Protestanttinen rituaali?

Olen tullut siihen tulokseen, että jääkiekko on protestanttinen rituaali, johon Venäjä osallistuu Neuvostoperintöään.

Eilen illalla näihin samoihin aikoihin kuin nyt tätä kirjoittaessan, huomasin aivan oudon tuntemuksen: kukaan ei olut vaatimassa minulta mitään. Jokseenkin koko kevään kenellä tahansa muulla on ollut suurempi oikeus minun elämääni kuin minulla.
 

Ensi viikko on vielä rankka viikko, ja sitten on vielä pari suurempaa ponnistusta, mutta luulisin, että voin pitää viikonloput melko hyvin vapaina työnantajan märämistä tehtävistä.
 

Jääkiekko tuntuu aiheuttavan suurta kärsimystä. Tuossa sohvalla pötköttäessäni mietin hetken, millaisia ovat ne maat, jotka ylipäätään ovat mukana tässä jääkiekkobisneksessä. Niitähän on hyvin vähän. Jäätä pitää maasta tietenkin vähän löytyä, mikä usein tarkoittaa huonoa ilmastoa, mikä vaatii kansalaisilta karua ja suoraviivaista luonnetta. Protestantismillakin lienee jotain osuutta asiassa. Venäjä ei ole protestanttinen, mutta se oli pitkään ateistinen eli ainakin olevinaan järkiperäinen, ja Neuvostoliiton ajalta käsittäkseni periytyy myös jääkiekkoharrastus. Jääkiekkoa pelataan siis Venäjällä, Tsekissä ja Slovakiassa - ja sitten taas Saksassa. Ei Puolassa, joka on katolinen maa. Yhdysvallat on jokseenkin protestanttinen, ja etenkin sitä ovat Ruotsi, Norja ja Suomi.
 

En tiedä mitään sen enempää jääkiekosta kuin jalkapallostakaan, mutta näyttäisi siltä, että jääkiekko nopeudessaan vaatisi yhteenhitsatumpaa yhteistyökykyä kuin jalkapallo, jossa yksilön korostumiseen on enemmän mahdollisuuksia. Ikään kuin jääkiekkoa pelataisiin enemmän yhteiskunnissa, joissa yksilöiden oletetaan uhratuvan yhteisön hyväksi ja jakapalloa niissä, joissa moiseen uhrimieleen ei niinkään ole halua.
 

Ymmärtääkseni on niitäkin maita, joissa pelataan molempia, kuten Saksa. Mutta se on iso maa, jossa on katolinen etelä- ja protestanttinen pohjoisosa. (20.5.2012)