Pitkäperjantai ja Välimeren pohjukka

Sää on vahvassa ristiriidassa päivän teeman kanssa, mutta saadakseni osan kärsimyksestä, tein

eilen jotain, minkä tekemistä vihaan, eli leivoin. Tein amerikkalaiseksi kutsutun juustokakun, joka toisin on sama

asia kuin puolalainen sernik - reseptit ovat aivan identtiset.

Olen pääsiäisen vietossa Kuopiossa; Kallaveden yllä on auringossa hohtava läpitunkematon sumu, ja vaikka kello on vasta puoli kahdeksan aamulla, aurinko sulattaa huurretta puista.

Aamun Helsingin Sanomissa kerrottiin, että paavi tosiaan oli eilen käynyt jalkoja peseskelemässä roomalaisessa nuorisovankilassa. Jalkojaan pesettämään oli päässyt 12 nuorisorikollista, kaksi näistä tyttöjä, mikä on ennenkuulumatonta kristikunnan historiassa. Jalkojaan pesettäneet nuoret eivät olleet edes kaikki kristittyjä, vaan mukana oli myös muslimeita ja peräti ateisteja. Esimerkiksi toinen noista tytöistä oli kuulema serbialaistaustainen islaminuskoinen.

Ennen tätä pidetyssä messussa paavi oli komentanut pappinsa kertakaikkiaan lopettamaan joutavanpäiväisen itsestutkiskelun ja ryhtymään vihdoin ja viimein niihin hommiin, joista Uudessa testamentissa on puhe.

Ja jo vielä tätäkin ennen paavi Franciscus oli ilmoittanut, ettei hän aio asettua asumaan Vatikaanissa paavin residenssinä aina ennen toimineeseen penthouse'iin vaan aikoo majailla jatkossakin kerrostalokaksiossa. Myönnytyksenä traditiolle paavi oli kuitenkin luvannut käyttää tuota kattohuoneistoa virallisena vastaanottotilana, mutta mihinkään penthouseihin hän ei muuta.

On julkinen salaisuus, etten minä kuulu kirkkoon enkä mihinkään muuhunkaan uskonnolliseen enkä poliittiseen järjestöön, mutta nyt tässä aletaan lähestyä tilannetta, että menen pian Suomen katolisen seurakunnan sivuille ja alan selvittää, miten katoliseen kirkkoon voi liittyä.

Eilen illalla television paikallisuutisissa haastateltiin nuoria miehiä, jotka olivat Tahkovuorella pääsiäsispyhinä kaverin 30-vuotissynttäreitä viettämässä. Toimittaja, jonka täytyy olla pohjalaista syntyperää, kysyi, menevätkö koko pyhät nyt vain juhlimiseen, mihin yksi savolaisnuorukaisista vastasi, että jos Jeesus kuoli, niin he aikovat pysyä elossa.

Mikä oli teologisesti erittäin korrekti vastaus, josta lisäksi voidaan päätellä, että tästä nuoresta miehestä saa joku naisihminen vielä hyvän isän lapsilleen. Ellei sitten ole saanut jo.

Pääsiäisen tapahtumat sijoittuvat Välimeren pohjukkaan, missä jo tuolloin ajan laskun alussa oli hengenvaarallisen levottomat olot, eikä tilanne sittemmin eli 2 000 vuodessa ole muuttunut siellä millään tavalla. Ikään kuin pääsiäsisen kunniaksi katsoin eilen nauhoitettuna toisen tuotantokauden toisen osan israelilaisesta tv-sarjasta Sodan vangit.

Ensimmäinen tuotantokausi oli päättynyt siihen, kun kävi ilmi, etteivät kaksi juuri vapautettua israelilaista sotavankia olleetkaan ottaneet hengiltä kolmatta, kuten olivat pelänneet.

Tämä paljastuu oudosti, mutta yhtä kaikki, loppupelissä paljastavan CD:n miehille antaa vastikään edesmenneen Mossadin pomon vaimo. Mies oli käskenyt antaa po. levyn sisältävän kirjakuoren miehille, kun nämä tulevat. Miehet ovat äimänä, sillä he ovat saapuneet paikalle kautta, jonka ei olisi luullut johtavan Mossad-johtajan vaimon tykö…

Sarja on monimutkainen juttu. En ole millään muotoa selvillä, mihin siinä lopulta tähdätään, mutta sinä on mielenkiintoisia kerroksia.

Yksi on se, että vangitsijat ikään kuin pelastavat heikon Urin ottamalla tämän kidutuksia johtavan miehen pojan opettajaksi.

