Pohjanmaa

Loppukesästä 2009 elämässäni koitti se hetki, kun oli tutustuminen Pohjanmaahan.

Elokuulla kävin viettämässä yhden yönseudun Pohjanmaalla. Tähän asti minulla ei ole koko ikänäni ollut Pohjanmaalle mitään asiaa, mutta nyt kävin siellä jo kolmannen kerran tämän kesän aikana. Kaikki vierailuni sinne ovat olleet yhtä lyhytaikaisia elleivät lyhyempiäkin. Pohjanmaalle on astuttava varovasti…

 

Kun ajelin sinne, silmääni pistivät talojen omituiset matalat ikkunat normaalien ikkunoiden yläpuolella. Päätin kysyä niiden funktiosta heti ensi tilassa, jahka pääsisin juttusiin jonkun paikallista väestöä edustavan ihmisen kanssa. Näin sitten teinkin, ja sain vastaukseksi, että ne ikkunat ovat ’komian tähren’ – että talo näyttäisi ’kaks vooninkiselta’. Kuulemma ne ikkunat eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita, että toinen kerros todella olisi olemassa. Sama henkilö selitti minulle, että samalla tavoin eli ’komian tähren’ talo pitää aina rakentaa isommaksi kuin naapurin talo, vaikkei sitä tarvitsisikaan.

 

Kyllä meillä Itä-Suomessa ollaan käytännöllisempiä.

 

Pohjanmaalla valmistetaan myös ns. tyylihuonekaluja. Sellaisten yritysten määrä oli yhtä silmään pistävä kuin matalien yläikkunoiden. Yleensä tienposkessa oli kyltti, jossa luki firman nimi, ja lisänä ’valmistus ja myynti’.

 

Itä-Suomen käytännölliset naiset eivät mielellään rupea pyyhkimään pölyjä niin koristeellisista mööpeleistä. Mutta Pohjanmaalla naiset ilmeisesti suostuvat siihen, ’komian tähren’.

 

Eli ovat ahkeria ja yrittelijäitä Pohjanmaalla. Tuli mieleen Kiina siellä - jo siksikin, että Pohjanmaalla eivät näytä puutarhat repsottavan.

 

Seuravana Pohjanmaalle lähdön kertana otin jo mukaan sängyn. Olen ollut tähän asti jossain tekemisissä jokseenkin kaikkien Suomen osien kanssa lukuunottamatta Pohjanmaata ja Lappia, ja kaikkialle minua on seurannut nuoruuteni päivistä bieremeier-sänky.

 

Biedermeier oli oikeastaan ensimmäinen tyylisuunta, jossa kiinnitettiin huomiota käytännöllisyyteen ja mukavuuteen. Se oli siis eräänlainen funktionalismin esivaihe. Minun biedermeier-sänkyni ei missään tapauksessa ola aito siinä mielessä, että se olisi muka peräisin biedermaier-tyylin alkuperäiseltä ajalta, 1800-luvun alkupuolesta. Ehei, se on tehty paljon myöhemmin, Pohjanmaalla.

 

Jurvalainen uudelleenviritetty biedermeier-sänky on nerollista designia. Se menee osiin: kaksi päätyä, kaksi laitaa, pohjasäleikkö ja keskiosan tukipuu. Säleikkö menee rullalle, ja päädyt ulottuvat melko pitkälle sivuille, joten laidat eivät ole kovinkaan pitkät. Tämä merkitsee sitä, että laidat mahtuvat mukavasti henklöautoon! Palat irtoavat erinomaisen kiinnityssysteemin takia helposti, ja osat saa helposti myös kokoon, jopa yksin, vaikka ne ovatkin painavia, koska ovat umpitammea. Ja umpitammi puolestaan merkitsee, ettei sänkyyn saa muutossa väistämättömällä kolhimisella juuri minkäänlaista jälkeä.

 

Suositellaan kaikille pätkätyöläisille.

 

Nyt, kun olen ajatunut Pohjanmaalle, minun elämässäni on Suomen kiertämisessä enää Lappi jäljellä. Mutta sänky on saapunut jo takaisin sinne, mistä kierroksensa aloitti, synnyinseudulleen Pohjanmaalle.

 

Seuraavana aamuna kuudelta herääminen oli hyvä idea, sillä pääsin näkemään auringon nousun absoluuttisen tasaisen horisontin, keltaisen viljapellon yli. Usein pohjalaisen loppukesän aamuni kruunasivat lähistöllä aamiaistavat hevoset.

 

Seikkailuni Pohjanmaalla jatkuivat vallan vierailulla Vaasassa. Siellä tosiaankin puhuttiin ruotsia.

