Media syrjäyttää

Hesari on onnistunut vihdoinkin ajautumaan linjalle, joka sopii painettun viestintään paremmin kuin

verkkoon ja tekee siitä kilpailukykyisen.

Johan tuli eilen Hesari Kuukausiliitteineen! Meni vuorokausi siitä toipumiseen…
 

Teema oli totta vai ei.  Onko Enkeli-Elisana tunnettu koulukiusattu itsemurhaaja todellinen henkilö vai ei ja onko Anneli Auer syyllinen vai ei ja? Syrjäytyykö nuoriso, vai haluaako media vain pitää sellaista kuvaa yllä, koska hyvinvointivaltion rahoittaminen käy aina vain vaikeammaksi?
 

Kaikkissa näissä on yksi yhteinen nimittäjä syyllisenä osapuolena. Nimittäin insinöörit. Kaiken pahan alku ja juuri ovat insinöörit ja näissä tapauksissa verkkoviestintä.
 

Enkeli-Elisa -jutussa esiteltiin tutkimuksia muistakin nettiin väsätyistä keinotekoisista henkilöistä, joihin yleisö jostain ihmeen syystä on suhtautunut todellisempina henkilöinä kuin vaikkapa romaanihenkilöihin. Näiden fiktiivisten hahmojen kanssa tekemisiin antautuneet ovat tunteneet itsensä huijatuiksi, jopa hyväksikäytetyiksi, kun on käynyt ilmi, että nämä hahmot ovat olleet luovan inhimillisen työn tuloksia.

 

Tämä on mielestäni sangen merkillistä, mutta ilmeisesti vastaa sitä, kuinka maaseutunäyttämöiden näyttelijöihin saatettiin käydä käsiksi ja kuinka elokuvan alkuvuosina ihmiset heittelivät tavaroita valkokankaaseen, kun suuttuivat elokuvan pahikselle. Nyt uutta on interaktiivinen fiktiivinen hahmo, vaikka tokihan interaktiivisina esiintyneitä fiktiivisiä hahmoja on käytetty mediassa ennenkin. Monet järkyttyvät vielä tänäkin päivänä, kun joskus kahvipöydässä käy ilmi, että sen jälkeen, kun lakkasimme kirjoittamasta lehtiin noin niin kuin oikeita juttuja, minulla ja isännällä on kummallakin ollut sopimus lukijakirjeiden väsäämisestä eräisiin lehtiin. Isäntä tietäkseni jatkaa sitä jopa edelleen. Ihmisellä on luja tarve uskoa siihen, että lehtien lukijakirjeet ovat oikeilta lukijoilta. Mutta tosiasiassa Hesaria lukuunottamatta lukijakirjeitä ei lehtiin kauheasti tule, ja nekin, joita tulee tai noihin minun aikoihini tuli, ei voinut julkaista, sillä ne vastasivat aika pitkälle sitä, mitä nykyisin kirjoitellaan netin keskustelupalstoilla.
 

Ja kuitenkin medialukutaitoa asiakseen opetetaan koulussa.
 

Koska Anneli Auerin tapaus on rikosten osalta ratkaistu kaikissa suomalaisissa työpaikkojen kahvipöydissä jo moneen kertaan, eikä suomalaisten työpaikkojen kahvipöydissä ole ollut mitään epäselvää sitä, etteivätkö nuo kaksi eri rikosvyyhteä kietoutuisi toisiinsa, on syytä kiinnittää vaihteeksi huomiota johonkin muuhun: Anneli Auer oli juuri ennen miehensä kuolemaa onnistunut tekemään - Hesarin mukaan - verkkosivuillaan rahaa, mikä on todellinen saavutus.
 

Auerin useammatkin nettisaitit ovat kaiketi tosiasia, vaikkakaan en ole niillä itse käynyt. Hänen ideansa olivat hyviä sikäli kun Hesarin välittämät tiedot pitävät paikkansa. Saitit oli Hesarin kuvauksesta päätellen suunniteltu viihdekäyttöön naispuoliselle kohderyhmälle, joka oli Auerin niitä tehdessä sosiaalisen median kasvava käyttäjäkunta. Nyt se on jo ilmeisesti suurempi kuin miesten käyttäjäkunta. Itse en tietenkään ole Facebookissa, mutta olen - tietenkin - käynyt katsomassa muiden sivuilta, miten homma menee, ja kyllä se niin on, että naiset siellä ralläävät tavalla, joka asettaa heidän mielenterveytensä tilan kyseenalaiseksi. Eli Auer oli iskenyt hyvään saumaan.
 

