Pahuus on insinöörit

Olenko muistanut koskaan mainita, että pahuuden ydin on tekniikassa ja personoituu insinööreissä?

Olin tuossa muutaman päivän mökillä. Äiti halusi Ailin syntymäpäiville, ja veljeni oli siellä juuri käytyään kertonut, että on hirmuisesti kanttarelleja ja mustikoita.

 

Veljeni tiedot pitivät paikkansa. Varsinkin mustikoiden määrä oli järkyttävä. En ehtinyt saada edes pienen pientä koloa meidän tontin mustikkamäärään. Toivottavasti sisareni pääsee sinne marjaan… Sienistä osa oli kuivunut, mutta sain niitäkin aivan riittävästi. Koko korjaamani sato on omalta tontilta, joka on todella pieni.

 

Tänään piti lähtemän pois, sillä huomenna pitää olla Etelä-Pohjanmaalla. Mutta kävi ilmi, että auto oli herennyt toimimasta normaalisti. Se putputti mennessään eikä kiihtynyt. Vähän kuin olisi jäänyt käsijarru päälle. Kahdeksaakymppiä ei tahtonut päästä maantiellä normaalia mäkeä ylös viitosella.

 

Kävin matkan varrella parilla huoltoasemalla kysymässä, osaisiko niiden henkilökunta tehdä asialle jotain. Niissä ei ollut olemassakaan sellaista henkilökuntaa. Joten soitin lopulta viime minuuteilla – pääsimme lähtemään Uukuniemeltä vasta iltapäivästä, sillä varsinkin meidän saunamökki piti laittaa talviteloilleen – Kuopioon merkkihuoltoon. Sain ajan huomisaamuksi klo 8.

 

Autot ovat kyllä kerta kaikkiaan viho viimeisiä kapineita tässä maailmassa! Eikä mikään ole epäluotettavampaa kuin insinöörien tekemät vempaimet!

 

Olimme perillä Kuopiossa joskus kuuden ja seitsemän välillä. Sitten pakastin marjat ja keitin osan hilloksi, koska pakastimeen ei mahtunut. Sienet olin käsitellyt jo mökillä, joten ne tarvitsi vain siirtää pakastimeen. Ja nyt alan hermoilla koko yöksi sitä, miten autoni laita on ja pääsenkö töihin ajoissa.

 

Minulla on selkeä käsitys pahan olemuksesta. Paha on insinööri. (6.8.2012)