 

Lisäksi siellä oli muuten ihan kohtalainen taiteilijatarvikeliike nimeltä Sumppis, paitsi että siellä ei myyty raapekartonkia. Vaasassa oli myös Kuntsiksi nimetty modernin taiteen museo, jossa oli esillä Kiasman kokoelmasta peräisin olevia töitä. Hauskimpia olivat Petri Ala-Maunuksen työt. Niissä oli 1800-luvun romantiikan tyyliin maalattuja maisemia, joita sitten modernismin syntymisen on jokainen taiteilija koulutettu pitämään roskana, ja nämä maalauksensa Ala-Maunus on tehnyt New Yorkin kaduilta löydetyille roskille, vanhille pakkauksille, lytätyille pahvimuksielle yms.

 

Ennen pitkää koitti jopa ensimmäinen Pohjanmaalla vietetty viikonloppu. Silloin oli aikaa esimerkiksi tutustua paikalliseen ilmaisjakelulehteen.

 

Silmiinpistävintä lehdessä olivat runsaat uskonnollisten tilaisuuksien ilmoitukset. Enkö vain ole tutkinut Viikko Savoa riittävän tarkkaan vai eikö Savossa ole yhtä runsaasti tuon kaltaisia tapahtumia? Mainitun lehden perusteella helluntailaisten ja vapaakirkon kokouksia on näillä seuduin selvästi eniten, ja sitten oli yksi ilmoitus babtistien tilasuudesta.

 

Tiedän babtisteista hyvin vähän. Näinköhän minulla on nyt pakko perehtyä asiaan...

 

Kun luin Antti Tuurin kirjaa Pohjanmaa, huomioni kiinnittyi jatkuvaan autolla ajamiseen. Oletin, että kyse oli fiktiosta, mutta täällä ihmiset tosiaan ajavat kaikessa rauhassa ja sen kummemmitta valittamatta ensin Kauhajoelle, sitten Seinäjoelle, sieltä Vaasaan ja kenties vielä Kurikkaan, eikä ketään erityisemmin ihmetytä, jos päälle pitää ex tempore käydä vielä shoppailemassa Tuurissa. Satoja kilometrejä.

 

Kun minä joudun lähtemään Kuopiosta Suonenjoelle, se on aina tarkkaan harkittu matka, perillä yövytään, tavarat oikein pakataan, matkan kesto suunnitellaan.

 

Tuota pohjalaisten jatkuvaa autonratissa istumista olin ihmetellyt kuukauden päivät, mutta viikonloppuna sain uutta ällisteltävää. Seurasin aamukahvipöydästä, miten yksi tintti laski liukuria naapuririvitalon peltikaton uraa. Se palasi aina ylös, lasketteli alas, ja sitten taas ylös...

 

Mutta kyllä minä yritän sopeutua. Tänä aamuna ostin Koto-laukun, jonka painokuviossa esitellään Etelä-Pohjanmaan paikkakuntia.

 

 

Elämäni toisesta viikonlopusta Pohjanmaala jouduin jo toteamaan, että se oli ihanaa. Kukaan ei vaatinut minulta mitään. Sain Hesarin aamulla heti ja vain itselleni. En joutunut rytmittämään elämääni sen mukaan, mitä tulee televisiosta - minulla ei edes ole televisiota. Söin silloin, kun oli nälkä, ja sitä, mitä halusin, eikä tarvinnut kysellä keneltäkään, että sopiiko se vai toimitaanko jotenkin toisin. Lueskelin erilaisia kirjoja. Tein omaa 'kirjaa' Kiinasta. Joogasin joka ilta toista tuntia.

 

Kotini Pohjanmaalla on sellainen, että tänne ei voi oikein edes kutsua vieraita. Minulla on esimerkiksi vain nuo kaksi tuolia, jotka näkyvät yllä olevissa kuvissa, korituoli keittiössä ja toinen tuoli työpöydän ääressä olohuoneessa. Keittiön 'pöytä' on yhdistelmä vanhaa parvekkeen pikkuista alumiinipöytää ja pahvilaatikoita. Pahvilaatikko-osuus kestää Hesarin muttei teekuppia, eikä sen ääressä missään tapauksessa syötäisi esimerkiksi pihviä. Keittiön seinällä on Tai shanilla käytetty ns. Naurava Buddha eli taolainen pyhä munkki Budai. Olohuoneen seinällä on maalaus savolaisesta raparperinlehdestä, lattialla omatekoinen ryijymatto ja ikkunassa verhona intialainen pöytäliina. Ikean pöytälapusta roikuu Ji'nanista ostettu pieni punainen ping an jie eli rauhansolmu. Pöydällä on pino kiinan oppi- ja sanakirjoja, joita en avannut koko viikonloppuna, vaikka 17.10. on HSK-koe.

 

Eli ei mitään 'komiaa' meikäläisen Pohjanmaan kodissa. (elo-syyskuu 2009)