Mana

Uskonnollisten symboleitten kieltäminen on vaikeaa, sillä sama määritelmä, jolla jokin symboli tuomitaan uskonnolliseksi, sopii myös merkkituotteisiin. Niin jumalat kuin brändit perustuvat pelkkään uskoon.

Tänä aamuna luin Hesarista, että Suvivirteen on väsätty uudet sanat, ettei loukattaisi kenenkään uskonnollisia tunteita.

 

Ymmärrän burkha-kiellot, sillä sitä mukaa, kun länsimaisen yhteiskunnan sekä teknologia että ihmisoikeudet hienostuvat, länsimainen yhteiskunta muuttuu koko ajan haavoittuvammaksi. Hintana maksamme, että kasvot peittäviä vetimiä ei voi käyttää.

 

Mutta mikä vika Suvivirressä on? Noin niin kuin sekulaarissa mielessä? Minkä yhteiskunnallisen vaaran tämä hitusen uskonnollisia sävyjä sisältävä tunnus aiheuttaa?

 

Joku pahoittaa mielensä?

 

Mielen pahoittaminen ei ole minusta kovin vakava asia. Maailma nyt on monimutkainen, -tahoinen ja -arvoinen paikka, ja siitä kerta kaikkiaan seuraa, että silloin tällöin sitä saattaa huomata olevansa eri kannoilla kuin jotkut toiset ja jopa jäädä tulematta hyväksytyksi.

 

Uskonnollisiin tunnuksiin on ruvettu kohdistamaan kohtuutonta kritiikkiä. Jos vakaumustaan ei voi elämässään ulkoisin merkein edes kohtuullisessa määrin tunnustaa, sillä voi olla todella kohtuuttomat seuraukset. Niiden kieltäminen perustuu virheelliseen ajatukseen, että ihmisluonnosta voitaisiin kitkeä turvautuminen ei-havaittavia, siis pelkästään mielensisäisiä, representaatioita sisältäviin ulkoisiin objekteihin ja eläminen niiden mukaan.

 

Ei-havaittavat osat aineellisiin objekteihin liitetyistä representaatioista ovat sikäli merkillisiä, että ihminen voi väittää, ettei usko noiden representaatioiden olemassaoloon, mutta uskoo silti, että ne vaikuttavat. Ihminen voi haluta kieltää krisifiksit kouluissa, vaikkei usko Jumalaan – jotenkin ihmeellisesti hän siis silti uskoo, että krusifiksissa on niin paljon voimaa, ’manaa’, että se pitää poistaa luokkahuoneesta tai seuraa joku kauhea katastrofi.

 

Minä en usko paljon mihinkään, mutta minulla on kohta vuoden ajan usein ollut kaulassa punaisessa nauhassa oleva kalpean vihreä pikkuinen jadelehvä sekä mustassa nauhassa oleva osa arkkienkeli Mikaelia esittävästä ikonista, jossa on kirkkaita oranssia, vihreää ja sinistä, ja se kirkas vihreä on kylläisempi versio siitä samasta, jota on se jadelehvä. Toinen näistä koruista on siis uskonnollinen symboli. Olen käyttänyt niitä väriopillisista syistä samoin kuin siksi, että olen hankkinut ne viimekesäisiltä matkoiltani, toisen Xi’anista, toisen Vanhasta Valamosta. Käytän niitä myös eräistä muista syistä, jotka eivät kuulu sinulle, mutta yksikään niistä syistä ei ole uskonnollinen.

 

Jos joku saa nuppiinsa kieltää minua käyttämästä niitä, minä kyllä pahoitan mieleni, sillä värioppi on minun mielestäni vakava asia.

 

Kamppeita, joihin liittyy ’manaa’, ei oikeastaan voida ilman todella painavia syitä kieltää tässä yhteiskunnassa, sillä tämän yhteiskunnan markkinat perustuvat ’manaan’. Brändit perustuvat sille, että tavaroihin liitetään mainonnalla ominaisuuksia, joita silmä ei näe, korva kuule eikä käsi tunne. Nämä ominaisuudet perustuvat pelkkään uskoon. Ne muistuttavat kovasti sitä, mitä sisältää krusifiksi tai joku muu uskonnollinen symboli, ja kuluttaja, joka merkkituotteita ostaa, on yhtä vähän perillä mielikuvamarkkinoinnin rakentamisesta kuin tavan uskovainen teologiasta. Brändit ovat merkkejä, joilla ihminen tunnustaa halunsa kuulua johonkin sosiaaliseen ryhmään ja ilmoittaa sitoutuvansa sen arvoihin. Kukaan ei osta Audia päästäkseen paikasta A paikkaan B vaan aivan muista syistä. Ihmisestä, joka ajaa tai edes haluaa ajaa Audilla, voidaan tehdä monia johtopäätöksiä, kuten Timo Soini teki taannoin hallitusneuvotteluissa. Jos krusifiksit ja Suvivirsi kielletään, pitää kieltä myös mm. Audit.

 

Merkkituotteita pystytään myymään ’ylihintaan’, ja merkkituotteen hinta perustuu juuri sille, että siihen liittyy reilusti lisäarvoa (marxilaisessa mielessä – hintaa, jolla ei ole mitään tekemistä tuotteen materiaalien hinnan tai sen valmistuskustannusten kanssa, mitä Marx ei kyennyt selittämään ja minkä hän sanoi Pääomassa perustuvan mysteeriin). Esimerkiksi Pohjanmaalla ihmiset ostattavat työnantajan laskuun itselleen Mac-läppäreitä ja laitattavat niihin Windowsin sisään. Taloudellisesti aivan absurdia touhua, mutta työnantaja suostuu tähän, sillä se näkee mielellään palkkaamiensa henkilöiden näin ilmaisevan sitoutumistaan markkinavoimiin.

 

Voimiin. Markkinoiden ’manaan’. Mysteeriin. (3.6.2011)