Pietarissa alkaa olla yliputsattua

Pietaria siivotaan niin kovalla kädellä, että kohta se on kuin Disneyland, mutta onneksi museoiden lipunmyyjät (Erartaa lukuunottamatta) ovat vanhaa, hyvää, yrmeää neuvostomallia.

Kävimme alkuviikosta Pietarissa, ja kävimme Aleksateri Nevskin luostarin yhteydessä olevalla hautausmaalla. Sinne oli pääsymaksu, ja siellä saattoi havainnoida esimerkiksi miesihaneiden muuttumista aikakaudesta toiseen, kuten yllä oleva kuva osoittaisi, ellei se olisi verkkoviestinnän ja sen 72dpi:n resoluution tuhrima.

Lähemmäs 30 vuotta sitten kävimme kaupungissa nimeltä Leningrad, ja siellä oli samalla maantieteellisellä paikalla hautausmaa, mutta sinne ei ollut pääsymaksua ja se toi mieleen sympaattisen viidakon. Lähes 30 vuotta sitten siellä halailtiin ja ryypättiin, kuten viereinen kuva osoittaisi, ellei se olisi verkkoviestinnän ja sen 72dpi:n resoluution tuhrima. Yhden lentäjäsankarin haudalla oli tuolloin muistomerkkinä lentokoneen ehta propeli. Nyt sitä propelia ei enää ollut. Eikä halailijoita.

 

Arvostan kovasti sitä, että Putinin aikoina pultsarit ja ja paska on siivottu Pietarin keskustan katukuvasta, ja aivan erityisesti arvostan Pietarin vessojen siisteyttä. Mutta joissain suhteissa on ehkä menty liian pitkälle ja lapsi, venäläisyys, on alkanut mennä pesuveden mukana.

Itse luostarin kukkapenkissä on sentään edelleen hiukan perivenäläistä tunnelmaa.

Aleksanteri Nevskin luostarista ei ole olemassa minkäänlaista kirjallisuutta, ja Pietaria yleisesti esittelevissä teoksissa siitä on vain lyhyitä mainintoja. Sen kirkko ei ole vähimmssälkään määrin puhdaslinjainen, ja tämä luultavasti hävettää venäläisiä niin, että koko luostari haluttanee vaieta kuoliaaksi.

Kirkossa nimittäin on kuvia joka lähtöön, eikä suurin osa noudata virallista ikonikäytäntöä. Tihvinän Jumalanäitien seassa on isoja barokkimaalauksia ja kuvia, jotka ovat jonkinlaisia pastisseja länsimaisista renessanssimaalauksista.

En tiedä, olisiko kirkossa saanut valokuvata vai ei, mutta pidättäydyn periaatteesta valokuvaamisesta käytössä olevissa uskonnollisissa tiloissa. Siispä jäi harmittaman, ettei minulla ole nyt kuvaa edes henkilökohtaiseen muistelukäyttöön eräästä villistä ikonista, josta ei oikein löydy reproduktioita. Mainitussa ikonissa Jumalanäiti nimittäin on kuin maatuskanukke.

Minua hirvittää, että rupeavat siellä renoveeraamaan olemattomiin tällaiset helposti mauttomisksi tuomittavat, populaaria kuvastoa mukailevat uskonnolliset kuvat. En tiedä miltä ajalta 'maatuskaikoni' on, enkä ihmettelisi, vaikka se olisi tehty neuvostoaikaan vastaamaan silloisia turisteeraustarpeita. Ja jos se sellainen on, se pitäisi ehdottomasti säilyttää luostarin kirkossa kuten koko se muukin sillisaaatti. Maailma on virtaviivaisia kirkkoja väärällään, joten yhden sillisalaatin voi hyvin pitää sillisalaattina. (21.7.2013)