Puolukassa

...ja sienessä.

Menossa viimeiset hetket Suonenjoella tällä rupeamalla.

Eilen kävimme ensimmäisen kerran puolukassa suhteemme aikana. Tähän meitä innoitti viime talvena äidin kuoleman jälkeen tyhjennetty äidin pakastin, josta löytyneistä puolukoista tein pari kertaa piirakkaa. Aika hyvää. Äidillä oli aina reilusti marjoja pakasteessa, vaikka hän ei tietääkseni kerännyt itse marjan marjaa n. 15 vuoteen. Hän oli korvannut marjastamisen ystävillä.

Ilmeisesti puolukkaa oli ollut ihan hyvin päätellen siitä, että metsästä löytyi kaksikin kappaletta venäläisiä tupakka-askeja. Paikoin jäljellä oli vain tyhjiä varpuja, mutta jotkut kohdat olivat jääneet katveeseen näiltä poimijoilta, jotka selvästikin arvostavat Suomen metsiin mätäneviä miljoonia enemmän kuin me suomalaiset itse.

Löytyi myös joitain topakoita, jättiläiskokoisia kanttarelleja, ja yhdessä oman maan – poikkeuksellisen niukan – sadon kanssa saimme niistä ynnä kanafileistä aikaan oheisen päivällisen. Ei olekaan tullut tässä pian vuoteen tehtyä kunnolla ruokaa.

Eli sadosta on kerätty kokonaan jo sipulit. Perunoita en ole vilkaissutkaan, mutta pari porkkanaa, punajuurta ja lanttua on tulossa, mutta tosiaankin vain pari. Kurkut ja kesäkurpitsat tuhoutuivat täysin syystä, jota en tunne.

Puiset pihalaatat on nostettu entiseen ulkosaunaan. Perennatuet on koottu ex-autotalliin, jonka siivosin niiltä osin kun sitä eivät peittäneet kalastusvälineet. Kasvihuonehönnä on tyhjennetty, lasit kannettu suojaan siltä varalta, että joku joskus niitä vielä käyttää, mutta itse en enää aio harjoittaa kasvihuoneviljelyä tässä elämässä, en ainakaan siinä keinunrunko-velivainajan ikkunat -rakennelmassa. Istutin Kuopiosta varmaan jo kuukausi sitten ostamani syyshortensian. Jo viimeksi olin syyslannoittanut muut kasvit, mutta nyt syyslannoitin vielä mustaherukkapensaat ja omena- ja kirsikkapuun. (18.9,2016)