Pellavakangasta ja villashaali

Näihin pellavaisiin pöytäliinaan, pyyheliinaan ja kokeilupalosita tulevaisuudessa kenties syntyviin patalappuihin päättyi tämä kudontasesonki.

Kankuri oli jälleen viikonlopun mielipuuhassaan. Sain aikaan lähemmäs kolmemetrisen tällaisen lehväkuvioisen kaitaliinan. Meillähän on ruokapöydän päällä se kaksi meträ korkea kullalla sörvelletty kuollut lehti - siis maalaus. Täällä on tällaiselle järjestelylle sopiva huonekorkeus, nääs.

 

Ja samalla sidoksella ja poljennalla tällaisia mustalehväisiä keittiöpyyhkeitä, toisessa sininen reuna ja toisessa ruskea.

Värikokeilupalasta saa jälleen korkean tason patalappuja, jos joskus vielä jaksaa askarrella. (20.4.2015)

 

 

...ja vielä yksi shaali

 

Pitihän se vielä kerran käydä kutomassa jotain, eli äitienpäivälahjaksi hartiashaali. Äiti valittaa usein, että on kylmä, mutta haluaa villatakin vain hartioille. Pyörätuolissa istujan hartioille on helpompi kietoa shaali kuin villatakki. Tai niin minä ainakin kuvittelen.

 

Tämä shaali tuli minulle halvaksi, sillä käytin tähän äidin omista nurkista löytyneet liukuvärilangat. Niiden omistussuhteet saattoivat kylläkin olla vähän epämääräiset. Mutta langat olivat olleet äidin huushollissa/huusholleissa vuosikymmenet, joten katsoimme niiden omistuksen siirtyneen äidille ja hänellä siksi ollen oikeuden antaa ne minulle.

 

Voi siis olla, että langat ovat alkujaan siskoni. Niistä oli neulottu vähän matkaa jotain, ilmeisesti villapaidan etu- tai takakappaletta, mutta hankkeesta lienee luovuttu, kun oltiin havaittu, että väriliukuma on villapaitamittakaavassa aika lyhyt ja väritkin suoraan sanottuna rumat - kerassähän langat olivat mitä ihanimmat. Tässä shaalissa väritilanne on helpottunut siksi, että sinivioletit ja vaalean oliviinvihreät loimilangat taittavat kuteen värejä - ruskeaa sammaleenvihreään ja sinista hopeanhohtoiseksi.

Äiti ei lue blogiani, joten lahja tulee kyllä olemaan riittävä yllätys. Äitihän ei tiennyt, mihin tarkoitukseen langat käyttäisin.

Mutta nyt alkaa olla aika lopetella näitä kudontaharrastuksia ja siirtyä hiljalleen realiteettien pariin. Reaalimaailmaan siirtyminen merkitsee esimerkiksi kymmenen kilon painonpudotusta, minkä aloitin eilen. En ymmärrä, miten olen päässyt näin lihomaan. Ehkä kutominen lihottaa? Yhtä kaikki, kesäkuun loppuun mennessä viimeistään minun on oltava normaalissa painossani. (28.4.2015)