Mökki jälleen talviteloilla

Taas on yksi kesä mennyt. Jos tätä kesää nyt edes oli...

Käytiin pikaisesti laittamassa mökki talviteloilleen. Eihän siinä paljon ollut tekemistä, kun sisko miesystävineen oli nostanut laiturin ja kääntänyt veneen.

Oli jo näyttänyt siltä, että jäämme tänä sesonkina ilman kanttarelleja. En suuremmin välitä siitä sienestä, mutta jos niitä voi kerätä sukkasillaan verannan pielestä, voin jonkun poimia. Saimme nyt siis sittenkin ihan riittävästi kanttarelleja. Vakiopaikossa niitä ei ollut – varmaan lähimmäiset olivat keränneet omaan talteensa, mikä on ihan oikein, mutta kaikenlaisissa ihmeellisissä paikoissa niitä nyt oli.

Paras sieni on koivunkantosieni. Meillä on jäänyt koivupöllejä pystyyn aitan nurkalle, ja niissä kasvaa nyt hyvin tätä mainiota sientä. Niiden poimiakseen ei siis tarvinnut edes kumartua. Ne söimme siitä saman tien.

Kauppiashan sillä seudulla on taas vaihtumassa. Sen kunniaksi oli kaupan pihalla markkinat. Ostimme vaikka mitä. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että saimme lammasta. Oheinen kuva on Suurtuvan tilan kojulta, ja kuten näkyy, kaupan on muuttakin kuin lihaa. Lammasmakkarat söimme heti sinä iltana mökillä grlllaten, kun nyt sattui sää suosimaan, mutta muut lihat toimme kotiin pakkaseen ja nautimme syksyn mittaan Uukunientä muistellen. Pitkästä aikaa oli saatavailla uukuniemeläistä hunajaakin, joten saamme jokusen vuoden tauon jälkeen hunaja-metsämansikkajäätelöä uukuniemeläishunajasta ja -metsämansikoista.

Lauantai-iltana läksin yksikseni kävelemään. Kun lähestyin Kalasataman risteystä, alkoivat soida tsasounan kellot. Olimme käyneet tsasounalla jo markkinoilta tullessamme – olin jälleen kerran yrittänyt ottaa siitä sellaista valokuvaa, jossa näkyisi, että se sijaitsee kallionkielekkeellä –  joten en mennyt nyt sinne, vaan suuntasin vilkaisemaan viimejouluista joulunviettopaikaamme, Vanhaa kanttorilaa. Kun olin tulossa Kirkkolampea ja Pyhäjärveä yhdistävälle rumpusillalle, alkoi puiden lomasta näyttää siltä kuin joku olisi tuonut siihen muovijoutsenia ankkuriin. Mutta sitten joutsenet taivuttelivatkin kaulojaan, joten siinäpä olikin ihan elävä joutsenperhe. Nojasin sillan kaiteeseen ja katselin hyvän tovin niitä, enkä olekaan ikinä ennen ollut yhtä lähellä joutsenia paitsi Heinolan lintutarhassa, missä ne olivat verkkoaidan toisella puolen.

Vanhan kanttorilan pihassa ei näyttänyt olevan autoa, joten kävelin pihatietä hiukan matkaa, mutta en pihaan asti.

Tsasounan kellot olivat lakanneet soimasta ja kävelin kotiin. (25.9.2017)