Olympialaisten avajaiset

Vanhuus ei

tule yksin, ja niinpä

olen minäkin vanhaksi tultuani nyt ensimmäisen kerran tuijottanut töllöstä olympialaisten

avajaisia.

Eilen illalla jysähdin jotenkin television ääreen, kun sieltä alkoivat Lontoon olympialaisten avajaiset.
 

En tiedä, millaisia olympialaisten avajaiset yleensä ovat, sillä en ole eläessäni vaivautunut katsomaan moisia. Olettaisin, että tapana on jotenkin kuvata järjestäjämaan historiasta ja nykyisyydestä sitä, mitä järjestäjämaa itse erityisen arvokkaana pitää. Iso-Britannia arvostaa näiden avajaisten mukaan historiassaan teollistumista ja kansallista terveydenhoitojärjestelmäänsä. Ylivoimaisesti vahvin painopiste avajaisohjelmassa oli kuitenkin populaarikulttuurilla. Korkeakulttuurisinta esiteltyä oli elokuva, ja siinäkin varsin viihteelliset ainekset kuten James Bond - jopa kuningatar oli alistettu James Bondin palvelukseen. Musiikissa pitäydyttiin pelkästään listahitteihin, ja jouduimme kaikki, koko maailman väestö, toteamaan, että niin se vain on Sex Pistolskin muuttunut osaksi establismenttia. Lastenkirjallisuus oli ansaitsemassaan arvossa, ja se tuleneekin olemaan asia, johon kenties ryhdyn itsekin tässä tulevaisuudessa paneutumaan.
 

Gbtimesin sivuilta luin, että Kiina olisi onnistunut pakottamaan Lontoon olympialaisten nettisivut noudattamaan omia sensuurilakejaan, ja sivuston pitäisi ennakkoon ilmoittaa kaikesta sisällöstään Kiinan teollisuus- ja informaatiovirastoon. Tämä on kyllä mielenkiintoista, ja jos näin on, ja olisi toivottavaa, että Lontoosta kumottaisiin tämä tieto, jos näin ei ole. Ollaanko Briteissä suomettuneita? (28.7.2012)