Olenko siniverinen?

Vai vain sukua Aatamille ja Eevalle?

Usein sukututkimukseen antautuvat etsivät esi-isiensä syövereistä aatelisia tai muita merkkihenkilöitä. Minä olen aina ylvästellyt sillä, että olen läpikotaisin rahvasta. Mutta kun riittävästi kaivaa, näyttää törmäävän aatelisiin sukulaisiin.

Uukuniemen Niukkalan kylään eli äitini esi-isien naapuriin tuli Käkisalmesta 1683 arrendaattoriksi Olaff Bergh (1647–1725), ts. hän oli siis vuokrannut kruunulta oikeuden kantaa veroja tältä alueelta. Tällaiseen järjestelyyn oltiin Etelä-Karjalassa päädytty, kun suuressa reduktiossa oltiin peruttu takaisin kruunulle Kristiinan ylenpalttisia lahjoitusmaita ja kun kruunu sitten kohtasi alituisia vaikeuksia yrityksissään itse koota verojaan.

Olaff Berghin puoliso Elisabeth Arendsdotter Reiher (1667–1728) oli ruotsalaista aatelissukua, ja nämä sukulaissuhteet kiertyvät myös yhteen Suomen kolmesta kreivillisestä suvusta. Bergit (johon muotoon nimi pian yksinkertaistui) osoittautuivat erittäin sikiäväksi suvuksi, mistä on ollut se käytännön seuraus, että kaikilla uukuniemeläissyntyisillä virtaa suonissaan hitunen sinistä verta.

Olen nyt joutunut, oikein joutumalla joutunut, värittämään sukupuuhuni sinisellä yhden linjan. Nääs kun Agnetha Berg oli äitini (isänpuoleisen) isoäidin isoäiti, ja tämän Agneksen isoisän isoäiti oli Elisabet Reiher.


Mutta kun riittävän pitkälle mennään, kaikkien sukulinjat päätyvät Aatamin ja Eevaaan, myös Elisbeth Reiherin – tämän toki myönnän. Mutta sinne asti minun 180-senttinen sukupuunikaan ei yllä. (26.5.2021)