Mökkikesä 2009 0.1

Pääsääntöisesti vapunpäivää ei olla Uukuniemellä tuhlattu marssimiseen. Mainittu päivä on perinteisesti aloitettu lajittelemalla maahan pantavat perunat, ja iltapäivästä on kuulema suoritettu sonnan ajoa.

Olisi ollut aikaa olla mökillä vaikka koko viime viikko, mutta säät eivät oikein suosineet. Mutta tiistaina väitettiin uukuniemi.infoon ilmaantuneessa Papinniemen webkamerakuvan yhteydessä, että siellä päin olisi ollut 16 astetta lämmintä. Tämä sai meidät tekemään päätöksen lähteä keskiviikkoaamuna anivarhain päin Uukuniemeä.

 

Aamu oli kolea. Hyvä ajosää. Matka sujuikin oikein hyvin, mutta käydessämme Kesälahdella syöttämässä pollen ja nauttimassa apetta itsekin totesin, että johan on kylmä. Seuraava pysähdyspaikka oli Niukkalan Sale. Pihassa ei ainoatakaan autoa. Sisälle mennessämme ei näkynyt aluksi edes kassalla ketään. Leipähyllyssä ei ollut lemppariamme Parikkalan Pikapullan Lounasleipää, mutta oli kaksi Aittaleipää, ja ostimme ne molemmat. Sillä aikaa kun isäntä kävi ostamassa Hoviselän kahvilasta uukuniemi.infon sivuilla mainostetun design-linnunpöntön, vedin lähinnä sattumalta auton peräkontissa majailleet toppahousut farkkujen päälle.

 

Kohta sitten käänsin auton nokan risukossa olevaan koloon, jossa arvelin kulkevan mökkitiemme. Se paljastui varsinaiseksi mutajoeksi. Pysäköin auton vähän matkan päähän risukkoon kelirikkojen varalle raivattuun paikkaan. Paikka oli päässyt vähän vesakoitumaan, ja etenkin takaoven kohdalle sattui varsin tiheä pajupensas, mikä kirvoitti siippani huudahtamaan: ”Raivatkaa metsää, että saadaan anoppi ulos autosta!”.

 

Ja sillä sekunnilla kun äitini oli saatu ulos autosta, alkoi sataa. Mökille oli siltä kohden vielä vähän matkaa, ja siinähän kanniskelimme tavaroita kulkien väliä edestakaisin. Sateessa. Järvi oli tukevasti jäässä, ja siihen piti saada reikä, mistä ottaa vettä saunanpataan; mökkiä oli lämmitettävä saunankin kautta. Sisälle talvehtimaan otetut pihakalusteet piti kantaa ulos, ja kun pihalla pressuissa olleet oli purettu paketista, vaihdoimme kuivat vaatteet ja istuimme pohtimaan, että kenenkäs idea tämä nyt olikaan ollut. Jäälle rantakoivun alle muodostuneeseen lätäkköön tipahteli vettä.

 

 

No, sää siitä kirkastui seuraavana päivänä, ja lätäkkökin näytti jo iloisemmalta.

 

Perjantaina eli eilen kävimme Seurojen talolla vappujuhlassa. Siellä muisteltiin sitä, kun Uukuniemellä oltiin edellisen kerran nähty vappumarssi. Tämä oli tapahtunut vuonna 1945, ja siihen oli osallistunut kolme miestä, jotka olivat sonnustautuneet punaisesta kreppipaperista tehtyihin hattuihin. Satoi, ja kreppipaperista valui väri niin, että miehet olivat lopulta todellakin punaisia.

 

Kotimatkalla saimme kuulla, että Uukuniemellä olisi ollut vappumarssi myös 30-luvulla. Osanottajamäärä oli ollut sama, henkilöt ilmeisesti eri.

 

Pääsääntöisesti vapunpäivää ei siis olla Uukuniemellä tuhlattu marssimiseen. Mainittu päivä on perinteisesti aloitettu lajittelemalla maahan pantavat perunat, ja iltapäivästä on kuulema suoritettu sonnan ajoa.

 

Jouduimme lähtemään Uukuniemeltä jo tänään lauantaina. Ajoimme ohi hautausmaan, jolla olivat menossa selvästikin ennennäkemättömät haravointitalkoot. Saman verran autoja on läjässä yleensä vain Papinnimen juhannuskokolla.

 

Mökiltä poispäin tultaessa ei matkan puolivälin tienoissa ole oikealla puolen tietä oikein kahvipaikkoja. Nyt näytti Tohmajärvelle ilmaantuneen uusi toiveita herättävä liikeyritys, joten menimme tutustumaan. Samassa rakennuksessa sijaitsi osuuskunnan ylläpitämä Kassan Baari ja Veskun valinta-niminen myymälä. Menimme ensin baariin siinä toivossa, että saisimme kahvia. Toivo ei ollut aluksi kovin suuri, sillä ovesta näkyi suoraan vessan pöntölle. Mutta kahvin saanti onnistui kuin onnistuikin, sillä kesäaikana baarin oli kuulema määrä toimia päivisin matkailijain virkistyskeitaana eikä olla vain iltakäytössä kuten talvisin. Paikka vaikutti jotenkin kaurismäkimäiseltä, mutta arvio osoittautui vääräksi – siellä oli kuvannut Markku Pölönen. Lamput oli tehty työmaavalaisimista, jotka roikkuivat katosta heijastiminaan auton pölykapselit. Tuoleina olivat vanhat pulpetintuolit.

 

Kaupan puoli oli kyllästetty testosteronilla. Ensinnäkin siellä notkui huomattava määrä eri-ikäisiä mieshenkilöitä. Appelsiineja myytiin kappalehintaan. Muista myyntiartikkeleista mainittakoon Hankkijan lippalakit ja Kotiteollisuus-T-paidat. Kyllä sieltä maitoakin sai, äitini jopa osti sitä.

 

Yritykset olivat kovasti kiinnostavia. Baarin vieraskirjaan kuitenkin kirjoitin, että olisi mukavaa, jos kahvin kanssa saisi suolaisena vaihtoehtona pitsan sijaan ihan sämpylääkin, vaikka ymmärrän, että imagosyistä toivettani ei ehkä kannata ottaa huomioon. (2.5.2009)