Robin Hood -osuuskunnasta

Kapitalismia asetetaan kyseenalaiseksi?

Tässä päivänä muutamana oli Hesarin verkkolehdessä - ehkä oli paperisessakin, en vain huomannut - juttu Robin Hood -osuuskunnaksi itseään kutsuvasta ryhmästä.  Hesarin toimittaja kysyy ingressissä, onko kyseessä sijoittaminen, taide vai filosofia. Ja minä väitän, että toimittaja on Hesarin toimittajien tapaan väärässä  silkkaa nuoruuttaan - Hesarissa on lehden lukijakuntaan nähden aivan vääränikäiset toimittajat - ja että kysymyksessä ei ole mikään näistä.

Robin Hood -osuuskuntaliset väittävät olevansa finanssimaailman loisia, joiden päämääränä on käyttää hyväkseen talouselämän eliittien tietoa niitä vaastaan eli kerätä rahaa osuuskunnan jäsenille, jotka eivät halua tehdä työtä. Jäseniltä kerätyt varat sijoitetaan pörssiin, ja tässä käytetään apuna erityistä tätä tarkoitusta varten kehitettyä tietokoneohjelmaa. Hanketta voi siis luonnehtia yritykseksi kumota palkkaraadantaan perustuva kapitalistinen riistojärjestelmä.

Osuuskunnan jäsenet ovat Aalto-yiopiston korkeita virkamiehiä, osa taiteen puolellta, mikä on johtanut esim. siihen, että hanke esiteltiin Kasselin Documetassa. Siellä tosin sikäläinen kuraattori närkästyi, kun alkoi näyttää siltä, että projektin tarkoitus oli tehdä rahaa kun taas Dokumenta kuulema on tällaisen yläpuolella.

Uskonto on sosiaalinen ilmiö, joka määrittelee yhteiskunnan sellaiset rakenteet ja perususkomukset, joita ei järkisyillä voida perustella. Omia uskomuksia pidetään aina luonnollisina, mutta muiden järjettöminä, vaikka tosiasiassa uskonnollisten käsitysten järjettömyden aste on aina sama, nehän liittyvät seikkoihin, joihin järki ei ulotu. Monissa kulttuurieissa uskonnon käsitettä pidetään länsimaisena hapatuksena, ja sitä, minkä Länsi märittelee heidän uskonnokseen, on heidän omasta mielestään vain tosiasiaa maailman ja elämän luonteesta. Kyky pitää omaa uskontoa uskontona voi seurata oikeastaan vasta siitä, että on llmaantunut sille varteenotettavia kilpailijoita ja sen premissien kyseenalaistaminen on tullut jotenkin edes periaatteessa mahdolliseksi. Näiden premissien kyseenalaistaminen käytännössä ei voi olla mahdollista koskaan, sillä sillä sekunnilla, kun näin käy, uskonto lakkaa olemasta uskonto, ts. jotain, mihin todella uskotaan.

Mikä meidän kulttuurissamme sitten on tällainen uskonto, arvo, johon järki ei riitä, mutta jota pidetään todellisuuden perimmäisena ominasuutena? No sehän on raha ja se, että rahalla voidaan tuottaa lisää rahaa ja aina vain enemmän rtahan kerääminen on ihmisen velvolisuus. Ekä kuulu kysyä, että miski on näin eikä jotenkin toisin, sillä biologiastahan raha ei seuraa. Raha on verrattain myöhäinen keksintö.

Raha on käsitteenä vähän kuin jumala, eli siihen pitää uskoa tai sitä ei ole olemassa. Raha on tosiasiassa eräänlainen velkakirja. Jos minä väitän, että minulla on rahaa, minulla on sitä vain, jos muut uskovat, että joku taho on minulle niin ja niin paljon velkaa. Mistä sinun rahasi tulevat ja missä ovat? Missä Jumala sijaitsee? Missä raha sijaitsee? Pankkitilillähän ei ensisijassa ole kolikoita tai seteleitä. Rahan arvo voisi periaatteessa hävitä aivan kuin usko jumalaan. Ihmiset voivat hyvin lakata uskomasta noihin velkakirjoihin ja ruveta kyselemään, että kuka tarkkaan ottaen on minulle velkaa, mihin se perustuu, voivatko he mennä kysymään joltakulta, mihin tuo velka perustuu - tavaroihin, palveluksiin vai mihin jne. Pääasiallinen rahan rituaali on työ, palkkatyö. Sen päätemppeleitä ovat pankit ja muut rahoituslaitokset,  kun taas jokainen työpaikka on eräänainen paikallistemppeli. Muita rahauskonnon päivittäisrituaaleja ovat vaikkapa kaikenlainen osteleminen.

Nyt nämä Aalto-yliopiston veitikat ovat ryhtyneet asettamaan tätä kyseenalaiseksi.

Mutta kuten sanottua, uskontoa voidaan asettaa kyseenalaiseksi vasta, kun systeemi on jo ikään kuin osoittanut heikkoutensa.

Eli Robin Hood -osuuskunnan toiminnassa kyseessä ei ole sen enempää taide kuin filosofiakaan, ja sijoitustoiminta vain siinä mielessä, että pelataan uskonnon omien priemissien äärimuodoilla kuten aikanaan Fransiscus Assisilainen kristinuskon köyhyyden ideologialla.

Eli kyseessä on uskonnollinen toiminta.

 

Tätä mieltä minä olen, enkä ihmettelisi, jos Aalto-yliopiston veitikat olisivat aivan eri mieltä. (9.9.2013)