Mea Shearimin kala

Oikeaoppista jalomatallityötä.

Edellä kuvatun kirjan lisäksi minulla on toinenkin merkillinen esine, joka ei ole yhtään mikään rahalliselta arvoltaan, mutta kertoo – tässä tapauksessa mykkää – tarinaa.

 

Monet ovat varmaan törmänneet maailman turuilla matkamuistona myytäviin lenkurtaviin metallikaloihin, punaisiin, koristeellisesti maalattuihin, luultavasti kiinalaisvalmisteisiin. Yleensä nuo kalat ovat vähintäänkin viisisenttisiä. Pitkälti toista kymmentä vuotta sitten ostin Jerusalemin ortodoksijuutalaisesta kaupunginosasta Mea Shearimista oheisen kuvan esittämän kalakorun. Se ei ole viittä senttiä vaan kaksi, ja sen vartalo taipuu seitsemästä nivelestä. Lisäksi etuevät liikkuvat parina. Se ei ole maalattu vaan emaloitu kolmen värisellä lasilla, vihreällä, valkoisella/kirkkaalla ja oranssilla. Kalassa ei ole mitään leimoja, mutta kolmiomaiseen renkaaseen, josta ketju pujotetaan, on kaiverrettu sanan silver. (Ketju on peräisin muualta.)

 

Minua ihmetyttää, kuka on väkertänyt tuon kalan.

 

Ostin sen rähjäisestä, likaisenruskeasta puodista, mieheltä, jolla oli rähjäiset, likaiset vaatteet, ylipainoa, limaisen haituvaiset ohimokiharat ja samanlaiset tzitzit-langat sekä valpas katse. Puodissa myytiin pääasiassa erilaisia amuletteja, mezuzoita sun muita. Kaloja oli yhdessä telineessä joitakuita, erivärisiä. Siinä kaupassa tuskin oli mitään, mikä olisi ollut ei-juutalaista tuotantoa. Olettaisin, että kaikki oli jopa erittäin oikeaoppista juutalaista tuotantoa. Outoa kalaani tuskin on tehty suuresta esteettisestä intohimosta. Pikemminkin se lienee tehty välttämättömästä pakosta ansaita jokunen ropo sellaisella suurin piirtein säädyllisellä ammatilla kuin jalometallisepän työllä, ja sitten taas kiireesti opiskelemaan tooraa. Tekijä on jokseenkin varmasti ollut paitsi taitava ja kärsivällinen, myös hurskas.

 

Olen käyttänyt kalaa jossain vaiheessa ahkerasti, ja se on päässyt siitä kärsimään. Toiselta puolta emali on päästä lohkeillut pois.