Yksi juutalaisten ja palestiinalisten epäsuhdan syy on juuri koulutustason ero, ja se tulenee olemaan nojatuolifilosofisiin pohdintoihini perustuen pääasiallinen syy siihen, miksei palestiinalaivaltiosta tulisi mitään, vaikka sellainen perustettaisiinkin. Juutalaisten rinnalla palestiinalaiset ovat suurimmalta osaltaan kivikautinen örveltäjälauma. Siispä tilanne oni tästä(kin) syystä erittäin epäoikeudenmukainen, ja tämän sarjan juutalainen tekijä näyttää käsittävän sen.

No niin, yhtä kaikki, tapetuksi luultu kaveri Ami onkin nyt sitten hoidettu kuntoon, ja hän on tätä nykyä muslimi nimeltä Yusuf, ja kuinka ollakaan, hän vaikuttaa samassa rakennuksessa, jossa Uri oli käynyt vankeusaikanaan pitämässä koulua. Molemmat ovat siis olleet saman miehen suojatteja, mutta kaikkien epäonneksi tämä suojelija/kidutusten johtaja on nyt kuollut. Nyttemmin Ami/Yusuf toimii puhetorvena lahjontatoimissa erilaisissa ristiriidoissa YK-viranomaisten kanssa esim. jos muslimeiden asekuljetus on onnistuttu saamaan kiinni.

Niin koko ensimmäisen tuotantokauden kuin tämänkin nyt jo nähdyn toisen alun taustalla on kummitellut Urin kysymys kuulustelijalleen. Hän nimittäin ihmetteli, että tiesikö Israel tosiaankin koko ajan, missä heitä pidettiin vankeina. Kuulustelija oli kysynyt jotain tarkalleen tätä paikkaa ja sielläoloaikaa koskien, mistä saattoi päätellä, että Israelissa oltiin koko 17 vuotta tiedetty, missä vangit kullonkin Syyriassa olivat. Toisella tuotantokaudella kuulustelijakin on alkanut kysellä itseltään ja työtovereiltaan, että mistäs he oikeastaan sen tiesivät.

Nyt sopassa on pari uuttakin ainesta. Muslimiksi kääntyneen Amin sisaren, jonka on ollut vaikea hyväksyä veljen kuolemaa sotavankeudessa, seuraan on lyöttäytynyt upouusi nuori mies. Hän on kiinnostunut adoptoimaan yhden Amin jälkeensä jättämistä lukuisista ja harmillisista koirista. Ja kas, tämä tapahtuu samaan aikaan, kun siihen huusholliin, jossa Ami nyt muslimina vaikuttaa, on pullahtunut vankilasta uusi jäsen, Abdullah. Abdullah tunnistaa Yusufissa Amin, israelilaisen kuuluisan sotavangin. Tämä Abdullah on kärsinyt samanmitaista rangaistusta kuin juuri vapautetut israelilaisvangit, mutta israelilaisessa vankilassa, ja syy oli isku kouluun, jossa hän tappoi 17 vuotta sitten yhden pienen juutalaispojan isän. Tämä pieni poika on nyt iso, ja iskenyt silmänsä Amin sisareen. Jakson lopussa paljastui, että suunnitellusti.

Ja Nimrod, joka oli ennen vangiksi joutumistaan haaveillut mainostoimiston perustamisesta, on ruvennut bilettämään olan takaa. Eli hän on jättänyt vaimonsa Talyan, joka uhrasi koko elämänsä miehensä ja muiden tämän kanssa otettujen  sotavankien vapauttamiselle, vaikkei kukaan pyytänyt sitä häneltä. Ja koska sitä ei kukaan pyytänyt, kukaan ei nyt ole kiitollinenkaan. Ja kuten yleensäkin tällaisissa tapauksissa, alkaa näyttää siltä, että Talya on mukamas velvollisuuttaan uhrannut elämänsä jonkun toisen puolesta paetakseen vastuutaan omasta elämästään. Tässä kohden muistutan juutalaisesta etiikasta, jonka mukaan pitää aina huolehtia itsestään, ja itsensä uhraaminen jonkun toisen puolesta on synti. Tähän seikkaan perustuukin suurin kristinuskon ja juutalaisuuden välinen ristiriita, ja tätä natsit käyttivät tehokkasti hyväkseen - isoakin juutalaismäärää on helppo simputtaa, sillä simputuksen vastustaminen edellyttäisi, että joku uhraa aikaa, energiaa ja kenties jopa henkensä, että koko joukon simputus jouduttaisiin lopettamaan. Epäitsekkäästi muiden hyväksi työskentelevä ihminen on Singerin kirjojen pääperkele, ja tässä Sodan vangit -sarjassakin Talyasta ollaan rakentamassa paholaista. (29.3.2013)