maaseudun nuorison eli tulevaisuuden nuorisotiloja. Sitten herrat – virallisen terminologian mukaan innovoivat, minun käsitteitteni mukaan keksiskelivät – maitolaitureiden uudesta tulemisesta esimerkiksi siten, että helikopterit pudottelisivat niille ihmisten verkkokauppaostokset. Justiinsa joo. Mekin isännän kanssa kiukuttelemme harva se viikonloppu maaseudun nettiyhtyksien kanssa, eikä kummallekaan tulisi mieleenkään yrittää maksaa verkkopankissa laskuja sellaisten yhteyksien varassa verkkoshoppailemisesta nyt puhumattakaan. Sitä paitsi mediatietojen mukaan on edelleen epäselvää, kenen velvollisuus on huolehtia siitä, että verkkoa piisaa kaikkialle, missä on haja-asutustakin. Kuulemma kaupalliset toimijat eivät ole asiasta järin innostuneita, eli tässä meillä on jälleen yksi aihepiiri, jolla markkinat eivät ratkaise ongelmaa niin kuin kapitalismin teoreetikot uskottelevat.

Henkilökohtaisten intressieni kohde 70-luku on esillä heikohkosti, joskin parhaiten Caj Bremerin muutamassa kuvassa, mutta ne sitten ovatkin hienoja. Kuvasarja kertoo Frimannin pienviljelijäperheen elämästä vuonna 1970, ja siitä yksi otos oikealla. Vasemmalla on Kalevi Ojutkankaan kuva, jossa talo palaa Sanginjoella vuonna 1972. Mutta tämä, että  70-luvun esittelyä olisi saanut olla enemmän, on tietenkin vain minun henkilökohtainen ongelmani...

Näyttelyesite mainitsee myös 80-luvulla tapahtuneen muutoksen maaseudun valokuvaamisessa taidevalokuvan piirissä. Tätä uutta, paikoin humoristista trendiä edustaa parhaiten Esko Männikkö. Esitteen sanoin: "Ehkä absoluuttisen köyhyyden väistyminen maaseudulta viimeistään 1980-luvulle tultaessa on aistittavissa uudenlaisena leppoisuutena". Ohessa muutama näillä linjolla liikkuvan Ari Jaskarin otos 80-luvun alusta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Lisäksi oli tietenkin I.K.Inhan klassisia otoksia, joiden kohdalla näyttelyesite ihmetteli tuotantoeläimien ja näiden omistajien kaksoismuotokuvia. Kuulemma Inhan oli määrä kuvata vain eläimiä. Mutta kyllä ihmisen omistamat eläimet pääsääntöisesti kautta taidehistorian ovat kuvissa esiintyneet omistajansa kanssa.

Lisäksi oli lehden ja Postin järjestämän lato-aiheisen valokuvauskilpailun satoa. Aika samanlaisia ovat kaikki, yksi lato tosin oli tulessa. Aika monet peilailevat itseään tulvavesiin.

Koska olin pikkuisen pettynyt näyttelyyn, kysäisin Martikaiselta, eikö Maaseudun tulevaisuudella ole mitään yhteyksia Maahenki-kustantamoon, joka on Maaseudun Sivistysliiton omistama. Maahenki on julkaissut aika tavalla kirjoja maaseutua kuvanneiden valokuvaajien tuotannosta, kuten juuri I.K.Inhan ja Esko Männikön. Nimittäin jos maitolaiturit puuttuivat, puuttui myös naisnäkökulma. Maaseudun naisten työtä ja kulttuuria esitteleviä teoksia Maahenki on julkaissut myös. Vastaus kysymykseeni jäi vähän epäselväksi, paitsi että joitain virallis-hallinnollisia yhteyksiä kuulemma on. (14.11.2016)