Piirakat käenpesässä

Ja hyvää ystävänpäivää!

Olenkin jo maininnut, että minulla on suoritteilla fyysisen kuntoni lähes normalisoiminen. Normalisoiminen on tällä iällä mahdotonta, ja hitaastikin pitää edetä tässäkin vähässä tai saa selkänsä hajalle.

 

Lisäksi pyrin normalisoimaan kevään kuluessa ylösnousuaikani. Paras aika herätä aamulla on mielestäni klo 05, mutta viimeaikoina olen jostain syystä herännyt jotakuinkin samoihin aikoihin kuin muutkin ihmiset.

 

Rupesin huijaamaan itseäni tässä heräämisasiassa siten, että keitin eilen illalla riisipuuroa siinä tarkoituksessa, että nousisin aamulla ylös paistamaan karjalanpiirakat aamiaiselle. En ihan viideltä noussut, mutta sinne päin, ja kuvassa on aamun sato Viipurin kauppahallista ostetun leivinliinan Karjalan käkösten hautomana.

 

Kuvassa on myös äitivainaani piirakkapulikka. Tai melkein, sillä äiti sorvautti jollain tutullaan oman piirakkapulikkansa mukaan joukon vastaavia kapineita – ja äidillähän oli tuttuja joka lähtöön – ja tuo minun kappaleeni on tuota uustuotantoa. Äidin mielestä kaupoissa myytävät karjalanpiirakkakaulimet eivät olleet mistään kotoisin. Ihan väärät kaaret...(14.2.2022)