Onko Tahvana talossa?

Vai kaadetaanko uuni?

En tiedä, mistä tuo otsikon sanonta juontaa juurensa, mutta sillä lienee jotain tekemistä sen kanssa, että Tapanin päivänä, ikään kuin kolmantena päivänä jouluaatosta lukien, voi jo nousta kuolleista ja ryhtyä taas käymään kylillä.

 

Meilläkin kävi äitini.

 

Äitini oli aikanaan iloluontoinen karjalaistyttö. Pikkutyttönä hän joutui Pohjanmaalle evakkoon. Pohjanmaa ei ollut hänen mielestään kaksinen paikka. Siellä pitää hänen mukaansa olla tasaisesti. Äitini mielestä elämän tarkoitus on polkka ellei se sitten ole jenkka, ja raaka vodka on oikein hyvä ruokajuoma. Minun suhteeni äiti on aina epäillyt, että olen ainoastaan kliinisesti elossa, joskin sen toteamiseen tarvitaan melko tarkat mittarit.

 

Nyt äitini alkaa vähän kerrassaan hyytyä. Hän jätti ajokorttinsa uusimatta. Se oli virhe, sillä hän on nyt jysähtämässä neljän seinän sisälle. Hänen jalkoihinsa sattuu, eikä hän pääse kunnolla kävelemään. Tavarat eivät pysy hänen käsissään – kuulemma hänen kätensä tekevät mitä tahtovat.

 

Viime kesä oli ensimmäinen, jona hän kävi mökillä vain meidän kanssamme. Hänen liikkumisensa siellä kivikossa on jokseenkin toivotonta. Varsinkin loppukesästä, kun yöllä jo pimeni, hänen oli vaikea päästä pihan perälle, koska hän tarvitsi kävelysauvat, ja mitenkäs niiden kanssa pidät taskulamppua? Niinpä isäntä ostikin hänelle joululahjaksi lippahatun, jossa on otsalamppu.

 

Mutta siitä huolimatta suunnittelimme normaaliin tapaan joulun seudun päivällisellä, milloin lähdetään seuraavan kerran mökille… (26.12.2010)