On niitä uusiakin uskonlahkoja, jopa Suomessa

Joskus tekisi mieli kysyä, eikö ihmisiltä voida odottaa mitään omaa vastuuta omasta uskonnollisiin yhteisöihin kuulumisestaan ja niissä toimimisestaan.

Tänään tulleessa Hesarin Kuukausiliitteessä oli kiintoisa juttu Koivuniemen lahkosta. Kiintoisa tämä lahko on siksi, että se on verrattain uusi, 1980-luvulta peräisin, ja sen jäsenet ovat hyvin koulutettuja.

 

Muuten se on kuten kaikki lahkot eli hierarkkinen, fundamentalistinen ja taipuvainen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

 

Noissa ensin mainituissa kiinnostavissa piirteissään se muistuttaa Opus Deitä. Opus Deikään ei houkuttele piiriinsä ns. tavan rahvasta huono-osaisista puhumattakaan, sillä se ymmärtää itsekin olevansa äärimmilleen viritettyä kristillisyyttä heavy usereille. Opus Deillä kuitenkin on jonkinlaisia hyväntekeväisyyteen viittaavia toimintoja kuten  oppilaitoksia aina yliopistotasolle asti. Koivuniemellä ei ainakaan tämän jutun mukaan ole minkäänlaisia. Sen sijaan Koivuniemellä on firma, joka tuottaa erinomaisella tavalla voittoa, suurimmaksi osaksi siten, että palkat ovat alhaiset mutta työntekijät todellisia osaajia, jotka tekevät työnsä kotonaan, mikä merkitsee, ettei tule kuluja toimitiloista.

 

Kuulostavat erinomaisilta, nuo työjärjestelyt. Siinähän pääsee tosiaankin keskittymään itse työhön, toisin sanoen siihen, mihin on saanut koulutuksen, ja välttyy kaikelta siltä, mikä useimmilla työpaikoilla vie suurimman osan ajasta eli kaikenlaiselta small talkilta, politikoimiselta ja valtapeliltä.

 

Olen lueskellut tässä Jaana Venkulan kirjaa Tekemisen taito, ja siinä puututaan nyky-yhteiskunnan tekemisestä vieraannuttavaan työkulttuuriin. Suurin osa ihmisistä ei oikeastaan tee työpaikallaan mitään. Palkka maksetaan pelkästä konformismista, tyytymisestä vallitseviin normeihin ja korrektista käyttäytymisestä. Venkula väittää, että vain tekevä ihminen on onnellinen ja että kaiken maailman masennukset sun muut johtuvat vain todellisen, kunnollisen, rehellisen tekemisen puutteesta, ja tekemisellä Venkula tarkoittaa tosiaankin fyysistä toimintaa, joksi hän ei lue tietokoneen näpyttelyä eikä muutakaan nappuloiden painelua.

 

Venkula mainitsee hiukan epämääräisesti, että käsillä tekeminen olisi muinaisina aikoina ollut syy tiettyjen ihmisaivojen osien kehittymiseen sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Muistelen itse lukeneeni asiasta kokonaisia teoksiakin, vaikuttavin niistä Merlin Donaldin teos Origins of the Modern Mind, kognitiotieteen klassikko. Tämä tosiaankin saattaisi viitata siihen, että aivot voisivat normaalisti toimiakseen käsillä tekemistä.

 

Ymmärrän siis oikein hyvin, että jotkut ovat siirtyneet Nokiasta huonommin palkattuihin hommiin Koivuniemen firmaan, joissa saa keskittyä rauhassa tekemiseen.

 

Olisin itsekin valmis sietämään pientä fundamentalismia hintana mielenkiintoisesta työstä, johon voisi todella keskittyä. Aika monet ovat olleet maailman sivu taipuvaisia samaan, ja tulokset ovat olleet kohtalaisia. Esimerkiksi luostarit ovat kautta aikain olleet erittäin tehokkaita firmoja. Ja maastamme löytyy muitakin varsin hyvin menestyviä, uskonnollisen vakaumuksen omaavien henkilöiden omistamia yrityksiä kuin vain tuo Koivuniemen.

 

Hesarin Kuukausiliitteen jutussa kauhisteltiin Koivuniemen lahkon menoa, vaikka siinä säännöllisin välein muistutettiin, että lahko on eksklusiivinen. Siihen ei niin vain liitytä eikä ajauduta vasten omaa tahtoa. Tässä se muistuttaa siis Opus Deitä. Lisäksi jutussa kauhistelujen välissä muistutettiin siitäkin, että jäsenet ovat korkeasti koulutettuja, eli heillä pitäisi olla kykyä selvitä tuon kaltaisista älyllisistä haasteista ja osata varoa. Melkein tekisi mieleni syyttää noita hyvin koulutettuja jäseniä siitä, etteivät ole pitäneet pomoaan sitä vertaa aisoissa, että lahko voisi kukoistaa. Jäsenten leväperäisyydestä johtuva lieveilmiöiden paisuminen on nyt johtamassa siihen, että tuokin lahko menettää hyväksyttävyyttään valtakulttuurin silmissä. Se harmittaa minua, sillä onhan se kerta kaikkiaan kiinnostavaa, että tuollaisia voi syntyä.

 

Lisäksi on harmi, että varsinkaan naispuolinen henkilö ei voi liittyä mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Minä niin haluaisin, mutta kun ne ovat alttiita ajautumaan Koivuniemen kaltaisten despoottimiesten johtamiksi, ja tätä johtamista leimaa jotakuinkin säännönmukaisesti naisten alistaminen ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Ja sehän ei käy. Tähän ongelmaan voisi löytyä lääketieteellinen ratkaisu - despoottiset johtajat ovat aina miehiä, joten tuo uskonnollisten järjestöjen despoottinen johtaminen on yhteydessä tiettyyn geneettiseen perimään eli äkkiseltään tarkasteltuna y-kromosomiin ja sitä kautta tiettyyn elimelliseen perustaan. Jos hyvää tahtoa riittäisi, tämä ongelman ratkaisuun voitaisiin ymmärtääkseni soveltaa vaikkapa leikkaushoitoa. (Vapaaehtoiselta pohjalta tietenkin…)(4.12.2010)