Maiju Lassila ja perunanistutuksen mytologia

Perunan istutuksessa toteutuu suomalaisen demokratian nousun myytti.

Harjoitin viime lauantaina perunanistutusta. Se on myyttistä toimintaa. Perunanistutuksessa kulminoituu joka alkukesä suomalainen kärisimys, joka vaatimattomissakin mittasuhteissa muistuttaa velastamme vuodelle 1918. Minä istutin 26 perunaa.
 

Nimittäin luin juuri Juha Hurmeen teoksesta Hullu, että moniniminen hahmo Ilmari Rantamala, A. Rantala, Algot Untola, Maiju Lassila yms.  ja myös Ihmisen poika -nimimerkkiäkin käyttänyt, kirjoitti 30.4.1918 rouva Räisäselle kirjeen, jossa testamenttasi tälle jäämistönsä, sillä tiesi aikansa koittaneen:
 

 "…Pyydän Teitä ottamaan omakseni kaikki peruni, niin kiinteän kuin irtaimen omaisuuden. Kiinteimistöä minulla on se kaupungilta vuokraamani perunapalsta. Kun syksyllä tein melkein kuukauden työtä yötä päivää sitä kääntäessäni ja kärryymullalla kallioille lisätessäni ja kulutin rahoja lannan ostoon, niin haluaisin sen jättää Teille, koskapa miehenne kanssa sanoitte halauavanne perunapalstaa. Menkää siis kiireesti kaupungin viljelyskonttoriin ja ilmoittakaa, että A. Rantala haluaa viljellä palstaansa, ja että on siemenet.

Asunnostani löydätte neljästä laatikosta säästetyt siemenperunat. Ottakaa ne ja perikää talonmiehen lainaamat perunat lisäksi. Jos ette perunapalstaa ota, tai saa, niin ottakaa edes perunat syödäksenne tuttujenne kanssa. "
 

Kolme viikkoa myöhemmin Ihmisen poika teloitettiin. Hurme vertaa tätä kirjettä osuvasti jouluenvankeliumiin.
 

Koska jouluna yleensä syödään aivan liikaa, taidan ensi jouluna pitäytyä pelkiin potaatteihin ja tosiaankin lukea tätä jouluevankeliumina. Ja muistella pottumaatani, joka jäi syksyllä kääntämättä ja joka nyt piti pitkästä heinästä kaivaa esiin. Se oli kovaa, vaikka isäntä oli jo sitä kääntänyt ennen minun tuloani paikalle kuokkineni. (18.6.2012)