Miesten valtaa Uukuniemellä

Vaikka kyllähän ihmiset kusevat silmään toisiaan aina niin paljon kuin ikinä pystyvät, eikä se riipu sukupuolesta.

Uukuniemellä ollaan hyvinkin tietoisia Olavi Ahokkaan vuonna löytämästä 1000 kupari- ja muutaman hopearahan käsittävästä raha-aarteesta, sillä kyseinen 1600-luvun rahoja sisältänyt löytö johti arkeologisiin kaivauksiin löytöpaikalla Papinniemessä.

Mutta Uukuniemellä on pullahtanut esiin muitakin rahakätköjä ja ihan muualta. Ystäväni H:n on löytänyt neteitse mainion uutisointiketjun koskien 1800-luvun lopussa, yli sata vuotta Ahokkaan löytöä ennen, siis, tapahtuneesta rahakätkön paljastumisesta.

 

Karjalatar-niminen lehti kertoo 18.8.1896 seuraavaaa: "Aarre löydetty. Talollinen Matti Muukkosen omistamalta suolta Uukuniemen kirkonkylästä löysi äskettäin omistajan tytär, kun hän meni lehmiin, maan sisästä puisen maitokannun, jossa oli 60 kiloa noin 200 wuoden wanhoja ruotsin waltakunnan waskirahoja. Mainittua suota oli jo kahdesti kynnetty, mutta auraan ei aarre sattunut tarttumaan. Nyt poutakesänä se kuiwi entistä enemmän ja laskeutui sekä wielä lisäksi paloi."


Seuraavan kerran sama lehti uutisoi aiheesta 20.10. samana vuonna 1896. Nyt rahoja ei ollutkaan löytänyt Matti Muukkosen tytär vaan isäntä itse. Lisäksi rahojen kerrotaan löytyneen 14. syyskuuta, vaikka edellisen kerran asiasta oltiin lehdessäkin kerrottu jo 18. elokuuta. Rahojen paino oli kutistunut 50 kiloon, mutta onpahan sitä siinäkin. Rahoja oltiin lähetetty muutama yliopiston raha- ja mitalivaraston hoitajalle, joka oli kertonut rahojen olevan kuningatar Kristiinan (1626-1689, joskin luopui kruunusta 1654) kaudelta.

Ennenpitkää eli 30.1.1897 asiasta kirjoittaa myös Wiipuri-lehti. Rahojen löytäjänä pysyy Matti Muukkonen, joten tarkkasilmäiselle tyttärelle ei kunniaa edelleenkään suoda. Rahojen määrä on tarkentunut 1167 kappaleeseen kuparirahoja, ja ne ovat yliopiston tarkemmassa tutkimuksessa osoittautuneet vielä vanhemmiksi, eli osa on Kustaa II Adolfin (eli Kristiinan isän 1594-1632) ajoilta. Ja mikä tärkeintä, yliopisto on lunastanut rahat 145 markasta 85 pennistä.

 

Mutta yhtä kaikki, nämäkin rahat ovat siltä samalta ajalta kuin Ahokkaan löytämät, eli kun Uukuniemeltä lähdettin mieluusti Venäjän suuntaan, Tveriin sinne Moskovan pohjoispuolelle. Syy lähtöön oli ilmeisimmin se, että rajaseudulla Ruotsin sotajoukkojen oleskelu rasitti talonpoikia, näiden kun piti majoittaa ja muonittaa näitä sekä järjestellä näille kuljetuksia ja palvella muutenkin. Rahoja kätkettiin, koska ei haluttu tyhjän päiten kuljetella niitä edestakaisin. Venäjällähän ei Ruotsin valuutalla mitään tehnyt. Arveltiin nimittäin, että se on aika aikaa kutakin, ja luultavasti olot rauhoittuvat piankin ja voidaan palata takaisin.

Matti Muukkonen ei muutenkaan ole ollut mikään feministi. Hän lienee – tai ehkä Uukuniemellä on ollut useita Matti Muukkosia? – ollut isoisäni ja perhelegendassamme tärkeän äitini isänpuoleisen tädin Emman eno, heidän äitinsä veli, siis. Isoisäni ja äitini tädin isä oli kuollut 1892, ja Virallisesta lehdestä 14.4.1898 eli Emman ollessa 14-vuotias löytyy seuraava ilmoitus: "Koska talolliset Olli Juhonpoika Kuikka ja holhooja Matti Muukkonen ovat siirtäneet, edellinen wälikirjalla huhtikuun 12 päiwältä 1897 300 markasta oman osansa sekä jälkimmäinen kauppakirjalla syyskuun 3 päiwältä 1897 150 markasta holhottaviensa Helena Wilhelmiina [perheen toinen tytär] ja Emma Katri Kuikan osat asukasoikeudesta 1/4 osaan, kruunun tilasta n:o 2 Niukkalan kylästä Uukuniemen pitäjästä ja Sortavalan kihlakunnasta Pekka ja Juoso Kuikalle [perhjeen pojat], jotka täällä ovat anoneet siirrolle wahvistusta…" Että sellainen holhooja. (22.7.2020)