Kun Arpanet aikanaan havaittiin hyvin toimivaksi asialliseksi hommaksi sen silloisessa teknisessä kehitysvaiheessa, silloisella valistuneella käyttäjäkunnalla, uskottiin, että koko ihmiskunnan kattava tietoverkko toimisi yhtä asiallisesti. Nyt näyttää olevan niin, että massakäytössä internet soveltuu vain viihteeseen.
 

Lisäksi en malta olla kysymättä, miksi viiden laudaturin kauppatieteen maisteri menee naimisiin ramman, itseään kymmenen senttiä lyhyemman miehen kanssa ja väsää tämän avioliiton aikana neljä lasta? Ja miksi niin älykäs ihminen oli työttömänä niin kauan, että joutui jollekin työvoimatoimiton höpö-höpö -kurssille? Koska näin pienessä maassa joku aina tuntee jonkun joka tuntee sen puheena olevan ihmisen, niin ihmetyttää myös, miksi noin älykäs ihminen ärsytti ympäristöään. Pitikö hän itseään jonkinlaisena yli-ihmisenä? Hyvä koulumenestys voi olla huonokin juttu. Muistan takavuosina kuuleeni erään yksityisen sektorin korkeassa asemassa olevan herran väitteen, että kuuden laudaturin ylioppilaat joutuvat rukoilemaan työpaikkaa nelosia niittäneiltä luokkakavereiltaan.
 

Näin pääsemme kätevästi nuorison syrjäytymiseen. Eli siihen, että sehän ei tosiasiassa syrjäydy. Nuoriso on parempaa kuin koskaan, ja ongelma onkin tämä. Nimittäin on ollut kautta ihmiskunnan historian tapana valittaa, miten nuoriso rappeutumistaan rappeutuu, ja kysyä, miten tämä yhteiskunta voidaan heidän käsiinsä nyt jättää. Tähän asti on aina ollut jotain perusteitakin tälle, mutta nyt ollaan ensimmäsitä kertaa tilanteessa, jossa nuorisossa ei ole mitään vikaa.
 

Yläkouluissa varmaan on järjestyshäiriöitä, mutta jospa me vanhukset muistelisimme omia aikojamme. Meidänkin luokassa oli 41 oppilasta, ja tapahtui vaikka mitä. Kerran vuodessa tuli joku humalassa kouluun sun muuta. Kerran - ei tosin meidän luokalla, mutta meidän koulussa - eräs lukiolaisnuorukainen hypäsi esitelmän päätteeksi ilmapistoolin kanssa opettajan pöydälle ja alkoi osoitella ympäri luokkaa. Ei tietenkään ampunut, siunatkoon sentään. Ellen ole aivan väärin informeerattu, heppu päätyi opiskelemaan oikeustieteelliseen.
 

Mutta murrosiästään toipunut nuoriso on yksiselitteisesti parempaa kuin ennen. Nuorisohan ei esimerkiksi ryyppää enää. Niin minun havaintojeni kuin tilastojenkin mukaan nuorison alkoholinkäyttö on vähentynyt niin, että kohta alkaa Altia itkeskellä. Nuoriso ei muutenkaa rellestä. Kun median vouhotus tuntui olevan dramaattisessa ristiriidassa omien havaintojeni kanssa, kysyin tuossa kevättalvesta asiaa jopa pitkään alallaan toimineelta poliisilta. Joka vahvisti asian: nuorisolla menee paremmin kuin koskaan. Ja jutustelimme siinä oman nuoruutemme tavoista ja siitä, miten vastaavia juttuja ei enää nykyisin esiinny lainkaan. Alkaisi vain Sailaskin muistella oman nuoruutensa ajan kavereitaan...
 

Kun taannoin olin kaupaunginvaltuustossa, useinkin moitittiin milloin mistäkin tihutöistä nuorisoa, mutta kun valvontakameroiden nauhat käärittiin rullilta, asialla olivat yleensä reilusti kolmekympiset eli keski-ikäiset miehet.
 

Se tietenkin on tosiasia, että vanhusväestö kasvaa, eikä yhteiskunnalla ole varaa elättää povellaan syrjäytyvää nuorisoa eli tulevia tuottamattomia aikuisia eli noita keski-ikäisiä miehiä. Naisethan kyllä pärjäävät. (8.7.2012)