Pääsiäinen 2018

Pääsiäinen vietettiin Suonenjoella, kun ei päästy Uukuniemelle, vaikka vähän yritettiin.

Ajeltiin tänne Suonenjoelle palmusunnuntain viettoon perjantai-iltana. Oltiin varauduttu ankariin lumitöihin, sillä niiden kahden viikon aikana, jona emme olleet täällä käyneet, oli satanut aika tavalla lunta.

Mutta Hannu oli käynyt lumilngolla vetäisemässä meidän autolle kolon tuohon varmaan virallistenkin mittausten mukaan metriseen hankeen.

Eilen olisi ollut veljeni syntymäpäivä. Emme vieneet tullessamme kynttilää, sillä arveltiin, että Vehmasmäen hautausmaalla on nyt vielä enemmän lunta kuin kahtena edellisenä veljeni kuoleman jälkeisenä syntymäpäivänä, ja tuolloinkaan emme olleet sitä hautaa löytäneet. Nyt siellä kylläkin on kivi, joka olisi ehkä vähän lumesta pullottanut…

Niinpä tein eilen vain virpomavitsoja karkkipaperiruusuin. Venäläisiä karamellipapereita ja suonenjokelaista punapaatsamaa. Alkuun oltiin haaveiltu, että oltaisiin menty koko täksi hiljaiseksi viikoksi Uukuniemelle. Siellä olen nähnyt virpomavitsoja vainajien haudoila, ja koska meillä piti kotona aina virpoa kaikki lähisukulaiset – ja minä virvoin äidin aina hänen elämänsä loppuun asti – olisin voinut nyt viedä virpomavitsan hänen kummulleen. Mutta meille ei ollut sijaa siinä majatalossa. Ollaan kyllä oltu pääsiäisiä omalla mökillä, mutta silloin on ollut hiukan erilaiset kelit.

Luen Steven Pinkerin uusinta, ja veikkaan, että hän saa vielä kirjallisuuden nobelin. (25.3.2018)

 

Hyvää matkaa, Vesu!

 

Uukuniemi-kirjan dead line on siirtynyt pariinkin kertaan. Nyt se näyttää kuitenkin valmistuvan, ja toissapäivänä oli edessä selvitykset viimeisestä kuvasta, joka koski Veikko Ivanoffin pöydältä ottamaamme kuvaa. Olimme nimittäin käyneet haastattelemassa häntä kirjaa varten viime keväänä. Hän tiesi hyvin sen tragedian, mikä äitini perhettä oli hänen nyt asumansa tilan suhteen kohdannut ja selvensi meille joitain yksityiskohtia, joita olinkin jo ehtinyt maakunta-arkistossa ihmetellä.  Hän jopa kaivoi meille kirjaan kuvattavaksi äitinsä hiihtokilpailupalkintolusikankin, joskaan sitä kuvaa kirjaan ei nyt tule.

Mutta nyt tarvitsin vielä tietää yhdestä hänen pöydältään ottamastamme asetelmasta, keitä kenties olivat asetelmaan kuuluneen valokuvan henkilöistä eräät. Niinpä otin puhelimen kysyäkseni asiaa, mutta muuta ei kuulunut kuin että numero ei ole käytössä. Se oli vähän outoa, sillä olihan sama numero toiminut aiemmin. Rupesin tarkastamaan sitä kuitenkin Fonectasta, jossa sen kohdalla luki että Veikko Ivanoffin perikunta.

Ei voinut olla totta. Soitin Alille, ja totta vie, aggressiivinen syöpä oli vienyt Veikon muutamassa kuukaudessa, ja hautajaiset olivat olleet viime lauantaina.

Hyvää matkaa Veikolle!

Ja muille hyvää pääsiäistä.

Tein meille oheisen pääsiäiskakun. Keltaiset ruusut ovat äitivainaan vakiomallia, tehdyt säilykepersikkasiivuista. Vihreä on elintarvikevärillä värjättyä mangososetta. Tämän kanssa kippistämme illalla maljan niin omien sukulaisvainajiemme kuin Veikonkin muistolle. Ja valmistuneelle Uukuniemi-kirjalle, jonka yksi kuva jää nyt vähän vajaille tiedoille. Edessä on vielä oikoluentaa, mutta ensi viikolla kirja lähtee painoon. (30.3.3018)